Korona koettelee.

Camino on kuin elämä pienoiskoossa. Siellä on alamäkiä ja ylämäkiä. Joskus on tullut ylipääsemätön joki kohdalle. Nyt elämän Caminolla tuli kohdalle KORONA.

Lento oli (ja on vieläkin) varattu viikon kuluttua sunnuntaiksi. Ja siitä sitten parin päivän kuluttua piti alkaa Camino de la Lana. Valenciasta.

Ei nyt sitten lähdetä. Pelkoa tavallaan ei olisi ollut, hyväkuntoisia olemme vaikka ikääkin on (kop, kop). Mutta yleiset suositukset ja Espanjassa jopa liikkumisrajoitukset aiheuttavat sen, että mitä sitä itselleen liian suuria vaikeuksia ottaa. Albergueita on suljettu, samoin ravintoloita. Joissakin maakunnissa on liikkumistakin rajoitettu.

Ei meitä suuremmin harmita. Caminoita on kävelty ja toivottavasti kävellään jatkossakin. Tuleepahan pitkästä aikaa tilaisuus nauttia keväästä luontoelämyksineen mökin rauhassa, kaukana pöpöistä.

Lentoamme ei ainakaan vielä ole peruttu. Odotellaan vielä viikko. Peruminen "talon puolesta", olisi meille mieluisampi. Ei se siirtäminen kovin "turvalliselta" tunnu, kun kyseessä on Norwegian. Mutta siirretään syksyyn jos ei peruta.

Tappiopuolelle näillä näkymin jää kahden yön majoitus Valenciassa, halpa hinta kun laittoi tekemään varauksen siten että maksua ei palauteta. Se nyt on pikku juttu tässä tilanteessa.

Näyttää siltä että eri caminoreiteillä tulee hetkeksi aikaa hiljaista. Ehkä kuitenkin vain muutamaksi viikoksi. Näyttää nimittäin epidemia menevän loppujen lopuksi, ja onneksi, aika nopeasti ohi.

Ei tässä hätää. Koitetaan pysyä loitolla pöpöistä, ja kävellään Ruta de la Lana sitten syksymmällä.

Sitä odotellessa lueskellaan vaikka täältä blogista juttuja jo kävellyistä Caminoista……….

Tehkää tekin niin.

Hyvää Ystävänpäivää

Ensimmäisellä Caminolla kohtaamamme caminonystävä Pepe totesi meille, että Caminolla kaikki ovat veljiä ja siskoja keskenään. Totta, ehkä ei fyysisesti siskoja tai veljiä, mutta ystäviä ainakin. Sellainen yhteisöllisyys, joka  vaellusoloissa syntyy, synnyttää väkisinkin ystävyyssuhteita. Niitä on meillekin syntynyt lukuisia, ihan kaikkialta maailmalta.

Aika suuri on jo sekin joukko suomalaisia, jotka olemme kohdanneet Caminoillamme, tai aiheeseen liittyvissä tapahtumissa. Eli ..

Hyvää Ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti.

Hyvin todennäköisesti useat Teistä elävät parhaillaan samanlaisissa tunnelmissa kuin me. Elävät uuden, tulevan Caminon tunnelmissa. Sen voi hyvin aistia, kun katselee kuinka lukuisasti on blogiamme käyty viime aikoina lukemassa.

Mikäs siinä, se on mukava polte ja kutitus sisimmässä, se uuden Caminon suunnittelu. Sekin tuntuu mukavalta sisimmässä, jos voi edes hitusen osaltaan auttaa jotain toista suunnittelussaan. Vähän samanlainen tunne kuin opastaa ystävää tien päällä oikeaan suuntaan.

Uuden Caminon odottelussa elämme mekin. Mutta vielä pitää odottaa kuukauden päivät. Ei malttaisi, pitäisi jo päästä.  Tuttu tunne. Jo kymmenes kerta edessä. Tällä kertaa askeleet suuntautuvat Camino de la Lanalle. Reitti kulkee itäisessä Espanjassa Alicantesta Burgosiin. Me emme nyt aloita Alicantesta, kun sieltä viime keväänä aloitimme. Teemme niin, että lähdemme liikkeelle Valenciasta ja kuljemme ensin muutaman päivän Levante reittiä Almansa nimiseen kaupunkiin. Sieltä sitten varsinaista Ruta de la Lanaa aina Burgosiin saakka.

Se on sellainen 700 kilometriä. On siinä taas tallustamista. Toista kuukautta siihen menee. Niin ainakin suunnitellaan. Reitti kulkee hyvin harvaan asutulla maaseudulla. Eli, pitkähköjä päivämatkoja, pieniä kyliä, majapaikkoja harvassa. Siinä haastetta. Se on niin, että jos uusia reittejä yrittää etsiä, niin aina vain vähemmän kansoitetuille reiteille täytyy mennä. Ei tietysti pakko olisi, mutta kun  se uusi ja ennen kokematon aina kiehtoo mieltä.

Ei siinä tutun reitin kävelemisessä mitään vikaa ole. Useamman kerran sitäkin olemme jo joillain reittiosuuksilla tehneet. Ja joka kerta siellä on kohdattu uusia ystäviä. Ne kanssavaeltajat ne kuitenkin tekevät Caminosta Caminon. Sen yhteisöllisyyden kuplan, jonka sisällä yhdessä  vaelletaan päivä, tai jopa viikkokausia.

Sitten on vielä ne paikalliset ihmiset reitin varrella. Joistakin heistä on siellä täällä tullut jonkinlaisia "ystäviä". Laajemmin ajatellen ovat espanjalaiset maaseudun ihmiset kyllä aivan poikkeuksellisen ystävällistä väkeä. Ikinä ei ole ollut tunnetta, että olisimme jotenkin vaivaksi paikallisille siellä reppu selässä liikkuessamme. Joskus on kyllä tullut mieleen, että tuumaako ne että eikö noilla ole viisaampaa tekemistä.

Oli tai ei, ei se ainakaan näin eläkepäivillä hullumpi harrastus ole. Tutustua uusiin paikkoihin, uusiin ihmisiin. Oppia uusi kieli ja pitää itsensä fyysisesti liikuntakykyisenä. Huonomminkin voisi mielestämme eläkeläisen aikaa  käyttää.

Yhdeksän Caminon kokemuksella reissussa tarvittavat varusteet ovat koko ajan vaatehuoneen hyllyllä odottamassa pakkaamista reppuihin. Uudet kengät(Salomon) ovat totutteluvaiheessa. Muuta uutta ei näytä uudelle Caminolle tulevan. Joka päivä kävelemme kotioloissa mielestämme ainakin riittävästi, oli keli mikä hyvänsä. Täällä etelä- Suomessa tänä talvena säät ovat suosineet liikuntaa sauvojen kanssa enemmän kuin suksien..

Pienen harjoitus"leirin" kävimme tammikuussa Fuengirolan seudulla kävelemässä. Siellä Mijas'in yläpuolella, vuorilla on hyviä caminomaisia polkuja vaikka kuinka paljon. Hyvät kartat eri väreillä merkityille reiteille saa Mijas'in turistitoimistosta. Aikaisemmin olemme patikoineet useamman kerran Benalmadenan yläpuolella olevilla vuorilla. Sinne taas saa kartat Benalmadenan turistitoimistolta. Tämä vinkiksi siellä suunnalla liikkuville.

Kävellään missä kävellään, ajatukset ovat usein jo harhailemassa uusissa maisemissa. Kuukauden päivät vielä kohotetaan tunnelmaa. Sitten blogi herää jälleen. Jonkinlaista päivittäistä raporttia yritämme saada aikaan. Tavaksihan se on jo tullut. Ja ilo on kirjoitella, kun lukijoita on ollut niin runsaasti.

Malttakaa vielä. Aika kuluu niin nopeasti. Kohta jo taas tallustellaan...………….