Camino on kuin elämä pienoiskoossa. Siellä on alamäkiä ja ylämäkiä. Joskus on tullut ylipääsemätön joki kohdalle. Nyt elämän Caminolla tuli kohdalle KORONA.
Lento oli (ja on vieläkin) varattu viikon kuluttua sunnuntaiksi. Ja siitä sitten parin päivän kuluttua piti alkaa Camino de la Lana. Valenciasta.
Ei nyt sitten lähdetä. Pelkoa tavallaan ei olisi ollut, hyväkuntoisia olemme vaikka ikääkin on (kop, kop). Mutta yleiset suositukset ja Espanjassa jopa liikkumisrajoitukset aiheuttavat sen, että mitä sitä itselleen liian suuria vaikeuksia ottaa. Albergueita on suljettu, samoin ravintoloita. Joissakin maakunnissa on liikkumistakin rajoitettu.
Ei meitä suuremmin harmita. Caminoita on kävelty ja toivottavasti kävellään jatkossakin. Tuleepahan pitkästä aikaa tilaisuus nauttia keväästä luontoelämyksineen mökin rauhassa, kaukana pöpöistä.
Lentoamme ei ainakaan vielä ole peruttu. Odotellaan vielä viikko. Peruminen "talon puolesta", olisi meille mieluisampi. Ei se siirtäminen kovin "turvalliselta" tunnu, kun kyseessä on Norwegian. Mutta siirretään syksyyn jos ei peruta.
Tappiopuolelle näillä näkymin jää kahden yön majoitus Valenciassa, halpa hinta kun laittoi tekemään varauksen siten että maksua ei palauteta. Se nyt on pikku juttu tässä tilanteessa.
Näyttää siltä että eri caminoreiteillä tulee hetkeksi aikaa hiljaista. Ehkä kuitenkin vain muutamaksi viikoksi. Näyttää nimittäin epidemia menevän loppujen lopuksi, ja onneksi, aika nopeasti ohi.
Ei tässä hätää. Koitetaan pysyä loitolla pöpöistä, ja kävellään Ruta de la Lana sitten syksymmällä.
Sitä odotellessa lueskellaan vaikka täältä blogista juttuja jo kävellyistä Caminoista……….
Tehkää tekin niin.
