Tuntuu kiinnostavalta ajatella että itse reitillä on kaikki tuttua, polut, kylät ja kaupungit. Saattaa olla helppoa ja voi samalla toimia oppaana kumppaneille majoitusten, tauko- sekä ruokailupaikkojen suhteen. Uutta taas ovat kaikki kanssavaeltajat sekä erilaiset päivittäiset tapahtumat matkan varrella.
Tarkoitus on aloittaa Irunista, sieltä Biskajanlahden pohjukasta, Ranskan rajalta ja vaeltaa Nortea sinne Villaviciosan lähelle, missä siirrytään kohti Oviedoa ja varsinaista Primitivo reittiä. Primitivoa pitkin Santiagoon sekä tällä kertaa myös aina Finisterraan ja Muxiaan saakka. Matkaa tulee siten vähän vajaa 900 kilometriä ja aikaa on varattu kuusi viikkoa.
Arja ei tällä kertaa lähde mukaan. Hän koki viimesyksyisen vaelluksen ylä- ja alamäkineen sen verran rankaksi ettei katso tarpeelliseksi kavuta niitä mäkiä uudelleen, ainakaan näin pian. Terveyden ja kävelykunnon puolesta sille ei estettä olisi ollut. Kaikki kokeet ja testit kotimaassa ovat osoittaneet tätivaeltajan olevan täydessä iskussa. Seuraava koetus hänen kanssaan on jo suunniteltu ensi kevääksi. Lennotkin on jo ostettu. Siitä sitten aikanaan lisää.
Toinen painava syy siihen ettei hän nyt lähde mukaan liittyy tuohon otsikon kohtaan - uudenlainen elämä. Olisiko kuudella Caminolla sitten ollut vaikutusta siihenkin, että olemme monellakin tavalla alkaneet minimalisoimaan asioita. Vähemmän tavaraa, vähemmän kulutusta, vähemmän kaikkea. Sen myötä olemme tämän kesän kuluessa hankkineet uuden asunnon, kaksion kerrostalosta, keskellä kaupunkia. Ja tämä maalaiselämä suuressa talossa metsän keskellä jää taakse. Tarpeetonta kertynyttä omaisuutta on karsittu kovalla kädellä. Kymmenkunta peräkärrykuormaa jäteasemalle ja silleen. Ainakin kerrostaloasunnosta on huolettomampi lähteä pidemmäksi aikaa pois. Tämä talon tyhjentäminen on hyvässä jamassa ja myyminenkin näyttää lupaavalta. Kaikkineen kuitenkin olemme varautuneet pitkittymiseen sillä että hän jää tänne hoitamaan asiat loppuun saakka.
Itselläni on jälleen kerran ollut koko kesän sellainen tunnelma että toinen jalka on vanhalla Caminolla ja toinen jo hyvää vauhtia menossa uudelle. Tuo vanhan Caminon jalka on pikkuisen temppuillut kesän mittaan. Caminon jälkeen oli aikomus jatkaa juoksutreeniä puolimaratonia varten, mutta takajalkapa ei moisesta tykännyt, vaan suuttui siinä määrin että juoksut oli lopetettava kokonaan. Kävely on onnistunut suht' normaalisti, mutta juosta en ole edes yrittänyt juhannuksen jälkeen ollenkaan. Kesän mittaan olin tullut siihen päätelmään, että vika on selässä ja kipu jalassa. Eli niin sanotusti hermot kireällä. Heinäkuussa sain konsultaatioapua Fyssari Sarilta sekä ohjeita oikeanlaiseen jumppaan. Siitä eteen päin jalan ongelma on pikku hiljaa vähentynyt ja nyt kävely sujuu jo normaalisti. Joka aamu noin seitsemän kilometriä, paitsi kerran pari viikossa 16 - 20 kilsan lenkki. Lisäliikuntaa on tullut rutkasti kaikista muuttoon liittyvistä askareista ja remonttihommista.
Tulevalla Caminolla yritän päivittää blogia päivittäin sillä ajatuksella, että siitä olisi iloa ja hyötyä myöhemmin näille etapeille lähteville. Lukijoita blogillamme on ollut niin runsaasti, että hyödyllisen tiedon jakaminen tuntuu vain ilolta. Koitan kertoa parhaani mukaan maastoista, majapaikoista, taukopaikoista, aterioinneista sekä hinnoittelusta.
Pitkin kesää olemme seuranneet eri lähteistä olosuhteista pohjois-Espanjassa. Se karmea kylmä ja sateinen sää, jonka keväällä koimme, on vain jatkunut näihin päiviin saakka. Toistaiseksi polut ja kärrytiet ovat mutalikkoina ja sateet ei kun jatkuvat. Saa sitten nähdä, miten on kuukauden kuluttua. Itselleni se ei mitään uutta ole ja sateen sattuessa kävellään sateessa - ja mudassa. Satunnaisemmille kulkijoille toki soisi paremmat polut astella.
Varusteasioita ei ole tarvinnut paljon ajatella. Sen verran kuitenkin, että uuden sadeviitan olen hankkinut, sekä uuden vyölaukun. Aion kokeilla sellaista ja pyrkiä siihen että se on AINA vyötäröllä. Tähän saakka olen käyttänyt olkalaukkuja joiden kanssa on joskus ollut läheltä piti tilanteita, että ovat meinanneet unohtua milloin minnekin. Vyölaukku on Packsafe merkkinen, aika suurikoinen. Siinä on vyönauhassa viiltosuoja ja päällysmateriaali sillä lailla turvallista että sisällä olevia maksukortteja ei voi läpi lukea.
Tässä sitä nyt ollaan. Camino"tauti" ei ole hellittänyt. Siellä se kalvaa sisuksissa, askelia aikaan saaden. Luetaan juttuja verkosta, kävellään välillä, ja taas luetaan jotain. Tulin kesän aikana lukeneeksi kolme hyvää kirjaa, Camino aiheista. Niitä lukiessa pysyi hyvin tunnelmassa. Yhdysvaltalainen Cecilia Samartin on kirjoittanut kirjasarjan Senor Peregrino, La Peregrina ja Los Peregrinos kirjat, siis juuri tuossa järjestyksessä. Kaikki kolme nivoutuvat yhteen aivan nerokkaalla tarinakudelmalla. Pidin kovasti. Kirjat on suomennettu ja löytyivät paikallisesta kirjastosta.
Espanjankielen sujumista olen koittanut pitää yllä katsomalla ohjelmia niin TV'stä kuin netistä. Kiva oli seurata YLE Teemalla tullutta La Senora sarjaa, joka sijoittui juuri Camino Norten maisemiin. Valitettavasti se loppui hiukan liian aikaisin.
Oma elämä on nyt monen uuden "haasteen" edessä. Elämänmuutos maalaisesta, sanoisinko metsäläisestä, kaupunkilaiseksi vaatii tottumista ja uudenlaisessa ympäristössä eläminen sopeutumista. Onneksi kesäisin pääsee karkuun mökille ja syksyt ja keväät tullaan elämään Caminoelämää. Juoksu-ura alkaa hiipua, mutta onneksi kävely/vaeltaminen on tullut korvaamaan sen. Juoksu on ollut itselleni tärkeä asia vuosikymmeniä. Eikä sekään kuitenkaan niin tärkeää ole ollut, etteikö muutakin elämää olisi ollut. Tärkeintä kai kuitenkin on jonkinlainen liikkuminen, joka pitää toimintakykyä yllä. Olen saanut juoksemiselta paljon. Paljon olemme saaneet kokea Caminoillammekin jo tähän saakka, eikä siihen loppua vielä näy. Täytyy vaan laittaa sormet ja varpaatkin ristiin, että jalat ja muukin kroppa säilyy toimintakykyisenä uusien Caminoiden edessä.
Tällaisin miettein kohti seuraavia askelia. Tulkaa Tekin mukaan. Lento Bilbaoon on maanantaina 17. syyskuuta ja siirtyminen Iruniin seuraavana päivänä. Polkujen tallaaminen aloitetaan keskiviikkona 19. syyskuuta.
Lokakuun lopulla toivon mukaan seisomme kuvan tolpan äärellä.....
