Camino Torres. Havaintoja

 Toinen yritys Camino Torresilla sujui meiltä lähes ongelmitta. Ensimmäisellä kerralla, keväällä 2018 reissu jäi kesken noin sadan kilometrin jälkeen.

Kevät oli silloin sateinen. Jokien ylityksiä on paljon, joten syksy on ehdottomasti parempi ajankohta, niin mielestämme myös muille camino reiteille.

Camino Torres, Salamancasta Santiagoon on 580 kilometriä pitkä reitti. Omalla tavallaan se jakautuu kolmeen osaan. 

Ensin runsas sata kilometriä Espanjan puolella. Toiseksi halki Portugalin sisämaan noin kaksi sataa kilometriä. Kolmanneksi vajaa kaksi sataa Portugal Central reittiä.

Kaikki kolme osuutta ovat hyvin erilaisia. Espanjan osuus on melko tasaista, helposti kuljettavaa maastoa. Osuudella kaikki majoitukset ovat albergueissa, paitsi Ciudad Rodrigossa.

Toinen osuus, jonka nyt kuljimme, on upeaa portugalilaista vuoristoa. Vuoristoa, jonka ” rikkoo” joka päivä joku joki. Eli ylös alas menoa on runsaasti. Jokilaaksot, erityisesti Douro-joen laakso on silmiähivelevän kaunista seutua. Sehän on arvostettu jopa Unescon maaimanperintö kohteeksi. Myös osuuden kylät ja kaupungit ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Kolmas osuus Bragasta Santiagoon on taas paljon tasaisempaa. Se kulkee siis enemmän kuljettua Portugal Central osuutta.

Tämä toinen osuus vaatii noin kaksi viikkoa aikaa. Etapit ovat kyllä pituudeltaan siedettäviä, mutta suuriin korkeuseroihin pitää varautua.

Majoitukset ovat vähän haasteellisia. Albergueita ei juurikaan ole. Pari on, mutta ne sitten sellaisissa kylissä missä on muuten haastetta ateriointien kanssa. 

Hostelleja ja hotelleja löytyy, no se Mesao Frio oli ainoa, missä jouduttiin/päästiin Bombeiros majoitukseen. Toki täällä Portugalissa on vielä muuallakin mahdollista majoittua Bombeiros’illa, jos sellainen vaeltajalle käy. Esimerkiksi yksinäiselle miesvaeltajalle se on ihan hyvä vaihtoehto. Onhan se täysin ilmaista.

Hostellit ja hotellit olivat ainakin tähän aikaan sopivan hintaisia, noin 35 - 60€ yöltä, 2 hengen huoneelta.

Muuten hintatasoltaan Portugal on suomalaiselle ihan älyttömän halpa maa. Ruoka ravintoloissa on hyvää. Annokset suuria ja hinta yleensä noin kympin kahta puolta, jälkiruokineen ja viineineen. Kahviloiden hinnat ihan pyörryttävän halpoja. Ja pastellerioita on kylissä ja kaupungeissa lähes joka talossa.

Busseilla matkustaminen on myös edullista. Puhumattakaan taxeista. Taksi velottaa suunnilleen euron per kilometri.

Kolmas osuus Bragasta Santiagoon on helpohko maastoltaan, ja myös majoitusten suhteen. Albergueita on runsaasti. Samoin muita majoitus vaihtoehtoja. On kyllä sitten myös muita majoittujia.

Tuo reitti Salamancasta Bragaan pitää hyvin toden näköisesti vaeltaa ilman muuta seuraa. Loppumatkasta sitten saattaa seuraa löytyä liikaakin, ajankohdasta riippuen.

Tiettävästi Camino Portugues vetää nykyisin runsaasti vaeltajia niin Central kuin Costa reiteille, ja Redondelasta eteen päin nekin sitten yhtyvät.

Yksinäistä caminoa etsivät näyttävät välttävän loppureitin ruuhkan siten, että kääntyvät Peso da Reguan jälkeen Portugal Interior reitille. Sitä seuraten pääsee kätevästi Camino Sanabresille ja edelleen  hiljaisempaa reittiä Santiagoon.

Kävely alustaltaan Espanjan osuus on pääasiassa hiekkateitä. Portugalin puolella onkin sitten sitä paljon vieroksuttua mukulakiveä runsaasti.

Eli, tukevapohjaiset kengät ovat tarpeen. Myös kiviset vuoristopolut vaativat sellaiset. Kiitollisia oltiin, että oli Gore- Tex’it, vaikka meillä ei niin sateista ollutkaan.

Näin syksy/talvi aikaan on selvästi lämpimämpää kuin keväällä. Silti meillä oli Merino asut, fleecet ja toppatakit mukana ja kaikkia niistä käytettiin aika runsaastikin. Päivisin riitti useimmiten t-paita ja shortsit. 

Sauvojen käyttö on henkilökohtainen asia. Meillä oli sauvat. Kyllä ne paljon helpottavat kulkua ainakin ylämäissä.

Ilman GPS karttaa en kyllä reitille lähtisi. Sellaisen voi ladata esimerkiksi Camino Torres. com sivustolta. Samalta sivustolta löytyy kaikki tarvittava tieto niin reitistä kuin majoituksista puhelinnumeroineen. 

Periaatteessa reitti on hyvin merkitty. Mutta Espanjan osuudella on paikkoja, missä on niin merkittäviä puutteita, että ilman GPS navigointia on kyllä vaikeaa.

Portugalin osuus on Lamegosta alkaen hyvin merkitty, siellä taas meille tuli haasteita johtuen siitä että meillä oli vähän vanhahko reitti ladattuna. Oli tullut aika paljon muutoksia kuudessa vuodessa.

Portugalissa kulkiessa vaeltaja etenee kuin historian kirjan sivuilla. Kaikkialla on nähtävillä entisten aikojen elämää. Esimerkillisesti on säilytetty ja entisöity vanhoja rakennuksia. Maaseudulla monin paikoin eletään kuin aika olisi pysähtynyt. Ovathan ne viiniviljelmät siellä Douro laaksossa olleet samanlaiset tuhansia vuosia.

Camino Torres reitti on periaatteessa ollut sama 1700- luvulta saakka. Ainostaan uusien teiden rakentaminen on aiheuttanut muutoksia. Silti reitillä on edelleen runsaasti roomalais-aikaisia osuuksia.

Yksi asia mikä ehkä rajoittaa haluja lähteä tälle reitille on Portugalin kieli. Maaseudulla edelleenkään ei juuri muita kieliä puhuta. Ranskaa he osaisivat useammin, mutta ei muuta.

Alkeellinen espanja sentään antoi jonkin verran mahdollisuutta selvitä. Kirjoitettuna portugalin kieli on onneksi hyvin lähellä espanjaa.

Sanoisin, että heille jotka etsivät uutta reittiä jo tutuksi tulleiden yleisimpien jälkeen tämä on hyvä vaihtoehto. Kokemus monista haasteellisista tilanteista auttaa selviämään tämänkin caminon mutkista ja pulmista.

Bom Caminho heille jotka uskaltautuvat lähtemään.

Päivä 14. Braga. Tunteita ja tunnelmia.

 Pökkelöt. Vastasi rouva-vaeltaja, kun tiedustelin jalkojen kuntoa viimeisen vaelluspäivän jälkeisenä aamuna.

Braga on oivallinen kaupunki päättää toista kuukautta kestänyt vaellus reissu. Oikeasti kaksi Caminoa. Ja viikon siirtymä siinä välissä.

Tällaisessa historiallisessa kaupungissa, kuin Braga, on samaa tunnelmaa, kuin on ollut useassa muussa kaupungissa, joissa olemme Caminomme päättäneet. Santiago tietysti tärkeimpänä. 

Meille Santiagoon saakka meneminen ei tälläkään kertaa ollut tavoitteena. Viisi kertaa olemme sinne jo Caminon päättäneet. 

Santiago de Compostelan Katedraalilla saa aivan omanlaisensa tunnelman lähinnä siksi, että siellä on suuret joukot muitakin vaelluksensa päättäviä. Yleensä on vaellettu yhdessä muiden kanssa.

Täällä olemme kahdestaan. Koko Torres osuudella emme tavanneet yhtään kanssavaeltajaa.

Se ei meidän tunnelmaa yhtään alenna. Olemme onnellisia ja kiitollisia. Suurin kiitos osoitettiin jo eilen iltamessussa Korkeimmalle siitä, että olemme saaneet elää nämä mahtavat päivät. Kokea nämä uskomattomat elämykset, tapahtumat ja suuren luonnon kauneuden. Kohdata mitä erilaisempia ihmisiä omassa aidossa ympäristössään.

Tämä Portugal on hieno maa. Ja portugalilaiset ovat ystävällisiä, iloisia ja välittömiä ihmisiä. Juttelevat mielellään, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Portugalin luonto on hyvin erilaista, kuin Espanjan. Siihen saimme läpileikkauksen kulkiessamme maan poikki idästä länteen.

Uskomattoman luonnon kauneuden koimme siellä Douro-joen varsilla. Sitä emme etukäteen tienneet miten vuoristoista seutu oli, nyt se on koettu.

Tänne Braga’an nyt päädyimme. Loppuosa Camino Torresista jatkuu kohti Santiagoa Portugal Central reittiä pitkin. Sen loppuosan olemme jo vaeltaneet vuosia sitten.

Braga oli muutenkin hyvä paikka lopettaa Camino. Upea suurehko kaupunki. Täältä on lyhyt matka Porto’on, josta pääsee kätevästi lentämällä pois.

Sattumalta tämä päätöspäivä osui vielä juuri Joulukuun ensimmäiseen päivään. Kaupungissa näyttää olevan suuren joulu avauksen meiningit käynnissä.

Joulu kaikkinensa on kiva juttu. Oman mausteensa se antaa tähän meidän tunnelmaan. Takki on kieltämättä vähän tyhjä. Jotenkin oudolla tavalla pääkin on ollut koko päivän tyhjä.

Vaikka kilometrejä itse asiassa ei niin runsaasti tullut. Yhteensä 616 kilometriä runsaan kuukauden aikana. Niin oli ne poikkeuksellisen rankkoja kilometrejä. Molemmat Caminot olivat niin super-vuoristoisia.

Toinen asia, mikä on ehkä päätä tyhjentänyt, on se että tällä Torres osuudella on  koko ajan pitänyt olla skarppina niin reitillä pysymisen kuin myös majapaikkojen löytämisen kanssa.

No, eiköhän tästäkin toivuta. Hieman haikeana on tunne, että saattaa tämä jäädä meidän viimeiseksi tällaiseksi pidemmäksi Caminoksi. Ikää on. Eikä se vähene, vaikka kuinka toivoisi. Sitä ei sanota, etteikö lyhyempää, helpompaa voisi vielä……..,. Tai sitten helpommalla tavalla. Kulkuneuvoja käyttäen. Sitä osittain nytkin tehtiin pisimmillä etapeilla.

Tänään peilistä katsoo hyvin räjähtänyt Kulkuri ja  Kaunotar on siipeensä saanut. Kroppa on saanut vuoristohoitoa ja yläpää loppuun kulutettu. Mutta kyllä tästä toivutaan.

Kaikki nähty luonnon kauneus. Kaikki lukemattomat kylät ja kaupungit jäävät muistojen kirjaan. Kiikkustuolissa niitä sitten muistellaan.

Nämä kuvat Bragan kaupunkikierrokselta.

Niin muistellaan myös niitä alkumatkasta yhdessä kulkeneita kanssavaeltajia. Kivoja kohtaamisia ja kommelluksia. Ennen kaikkea yhteistä vaellusta ihanan tyttäremme Merjan kanssa. 

Tänään uskoa tulevaan, tuleviin vaelluksiin antoi tunteellinen hetki messussa Bragan Sé - Katedraalilla.

Sen jälkeen ”juhla-ateria” Donna-Sé - ravintolassa.

 

Ateria juhlistettiin tietysti Douro viinillä.

Aterian päälle oli tilaisuus nähdä ”läheltä”, miten nuo Portugalin kuuluisuudet, Pasteis de Natat tehdään poikkeamalla itse ”tehtaalla” niitä maistamassa.

Kaiken kukkuraksi ilta päättyi paikalliseen Joulukadun avaukseen……..,….;

Hyvää Joulun Aikaa kaikille lukijoille.

PS. Koitetaan vielä saada jonkinlainen yhteenveto Camino Torresista lähipäivinä tänne blogiin.