Päivä 7. Guadix - La Peza 23 km

 WADI ACCI oli kaupungin nimi Rooman valtakunnan aikaan. Emme kyllä ollenkaan ole tienneet, että täällä, nykyisin Guadix nimeä kantavassa kaupungissa on näinkin paljon sen aikaista historiaa.

Niin kuin tämä aivan Katedraalin vierellä oleva Teatro Romano. 

Muutenkin kaupunki on hyvin erikoinen. Kaupunkiin tultiin sisään sellaisen lähiön kautta, jossa on runsaasti luola-asutusta. Vastapainoksi keskustassa on aivan moderni ostoskatu.

Aamulla reitti ulos kaupungista kulki ainakin kymmenen kirkon kautta. 

Pian reitti jatkui aivan uskomattomissa ”lännen elokuva” maisemissa. Niitähän näillä seuduilla on kuvattu satoja.

Kanjonit päättyivät lähes suoraan Purullena kaupunkiin. Ensimmäiset välikahvit. 

Ulos kaupungista olikin sitten oikein talon kokoinen opastus.

Muutama kilometri maalaismaisemia ja tultiin Marchal kaupunkiin. Siinä sitten yksi erikoisimpia mitä on nähty. Lukematon määrä kaupunkilaisia asuu tällaisissa luola asunnoissa.

Näitä luola-asuntoja on näissä  lähi kylissä kaikkialla. Ja uusia rakennetaan koko ajan. 

Näissä Espanjan ilmasto oloissa noissa asumisessa on yksi todella hyvä puoli. Lämpötila pysyy koko ajan kuulemma +18 asteessa niin kesällä kuin talvella. Arvokas juttu, varsinkin kesä aikaan kun ulkona voi olla päivällä +40 astetta.

Graena nimisessä kylässä poikettiin vielä toisille kahveille. 

Uskomattoman kauniit vuoristot jatkuivat, vaikka itse Sierra Nevadan lumihuiput pysyivät pilvien peitossa lähes kokonaan.

Viimein tuli jyrkkä laskeutuminen päivän etappiin, La Peza kaupunkiin.

Täälläkin meitä odotti yllätys. Iso hyvä albergue, mutta mutta eilinen Paco ystävämme toi tänne uuden hospitaleran. Ja yhdessä kannettiin sisään suuri määrä ruokatarvikkeita. 

Paco sanoi, uusi, aloittava hospitalera laittaa teille sitten illaksi yhteisen aterian.

Niin siinä sitten kävi, että kun tarvikkeissa oli tarjolla pastaa, ja peregrinoissa kaksi italialaista, niin Luca’ han sen pastan sitten teki.

Kuvassa italialaiset Roberto ja Luca jakamassa pastaa. Argentiinalainen Vivian hospitalera oikealla.

Oli se kiva, että saatiin tällekin etapille kokemus yhteisestä illallisesta.

Näitä yhteisiä illallisia ei kovin usein ole ollut muilla reiteillä kuin ranskalaisella.

Nyt sitten on sellainen tilanne, että toden näköisesti emme saa huomen illalla blogia julkaistua, koska ainakin Pacon mukaan huominen majapaikka on niin kaukana kaikesta, ettei siellä ole edes puhelin yhteyttä, saati mitään nettiä.

Julkaistaan se sitten kun ollaan taas ihmisten ilmoilla.

Päivä 6. Alquife - Guadix 23 km

 Aamulla Manuel laittoi kahvit pöytään. Pakattiin ja ei kun taipaleelle. Lämpöä oli +7 astetta, sataa  tihuutti hiljalleen.

Muutama pieni joen ylitys oli heti ennen ensimmäistä kylää, noin 5 km jälkeen.

Kylässä pidettiin pikainen kahvitauko. Samalla nähtiin uutisista miten karmea katastrofi eilinen La Dana rajuilma on ollut. Aamun uutisten aikaan tiedossa oli jo, että yli viisikymmentä ihmistä oli kuollut tulvissa.

Pahimmat tuhot kai tulivat Valencian seudulla. Myös Albaceten alueella on ollut pahoja tuhoja, mutta kovia tulvia on ollut tässä lähistölläkin.

Reitti eteni mukavaa maastoa. Sade lakkasi. Aurinko tuli esiin. Piti vähentää vaatetusta.

Kuljettiin läpi kaivosalueen. Siis vanhan sellaisen. Rautaa on kaivettu täältä roomalaisajoista aina vuoteen 1955 saakka. Opaskyltit kertoivat, että Espanjan ensimmäiset Pesetat oli painettu juuri täältä louhitusta rautamalmista.

Kuusi kilometriä lisää, niin tuli toinen kylä. Silloin oli energiat jo niin vähissä, että pieni suolapala oli paikallaan.

Loppu päivän 11 km tultiin mukavia maalaisteitä koko ajan hieman alamäki voittoisesti. takaa puhaltava tuuli vielä helpotti etenemistä.

Kolmen aikoihin oltiin perillä Guadix’ssa. Keskustassa löydettiin heti hyvä ruokapaikka. Ei tarvinnut odottaa energia täydennystä myöhäiseen  iltaan. Saati kun oli illaksi tiedossa muuta ohjelmaa.

Majapaikka. La Casona de la Luz löytyi helposti. On edulliset peregrino hinnat, hyvä keittiö ja mukavat, lämpimät huoneet. Talo on tuhat vuotta vanha, aistikkaasti saneerattu.

Pikaisesti majoituttiin. Sitten piti kiirehtiä Katedraalille, missä meillä oli tapaaminen paikallisen Yhdistyksen Paco nimisen ”reittipäällikön” kanssa. 

Paco opasti meille kierroksen Katedraalilla. Saatiin selitys sille, miksi näin pienessä ”kylässä” on näin suuri Katedraali.

Siksi, että tämä Guadix on itse asiassa alkupiste koko kristinuskolle Iberian niemimaalla. Siis jo ensimmäisellä vuosisadalla apostolit aloittivat julistuksensa juuri täällä Guadix’issa.

Katedraalilla säilytetään edelleen tätä alkuperäistä Michel Angelon veistämää Neitsyt Maria Jeesus sylissään veistosta.

Katedraali kierroksen jälkeen siirryttiin läheiseen kahvilaan, missä Paco laittoi meille credencialeihin erikoiset sinetti leimat.

Kaupan kautta hostelille. Siellä ilta jatkui mukavasti rupatellen belgialaisen  Marian ja italialaisen Lucan kanssa. Roberto oli mennyt toiselle hostellille.

Jälleen yksi unohtumaton Camino päivä mukavien kanssavaeltajien seurassa ja vaikuttavasti toimivan Almerian yhdistyksen valvovan huolenpidon suojassa.

Päivä 5. Hueneja - Alquife 19 km

 Oli synkkä ja myrskyinen yö. La Dana niminen myräkkä tuli jostain välimeren suunnalta. Peitti alleen kai koko Andalucia maakunnan ja rannikko alueet pohjoisemmaksikin.

Oltiin saatu varoituksia eri tahoilta, että tiistaina ei ole mahdollista kävellä lainkaan. Eikä olleet turhia varoituksia.

Noin puolen yön aikaan se alkoi. Valtavalla rytinällä satoi vettä ja rakeita. Ukkonen jylisi ja salamoi. Aamuyöllä katkesivat sähköt koko kylästä.

Hyvinhän se nukutti viileämmässä. Aamulla herättyään sai kyllä vetää kaikki merinot ja fleecet ylle, kun ei ne sähköt palanneet edes klo 11.30 mennessä, jolloin meidän kyyti lähti. Pitää muistaa, että ollaan kuitenkin n. 1200 metriä meren pinnan yläpuolella. Eli ole enää mitään rannikon lämpötiloja.

Niin, siis kyyti lähti. Eilen illalla kun varattiin yösijaa Alquife’n yksityiseltä Casa Lacho alberguelta, Manuel isäntä sanoi jo, että jos tulee ongelmia niin soita hänelle niin hän hakee.

Niin sitten tehtiin. Neljänneksi kyytiin tuli italialainen Roberto. Matkalla nähtiin miten joet tulvivat ja tulvia oli jopa teilläkin. Ei olisi voinut edes maantietä pitkin kävellä saati sitten joen uomaa. 

Tänään sitten on nähty kanssavaeltajien videoita ja uutiskuvia, miten todella joet tulvivat yli äyräidensä ja kaupunkien kadut ovat jokena vieden autoja holtittomasti mennessään. Kuvat ovat TV lähetyksistä.

Jälleen pitää nostaa hattua ja korkealle tälle Almerian Caminon Ystävien Yhdistykselle. Sieltä jo etukäteen varoitettiin meitä. Ja nyt kun tilanne on päällä niin tämä Manuel’kin ilmoitti meidän yhteyshenkilölle, että hän kyyditsee meitä.

Nyt kirjoitan tätä klo 16.30 niin ukkonen jyrähtelee edelleen ja salamoi. Sekä vähän väliä tulee vettä ihan kaatamalla. TV’stä nähtiin kuinka lähistöllä on tullut kananmunan kokoisia rakeita, jotka on rikkoneet autoista ikkunoita.

En kyllä eläissäni ole nähnyt näin kauan kestävää ukonilmaa. Eivätkä paikalliset ihmiset muista, että vettä olisi tullut näin nopeasti tällaisia määriä.

Vähän meillä ja kavereilla on ollut huoli norjalaisesta Hans Cristianista, joka lähti aamulla aikomuksena kävellä maantietä pitkin. Hänestä ei päivän mittaan kuulunut mitään, mutta juuri äsken saimme varmistamattoman tiedon, että hän olisi kääntynyt takaisin Hueneja’n alberguelle.

Tuli tästä sitten pakollinen huilipäivä. Paljon ei ole voinut edes kylään tutustua, mutta kaupalla sentään käytiin ja samalla reissulla ravintolassa aivan loistavat menu’t aterioimassa.

Iltapäivä on seurusteltu tilavalla olohuoneella. Meidän lisäksi on porukkaa Italiasta x2, Belgiasta, Ranskasta sekä USA’sta.

Ainoa pieni harmi jäi, kun tänne tullessa Manuel vain  totesi, että tuossa vasemmalla on kolmeen kilometriin kohoavat valkoisena hohtavat Sierra Nevadan vuoret, mutta te vaan ette niitä pääse näkemään.

Que pena, voi harmi. 

No, ehkä sitten huomenna. Ainakin sääennusteet näyttävät paremmilta.

Päivä 4. Ocaña - Hueneja 28 km

 Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Hyvä illallinen saatiin norjalaisen Hans Cristianin seurassa. Lämpimässä alberguessa nukuttiin hyvin.

Aamulla oltiin valmiit pitkälle taipaleelle hyvissä ajoin jo ennen kahdeksaa. Meillä oli kuusi kilometriä matkaa Abla nimiseen kylään. Jossa vasta oli meininki mennä aamiaiselle.

Merinot oli vedetty ylle. Ulkona oli +5 astetta. Aluksi  muutama kilometri tuttua joen uomaa. Sitten pienen kylän kautta isommalle tielle.

Siellä edessä oli päivän kohokohta. Sierra Nevada kansallispuisto, lumihuippuineen. Häkellyttävän komeat maisemat. Abla kylä sijaitsee kauniisti vuorten kainalossa.

Ekassa baarissa saatiin odotetut aamupalat. Käytiin Dia kaupassa ja jatkettiin mukavia maalaisteitä eteen päin.

Sää pysyi erinomaisena pitkälle iltapäivään.  Mukavin välimatkoin oli kyliä, joissa pääsi kahville ja lepuuttamaan jalkoja. 

Viimeinen kylä oli n. 5 km ennen Huenejaa. Siellä kahvitellessa alkoi viimein sataa. Pontsot päälle ja menoksi. Välillä satoi kovaa, välillä vähemmän kovaa.

Taas palattiin hetkeksi joen uomaan. Nyt se olikin melko vaikeakulkuista kivikkoa. Rauhassa vaan askel askeleelta eteenpäin. 

Päästiin pois joen uomasta. Edessä oleva polku kyllä jatkui aika kivikkoisena.

Loppumetreillä alkoi kyllä kaikilla jo olla takki tyhjänä, mutta onneksi Hueneja kaupunkiin saatiin laskeutua mukavaa alamäkeä.

Täällä löydettiin albergue joka on kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Pienehköt huoneet, pieni vessa ja vielä pienempi suihku. Keittiö on suht hyvä. 

Siitäpä sitten oitis Spar kaupalle ostamaan tarpeet illalliselle, ja muutakin evästä. Loistavan menu’n meidän ammattilainen pisti pöytään tuossa tuokiossa.

Nyt, neljän päivän kokemuksella pitää jo mainita, kuinka hyvin tällä reitillä toimii tämä Almerian Camino Ystävien Yhdistyksen kontrolli kaikkiin näihin albergueihin Almerian ja Granadan välillä.

Meillä kaikilla peregrinoilla on Almeriassa yhteyshenkilö, jolta pitää joka päivä, kun olemme alberguen ovella, kysyä whats’apilla numero koodi, jolla saa avaimen oven pielen lokerosta. Aivan loistava systeemi. Samalla säilyy kontrolli missä itse kukin on kulkemassa. Näin haastavalla reitillä kun mitä tahansa voi itse kullekin sattua.

Huomiselle lupailee sääennuste näille seuduille melkoisia rankkasateita. Varasimme kyllä majapaikan privado alberguesta, mutta se millä sinne mennään, on toinen juttu.

Kerrotaan siitä sitten huomenna.

Päivä 3. Albolodoy - Ocana 25 km

 Oli kyllä ihan kuuden tähden albergue Albolodoy’ssa. (meitä asujia oli kuusi). Tuntui hyvältä laittaa donativo laatikkoon vähän extraa.

Aamiainen laadittiin talon antimista kaikessa rauhassa. Ei ollut hoppua kun kellot oli siirtyneet yöllä normaaliaikaan.

8.30 astuttiin ulos pilviseen, 8 asteiseen aamuun. Lähdettiin jatkamaan tallustelua pitkin jo tutuksi tullutta joen uomaa. 

Pari kilometriä oli menty. Keltaiset nuolet loppuivat. Otettiin maps.me esille ja huomattiin että siinä jutellessa oli menty ohi siitä paikasta missä piti alkaa nousta ylös vuorelle.

Parin sadan metri huti. Mutta siitä se sitte alkoi. Kiipeäminen. Noin kilometrin matkaan kului ehkä tunti. Vertikaalista nousua oli noin 350 metriä. Pitkin vuoren rinnettä. Sik sakkia, parhaimmillaan vain noin puoli metriä leveällä polulla. Vähän oli samanlaista kuin Caminito del Rey’llä, mutta ILMAN KAITEITA. 

Ylhäällä oltiin jo noin kilometrin korkeudella. Eli ilma viileni huomattavasti. Vaikka ei tuullut.

Seuraavaksi oli vuorossa laskeutuminen takaisin joen uomaan. Se osuus tultiin ihan kunnon tietä.

Muutama kilometri tasaista uomaa. Ympärillä uskomattomat vuoristo maisemat. Jos oli oltu yö kuuden tähden ”hotellissa”, niin nyt oli kyllä kymmenen tähden maisemat.

13 kilsan jälkeen oltiin Nacimiento kylässä. Bar Centro oli auki. Tapas’ta pöytään vähän sillä mielellä, että jos ei yöpymis kohteessa saada mitään niin sentään hengissä selvitään.

Siinä ruokaillessa tuli ulkona oikein kunnon sade. Kadulla tuli vettä virtanaan ja baarin henkilökunta varoitteli, että joen uomaa on nyt vaarallista jatkaa.

Siispä saatiin ohjeet, miten päästään majapaikkaan maantietä pitkin. Tulihan siitä pari kilometriä lisää käveltävää. Mutta parempi niin kuin kahlata vedessä joen uomaa. Tai ainakin astella mutaista polkua missä savi tarttuu kiinni kenkiin.

Perillä Ocana kylässä oli kuin olikin oikein ravintola auki. Saatiin heti kaivattua lämmikettä. Oli näet tullut kaikille aika vilu sateessa vastatuuleen astellessa.

Vielä enemmän lämmitti se kun täti lupasi, että saadaan illemmalla vielä kunnon ruokaa syödäksemme.

Albergue täällä on ihan perus sellainen. Yhdeksän petiä. On lämmitykset ja on lämmin vesi suihkussa. On jonkinlainen keittiö jääkaappeineen. Sillä vaan ei nyt ole käyttöä kun ei ole mitä laittaa. Kun on se sunnuntai, eikä kauppa auki.

Näyttää siltä, että sateinen sää jatkuu huomennakin. Pitääpä pistää vähän pitkähihaista ylle aamulla. Mutta joen uomassa kävely taisi jäädä tähän. Aletaan lähestyä Sierra Nevada vuoristoa. Siis ilma ei kun viilenee.

On meillä Merinovillaa mukana.

Päivä 2. Rioja - Albolodoy 25 km

 Eilen illalla, nukkumaan mentyä meillä oli pieni hässäkkä. Olin itse tehnyt klassisen aloittelijan virheen. Juonut liian vähän. Oli kuitenkin kuuma päivä ja 20km n.9kg reppu selässä.

Olin jo nukahtanut, kunnes ykskaks heräsin tunteeseen, että nyt loppuu happi. Huone oli pieni, neljä nukkujaa ja ikkuna hyvin raollaan. Muutamaan otteeseen piti käydä ulkona ottamassa happea. Lisäksi join runsaasti. Se helpotti.

Sain yön nukuttua. Kanssavaeltajat ehkä huonommin. Aamulla olo oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Kukon laulun aikaan lähdettiin liikkeelle. Se on kyllä aika venyvä käsite. Se kukon laulu. Nytkin lähi talon kukko alkoi kiekua joskus kolmen aikoihin ja kiekui vielä puoli yhdeksältä kun astuttiin ulos viileähköön aamuun.

Ensimmäiset 8 kilometriä edettiin aikalailla koko ajan asfalttitiellä. Hiljaisella näin lauantaiaamuna. Tien varrella oli yllättävän  vehreää. Oli appelsiinitarhoja. Mandariinia, viikunaa, granaattiomenaa ja jopa aprikoosia.

Tultiin ensimmäiseen kylään. Baari oli auki. Kahvit ja tostadat tomaatilla, suolaa päälle.

Kun on kuuma keli , niin kuin tänään, pitää muistaa juoda paljon. Ja kun juo paljon, pitää muistaa suola. Tänäänkin aurinko porotti koko päivä. Eli vettä kului. Eilis ilta muistettiin.

Seuraavat kahdeksan kilometriä oli sitten päivän kuntotesti. Kolme aikamoisen rankkaa vuoren ylitystä. Muutama alamäki oli jopa vähän haastavia. Hitain askelin varovasti niistä selvittiin.

Vuorilta oli upeat näkymät sinänsä hyvin karuun vuoristomaisemaan. Toisen nousun huipulle on tehty oikein levähdyspaikka pöytineen penkkeineen. Siinä vähän evästeltiin.

Kolmas alamäki toi sitten alas kylään jossa onneksi oli baari ja oli auki. Saatiin kahvit ja lisää vettä.

Vielä oli sitten kolmas kahdeksan kilometrinen. Se tallattiin taas tasaisella asfaltilla, joka seurasi kuivaa joen uomaa aina Albolodoy’hin saakka. Tien varrella oli kyllä reheviä puutarha viljelmiä. Oli muhkeita kesäkurpitsoja sekä munakoisoja.

Albolodoy kylä on hauskasti vuorten ympäröimässä solassa. Kylään asteltiin ja heti vastassa oli kirkko. Kirkolla hautajaiset ja väkeä mustissaan. Albergue on aivan kirkon tuntumassa ja juuri kun oltiin astumassa sisään kulki saattue ohi.

Ja mikä albergue. Kahdessa makuuhuoneessa yhteensä kaksitoista paikkaa. Mutta se että kylppärissä on pesuaineet ja keittiössä ruokatarvikkeita kananmunia ja hedelmiä myöten. Ja paria erilaista viiniäkin oli tarjolla.

Siitä se illallinen syntyi, eikä tarvinnut lähteä naapurissa olevaan tupaten täyteen ravintolaan aterioimaan. Ilomielin laitetaan donativo boxiin vähän extraa. 

Emme me tähän ylenmääräiseen tarjoiluun muuta selitystä keksi kuin että joku paikallinen taho haluaa auttaa enemmän tai vähemmän uuvuksissa olevia vaeltajia, näissä muuten niin pienen kylän olosuhteissa. 

Huomenna edessä on taas hyvin haastava päivä. Kahdesta syystä. On taas vuoristoinen etappi. Ja sitten on sunnuntai.

Sitten vielä pitää vähän muuttaa alkuperäistä reittisuunnitelmaa, kun Abla’n albergue on kiinni. On jäätävä 6km aikaisemmin tai sitten käveltävä vielä 2km lisää. 

Näyttää siltä, että tuo kuusi kilometriä vähemmän huomenna on meidän valinta. Eli huomenna 22 km ja sitten seuraavana päivänä tulee 26 km. 

No. Nukutaan nyt yön yli ja katsotaan sitten………

Päivä 1 Almeria - Rioja 15 km

 Tästä se lähtee. Sopivan pituinen ja sopivan helppo ensimmäinen päivä.

Aamulla oli pientä säätöä majoituksen kanssa, kun oltiin kuitenkin saatu vähän puutteellista infoa toimistolla. Yhdellä puhelin soitolla kaikki kuitenkin selvisi.

Liikkeelle päästiin vasta puolen päivän jälkeen kun joukkueemme kolmas jäsen tuli bussilla Malagasta.

Yöllä oli satanut, aamulla oli enää pilvistä. Kävelemään kun lähdettiin niin aurinko tuli esiin. Ihan pukkasi hikeä otsalle. Lämpöä oli jotain 23-24 astetta. Varjossa.

Puolitoista tuntia asteltiin kaupungin katuja, kunnes ensimmäisessä lähiössä istahdettiin kahville. 

Kahvipaikan isäntä totesi, että nyt saa vielä katsella heidän viherkasveja. Sitten kaikki on vain karrelle palanutta ruskeaa. 

Toden totta. Ei kyllä enää mikään vihertänyt, kun asteltiin kuivaa joen uomaa kilometri kaupalla.

Vielä tuli toinenkin kylä vastaan. Sielläkin istahdettiin kahville. Siinä vähän evästeltiin omilla eväillä. Aika viehättävä keskusaukio oli kylässä.

Puoli kuuden maissa oltiin perillä. Albergue on paikallisen uimalan yhteydessä. Eli, ei voinut olla välittömästi pulahtamatta altaaseen.

Alberguella on suht hyvä keittiö. No, lähellä oli kauppa. Ja pian oli pöydässä loihdittuna loistava pasta-ateria.

Nyt ei sitten ollakaan ihan keskenämme, kun alberguelle on ilmaantunut kanssavaeltajia muutamia. Yksi norjalainen, yksi italialainen ja yksi amerikkalainen, he kaikki miehiä.

Eli aika tiivis tunnelma kohtuullisen ahtaissa tiloissa.

Niinpä niin. Siis alkuun on päästy ihan aitoon camino tunnelmaan. Kiva kerrankin kun on ihan mukavaa juttuseuraa. Siinä yksi camino elämän suurista viehätyksistä, ihmiset kaikkialta maailman eri puolilta. 

Huomenna onkin sitten kunnon etappi. Noin 22 km ja aikamoisia nousuja tiedossa, 

Katsotaan miten pärjätään ja kerrotaan siitä sitten huomenna illalla.

Jälleen kerran Mozarabelle, nyt Almeriasta.

 Almeria on keskikokoinen espanjalainen viehättävä rannikkokaupunki. Hyvin samanlainen kuin Malaga, Alicante tai Barcelona, mutta pienempi. Noin 200000 asukasta.

Täältäkin lähtee Camino Mozarabe reitti kohti Granadaa ja siitä edelleen kohti Baenaa, jossa se yhtyy Malagasta tulevaan reittiin.

Monesti pitänyt täältä lähteä. Nyt se sitten tehdään. Pari päivää täällä on tutustuttu kaupunkiin ja samalla kerätty voimia lepäämällä ja nauttimalla paikallisesta ilmapiiristä ja kulmien kuppiloiden antimista.

Caminon Ystävien Toimisto täällä on avoinna torstai-iltaisin klo 18.00 - 20.00. Siellä saatiin vaeltajapasseihin aloitusleimat sekä tarkennusta ohjeisiin, miten albergueiden kanssa tulee toimia.

Aina se vähän aiheuttaa epävarmoja tuntemuksia, kun lähtee täysin uudelle reitille. Nytkin hyvin harvaan asutulle seudulle. Vuoristoon. Kylät on pieniä. Onko baareja. Onko ne auki. Jne. Sääkin näyttää muuttuvan sateisempaan suuntaan.

No, eiköhän se siitä.

Camino Mozarabe Almeriasta alkaa Almerian suurelta Katedraalilta.

Ja kulkee aluksi aivan keskustan läpi. Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja pian ollaan jo kaupungin ulkopuolella.

Katsotaan kuinka meidän käy ja yritetään kertoa siitä edes jotain täällä blogissa tulevina päivinä.