6.2 päivä. Cordobassa

 Yö Cordoban loistavassa majapaikassa sujui hyvin. Ilman kiirettä tuntui mukavalta etsiä kiva kahvila, jossa nauttia aamiainen ihan rauhassa. Sellainen löytyi aivan majapaikan kulmilta. Niitä on siinä vanhankaupungin hostelli alueella suorastaan vieri vieressä.

Siinä istuskellessa tuli ulkona ihan ainoa sadekuuro koko meidän kuuden päivän patikoinnin aikana. 

Aamupalan jälkeen saatiin jättää reput majapaikkaan säilöön koko päiväksi, mikä helpotti huomattavasti kaupungissa kiertelyä. Kai ne olis muuten pitänyt viedä asemalle lokeroihin.

Cordoban nähtävyyksistä ehdoton ykkönen on Mezquita -Katedraali. Se on vain niin erikoinen maailmassa, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Se on yksinkertaisesti itse koettava.

Muuta nähtävää on liikaakin yhdelle päivälle. Meillekin tämä oli jo kolmas kerta ja vielä jäi paljon näkemättä.

Jos Luoja suo, niin syksyllä tullaan jatkamaan caminoa eteenpäin kohti Meridaa.

Ruokapaikan löytäminen Cordoban kaduilta lauantai-iltapäivällä ei ole vaikea rasti. Se onkin sitten eri juttu, mistä löytyy vapaa pöytä. Paikalliset täyttävät terassit mikäli sää suinkin sallii.

Hinnat terasseilla näyttävät hieman nousseen. Ihme olisi jos ei, kun kaikki nykyään kallistuu. Mutta kahviloiden hintoja näyttää kilpailu pitävän aisoissa ainakin Cordobassa, missä pastellerioita tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Samoin näyttävät nousseen majoitusten hinnat. Mutta hyvin maltillisesti. Albergueita on poistunut käytöstä. Niin varmasti muillakin vähän kuljetuilla reiteillä. Tähän kuuteen päivään oli vain yksi donativo albergue. Meitä iäkkäämpiä moinen asia ei haittaa. Etenkin näin viileiden öiden aikaan.Tärkeää on päästä lämpimiin tiloihin.

Majoitus mahdollisuuksia reitillä on hyvin. Nekin hinnat ovat pikkuisen kohonneet. Mutta nytkin oli jopa Cordobassa, jopa perjantai-iltana aivan siedettäviä hostelli hintoja. Kuin myös tarjontaa oli. Eli ei vielä mitään turisti ryntäystä tähän aikaan vuodesta.

Monta kertaa olen ”mainostanut” tätä reittiä suomalaisille. Kuinka helppo on tehdä tällaisia kuuden päivän minicaminoita. Jos aika on rajallista ja silti haluaa päästä caminotunnelmaan, tämä on hyvä vaihtoehto. Tai vaikka kaksi viikkoa.

Meille tämä viikko syksyllä ja viikko keväällä kävi hyvin. 126 kilometriä viidessä päivässä oli jo ihan riittävä kuntotesti. 25 kilometriä päivässä, noin 8 kilon rinkkaa kantaen meni sujuvasti ilman ongelmia meillä kaikilla. Ja hyvin olisi voinut jatkaa.

Mutta miellyttävän kokemuksen jälkeen oli hyvä palata lauantai-iltana bussilla takaisin Malagaan. Siis bussilla, vaikka junallakin pääsisi. Junalla puolet nopeammin, mutta myös yli tupla hinnalla.

Cordobasta eteen päin Meridaan tarvitaan noin kymmenen päivää. Eli pitää varata viikko plus molempiin päihin viikonlopun päivät. Tai sitten edetä jokunen väli jollain kuljetuksella.

Katsotaan miten saadaan syksyllä tuo toteutettua ja kerrotaan siitä sitten silloin……………

5.2 Päivä Santa Cruz - Cordoba 24 km

 Aluksi on pakko huomioida tänään Ukrainan sodan vuosipäivä. Siitä saimme toissa päivänä hyvän osoituksen, kun Baenan Plaza de Contitution aukiolla oli hallintorakennus valaistu Ukrainan värein.

Siis , Slava Ukraine .

Sitten tähän päivään. Yhdeksän aikaan astuttiin ulos. Mittarissa oli +1 aste. Eli merino asuille oli käyttöä. Ja pipo sekä käsineet oli kaivettu repun pohjilta.

Alkuun asteltiin kuusi kilometriä asfalttitietä. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Sitten käännyttiin hiekka tielle. Tai alkuun paremminkin savitielle. Maisema oli avara. Kumpuilevat peltomaisemat erivärisine kasvustoineen vaihtelivat. Tummemman vihreät oli jotain viljaa ja vaalean vihreät pääasiassa hernettä.

Usealla peltolohkolla näkyi traktoreita useimmiten ruiskutushommissa. Silloin tällöin tuli tielläkin traktoteita suuntaan tai toiseen.

Pari pidempää evästaukoa pidettiin. Viimeiset kymmenen kilometriä kohti Cordobaa olivat sellaista aika karkeaa hiekkatietä , joka pölisi ihan mahdottomasti silloin kun joku maajussi kaasutteli ohi.

Cordobaan kun tultiin niin ensimmäisessä baarissa pysähdyttiin ihan ansaitulle tuntuville kahveille.

Sitten kohta ylitettiin turisteja täynnä oleva Puente Romana silta. Majapaikka löytyi nopeasti ja helposti nyt jo tutun vanhankaupungin pienen pieneltä kujalta. 

Oikein viihtyisäksi entisöity pikku kaksio kaikilla mukavuuksilla. Huippuystävällinen isäntä. Ja sijainti ei juuri parempi voisi olla. Paikan nimi on Apartamento en Casa Patio.

Pari tuntia lepäiltiin. Sitten oli aika tämän caminon päätös aterian. Se löytyi lähes seuraavasta kulmasta.

Vielä päälle pikku kävely läheiselle plazalle. Siellä oli käynnissä kunnon karnevaalimeininki. Erilaisiiin asusteisiin pukeutuneita joukkioita kuljeksi kaduilla kuka mitäkin soitinta soitellen.

Tänään kävelykilometrejä tuli 28, joista reittikilometrejä oli 24,5.

Yhteensä tälle viiden päivän caminolle tuli kilometrejä 126, eli yli 20 km per päivä.

Tässä tämä nyt oli. Koitetaan tehdä jonkinlainen yhteenveto vielä lähipäivinä.

 

4.2 Päivä Castro del Rio - Santa Cruz 23km

 Yllättävän hyvä illallinen Castro del Riosta löytyi. Hyvin nukuttiin täysin vatsoin. Ei ollut kylmä omissa makuupusseissa, vaikka albergue aika vaatimaton on. Ei siis esimerkiksi lämmitystä.

Aamulla ulkona oli +6 astetta. Vähän enemmän piti laittaa lämmintä ylle. Hanskatkin olisi ollut hyvä olla. Mutta nehän oli tietenkin repussa alimmaisena. Ei niitä sitten tullut kaivettua.

Ehkä kolmen kilometrin paikkeilla tuli eteen sellainen ylämäki, että vilu sai kyytiä. Aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien lomasta.

Kohta sitten saatiin Espejo’n teräväpiirteinen kukkula näkyviin. Sieltä löytyi hyvä baari. Tunnin mittainen kahvitauko pidettiin.

Siitä kun jatkettiin ihan uusin jaloin huomattiin että reitti ylös kukkulalle ja sieltä alas on merkitty kokonaan uudella tavalla.

Kaupunki on kyllä viehättävä, kulkee sen mitä reittiä vaan. On herkullisen näköisiä appelsiinikujia ja on upeita näkymiä kukkulan eri näköalapaikoilta.

Tuli kyllä tällainenkin kadunkulma vastaan. Että vähän arvaamalla pitää joskus edetä. Meille se oli helppo rasti, kun kaupunki on ennestään tuttu.

Iltapäivällä aurinko lämmitti. Pilviä oli, mutta ei paljon. Sen sijaan tuuli melkoisesti ja tietysti vastaan. Pusero piti pitää yllä ja lätsä päässä.

17.30 oltiin perillä Santa Cruz’issa. Suoraan asteltiin tuttuun Casa Jose’en. Saatiin huone ja illallinen saadaan illemmalla, kun keittiö jälleen avautuu.

Kilometrejä tuli tänäänkin reilut 23 ja huomenna on edessä sellaiset ainakin 25, ennen kuin ollaan Cordoba’n kaduilla…………

3.2 Päivä Baena - Castro del Rio 21 km

 Mainio kävelysää jatkui jo kolmatta päivää. Se ilahdutti. Kevät Espanjassa, tai talveahan tämä oikeasti on, on ollut hyvin epävakaista. Kylmää ja tuulista. Kuinka nyt osuikaan tällainen lämpöaalto juuri näille meidän camino päiville. Ei valiteta.

Päivän etappi tuntui pitkälle. Ehkä siksi että ei ollut sitä kahvipaikkaa välillä. Olihan meillä eväitä. Ei se silti ole sama asia syödä eväitä jossain tien penkalla istuen, kuin siististi baarin terassilla kuumaa kahvia siemaillen.

Reitti kulki alkuun ylös alas oliivitarhojen hiekkateitä. Noin puolessa välissä siirryttiin asfaltille. Pientä, hiljaista tietä loppumatka. Hiljaista, jos ei lasketa paikallisten oliivifarmareiden traktorirallia.

Silloin kun ei traktori pörissyt niin saatiin kuunnella joenvarren pusikoista runsasta kaunista lintujen keväistä konserttia.

Lopulta noustiin ylös kirkonmäelle. Suoraan alberguelle, joka on ihan kirkon vierellä. Hetken kun kopisteltiin ovella, niin eräs herra peregrino tuli avaamaan. Opasti, ettei tarvitse enää mennä poliisiasemalle. Neuvoi avainkoodin, jolla saa lukon takaa avaimen. Sisällä on sitten pöydällä QR koodi joka pitää skannata ja sitä kautta hoidetaan kirjautuminen.

Kätevää. Ja nykyaikaista, sanoisin. Aulan seinälle on myös tullut donativo laatikko, jota ei ennen ollut. Muuten alberguella on kaikki ennallaan. Jääkaappi on mutta ei toimi. Mikro on, sitä ei kokeiltu. Pienen pienessä veskissä on suihku, josta saa halutessaan kylmän suihkun. Ei lämmintä.

Tänäänkään ei ehditty perille ennen neljää. Eli ateriointi jäi alkuiltaan. Aika vähäiseltä ravintolatarjonta näyttää tässä kylässä. Toistaiseksi sentään yksi löydetty, joka lupasi ruokaa klo 20.00 jälkeen. Ja meillehän se yksi riittää…………..

2.2. Päivä Cabra - Baena 21 km

 Hyvin nukuttiin yö Fuente las Piedras hotellissa. Kiirettä ei haluttu aamulla lähtemisen kanssa pitää. Siispä nautittiin kunnon hotelliaamiainen. Sekin oli  hyvin kohtuuhintainen.

Yhdeksän aikaan lähdettiin tielle. Oli jo valoisaa. Lämmintä 11 astetta. Ensimmäisessä ylämäessä sai jo ottaa puseron ja lahkeet pois.

Tasaista radanpohjaa asteltiin. Muutamia paikallisia kävelijöitä tuli vastaan. Pyöräilijoitä sitäkin enemmän.

Muutama siististi entisöity vanha asemarakennus ohitettiin. Yksi pidempi levähdys pidettiin.

Neljän tunnin ja viidentoista kilometrin jälkeen oltiin Dona Mencia kaupungissa. Siinä keskustassa oli useampi baari. Hyvät välipalat saatiin.

Kunnon huilaus oli paikallaan, kun kaupungista ulos lähtö on aikamoinen rypistys ylämäkeen. Sitten noin kahdeksan kilometriä vaihtelevaa hiekkatietä ylös alas oliivitarhojen keskellä.

Toiset neljä tuntia kun oli kävelty tultiin Baena nimiseen kaupunkiin. Ylhäällä vanhassa kaupungissa on Ruta do Califato niminen albergue. Vähän ovella kolisteltiin, niin herra tuli päästämään sisään.

Alberguella on systeemit muuttuneet entisestä. Ei ole enää dormitoriota. Vain pienempiä huoneita, omilla kylppäreillä. Kerrossängyt kyllä, mutta niissä sentään peitot ja lakanat, sekä kylpypyyhkeet. Hinta 20€ per persoona.

Illalla vielä käveltiin alas kaupungille hankkimaan aamupalatarvikkeet ja eväät huomiselle. Ja tietenkin aterioimaan vatsat täyteen. Olihan sitä kävelyä tullut kaikkiaan jo yli 27 kilometriä.

Huomenna taas edessä parikymmentä uutta kilometriä. Kerron niistä sitten iltasella……….

Minicamino jatkuu……….. Päivä 1.2 Lucena - Cabra 12,5 km

 Syksyllä päätettiin kuuden päivän minicamino Lucena’n kaupunkiin. Nyt oli tilaisuus jatkaa siitä mihin jäätiin.

Ajettiin aamubussilla Malagasta Lucenaan. Lucenassa tehtiin pieni kaupunkikierros sekä käytiin kahvilla. Siinä vierähti pari tuntia.

Puolen päivän aikoihin lähdettiin eteen päin. Aurinko lämmitti jo niin, että piti vähentää asusteita. T-paita ja shortsit riitti. Eli katkolahkeet reppuun. Lämpötila hipoi jo kahtakymmentä eikä tuultakaan juuri lainkaan.

Reitti eteni hyvin käveltävää vanhaa junaradan pohjaa. Maisemat ovat komeita. Pari aika korkeaa siltaa oli matkalla. Muutama ikuisen vanha asemarakennus nykyisin lähinnä kai mökkikäytössä.

Polun varren pensaissa ja puissa oli siellä täällä kukkia. Lähinnä mantelipuissa. Mutta lukematon määrä puita ja pensaita on kuollut ilmeisesti kuivuuteen. Muutama vuosi sitten kun keväällä samoihin aikoihin oltiin liikkeellä niin kukkaloisto oli satumaista. Nyt niin lohduttoman kuivaa ja harmaata.

Sitä rataa……. Tultiin sitten Cabra nimisen kaupungin laitamille. Nuolet näytti joko suoraan tai käännös vasemmalle, siis kaupunkiin. Sinne asteltiin. 

Melkoisen matkan sai vielä tallustaa, ennen kuin oltiin keskustassa. Kello näytti jo lähes neljää. Tuli kiire etsiä ruokapaikka, neljältä yleensä menee keittiöt kiinni. Oli niitä ravintoloita siinä keskustassa useitakin. Heti ensimmäisessä saatiin erinomainen menu, hintaan kymppi per nenä.

Vielä piti täysin vatsoin astella pari kilometriä hotellille hieman ulos kaupungista. Fuente las Piedras on iso hotelli. Neljän tähden, silti edullisin vaihtoehto koko kaupungissa.

Kaikkiaan kävelyä tuli tälle päivälle noin 21 kilometriä. Huomenna matkaa suunnilleen saman verran.

Kerrotaan siitä sitten huomenna………..