4.3 Päivä Hinojosa del Duque - Monterrubio 32 km

 Hinojosan albergue oli mukava. Espanjalais peregrino lähti aikaisin pitkälle etapille. Me nautimme hyvän aamiaisen kaikessa rauhassa.

Puoli yhdeksältä lähdettiin valoisalle tielle. Valoisuus tulee nyt aikaisemmin, kun viikonloppuna siirreltiin kelloja. Lämpöä oli ulkona yhdeksän astetta. Tuulta ei lainkaan. Tuntui kivalta eilisen tuulisen päivän jälkeen.

Reitti oli mukavasti polveilevaa hiekkatietä. Muutama talo alkumatkasta, sitten nekin loppuivat. Maastossa kasvaa pääasiassa rautatammia. Niiden ympäristössä viljellään jotain. Nytkin oli joitakin maajusseja äestyshommissa. Siellä missä ei ole viljelyä, onkin sitten lampaita suurissa laumoissa. Tähän aikaan näyttää lampailla olevan runsaasti ihan pieniä karitsoja.

Noin tunnin välein pidettiin taukoja. Jotain pientä aina pureskellen. Vähintään suolapähkinöitä tai taateleita. Kymmenen kilometrin paikkeilla sitten pidempi evästauko. Ja isommat eväät. Toinen sellainen sitten kohta kahden kympin jälkeen oikein komealla näköalapaikalla.

Sää pysyi koko päivän mainiona kävelysäänä. Puolipilvistä, ei sadetta, ei tuulta. Lämpöä kai noin 15 astetta.

Tasan kahden kympin kohdalla saatiin taiteilla itsemme yli joesta, jossa yllättäen oli vettä. Kiviä pitkin hyppien se onnistui kaikilta kastelematta kenkiä. 

Viimeiset kahdeksan kilometriä tultiinkin sitten aika haipakkaa asfalttitietä aina Monterrubioon saakka. Siinä matkalla jäi Andalucian maakunta taakse ja siirryttiin Extremaduran alueelle.

Monterrubiossa siis on nykyisin kunnallinen albergue. Avaimen saa ajuntamientolta aukioloaikana. No, nyt kun on pyhän aatto, eli huomenna 1.11 on täällä Dia de Todos Los Santos. Siis pyhäinpäivä, jota täällä vietetään silloin kun se oikeasti on. Siksi Ajuntamiento oli sulkeutunut jo kolmelta. Mehän tuon osasimme ennakoida ja soitimme ja sovimme, että soitamme kyseiselle henkilölle uudestaan kun olemme perillä,

Pienen terveyskeskus episodin jälkeen homma onnistui. Täti kun tuntuu olevan henkilö joka hoitaa käytännössä kaikki julkiset asiat kunnassa.

Albergue on tosiaan uusi. Alhaalla on kaksi pientä kahden hengen huonetta, hyvä keittiö, ruokailutila ja kylpyhuone. Yläkerrassa on suuri huone jossa pedit kymmenelle. Ilmalämpöpumppu lämmittää hyvin. Mutta ainoa miinus on että yöllä vessaan pitää mennä portaita ulkokautta.

Jonkinlainen seikkailu Extremadurassa oli tämä päivä. Mutta sellaista pientä tai suurempaakin seikkailua Camino onkin parhaimmillaan.

3.3 Päivä Villaharta - Hinojosa del Duque 22 km kävellen

 Hostal Cruce oli hyvä vaihtoehto meidän tapauksessa. Oli edullinen, mukava ja ateriointi sujui sekä illalla että aamulla. Siitä sitten yhdentoista aikaan hypättiin bussiin, jolla ajettiin Alcaracejos’iin.

Sieltä sitten kävellen eteen päin. Päivän etappi oli miellyttävää kävellä. Hyvää tasaista hiekkatietä.

 

Tuoksut kertoivat maalaiselämästä. Ensin oli useita maitotiloja. Loppupäivästä enemmän lampaita.

Sää oli kävelyyn sopivaa. Puolipilvistä, noin 15 astetta. Kuitenkin aikamoinen vastatuuli vähän hidasti etenemistä.

Useaan otteeseen ihmeteltiin tien varren puita. Mitenkä  vanhoja mahtavatkaan olla nuo mitä ihmeellisemmän muotoiset rautatammet.

Niiden terhot näyttivät maistuvan myös laitumilla käyskenteleville lampaille.

Päivän etapilla oli kaksikin kahvipaikkaa. Ensin noin neljän kilometrin kohdalla ja toinen noin puolimatkassa. Jälkimmäisen hinnoittelu maistui vähän monopoli aseman hyväksikäytölle, baari kun oli kylän ainoa.

Pitkäksihän se päivä meni, kun vasta puolen päivän aikaa lähdettiin kävelemään. Melkein ehti aurinko laskemaan, kun asteltiin Hinojosa del Duque’n keskusaukion laidalla olevalle Policia Local’in toimistolle. Soitto ovessa olevaan numeroon ja kohta karautti konstaapeli ottamaan kopiot passeista ja credencialeista ja saattoi meidät kulman takana olevalle alberguelle.

Alberguella oli jo aikaisemmin tullut espanjalainen mies. Kovin puhelias hän ei ollut, mutta toimeen toki tullaan.

Kamat vaan jätettiin ja kiiruhdettiin etäämmällä olevaan Mercadona kauppaan. Muutama kassillinen evästä ostettiin ja oma runsas menu oli pian alberguen pöydässä.

Alberguella siis on mikro, on jääkaappi, on lämmin vesi ja on wifi. Hanavesi sen sijaan ei ole juomakelpoista, joten vettä piti kantaa aika paljon kaupasta, kun huomenna on pitkä etappi, 32 km.

Siitä lisää sitten huomenna…………..

2.3 päivä. Cerro Muriano - Villaharta 20 km

 Bar X ei pettänyt tälläkään kertaa. Hyvä huone baarin yläkerrassa ja kerrassaan mainio menu illalla alhaalla. Ja vielä todella edulliseen hintaan kaikkine juomineen.

Uusi päivä alkoi tihkusateisen harmaana. Mutta lämmintä sentään oli. Omat aamupalat ensin huoneella ja kun tultiin talon takaovesta ulos niin heti oli avoin baari/kauppa edessä.

Siinä tavattiin paremmin eilen nähty italialainen mies hollantilaisen naisvaeltajan kanssa. Tavattiin heitä sitten päivän mittaan useamminkin.

Noin puoli kymmenen maissa vedettiin sadeviitat ylle ja lähdettiin astelemaan hyvä kevyenliikenteen väylää noin viiden kilometrin matka. Tuolla matkalla oli molemmin puolin sotilasaluetta. Turvallisen tuntuista. Oli panssarivaunuja ja muuta kalustoa satamäärin.

Sitten maisema muuttui. Polku kulki ”pusikossa” tien suuntaisesti aina ElVacar kylään saakka. Pieniä vesiesteitä oli matkalla, mutta ne pääsi hyvin ohittamaan.

El Vacar kylässä panaderia/kahvila imaisi sisään. Oli puolet matkasta takana ja tauon paikka.

Tauon jälkeen tihkusade jatkui. Pontsot päälle, pontsot pois. Sitä rataa jatkettiin. Maisema muuttui mukavasti vuoristoisemmaksi.

Ihan loppumatkasta oli tullut opastus eräälle fuentelle. Eli lähteelle, jossa opastuksen mukaan on juomakelpoista, hyvin mineraalipitoista vettä. Maistiaiset otettiin ja todella kyllä rauta maistui. Kyllä saa paikalliset hyvää kipparikalle juomaa, kun näyttivät käyvän oikein pullon kanssa hakemassa.

Perillä juuri ennen Villaharta kylää on edellisen isännän opastama Restaurante Santa Elisa ravintola. Sinne mentiin syömään. Ainakaan hänen mukaan ei Villahartassa enää muuta ruokapaikkaa olekaan.

Sen sijaan vuonna 2022 on avattu uusi albergue, sinne tiesimme kanssavaeltajien menevän. Heillä oli varaus. Se oli pitänyt tehdä jo perjantaina ennen klo 15.00. Meillä ei varausta ollut niin emme yrittäneetkään, vaan mentiin El Cruce hostellille.

Se oli vähän ennakointia huomiseen. Hostellin edestä kun päästään bussilla aamulla Alcaracejos’iin, josta jatketaan kävelyä. Eli ei yritetäkään kävellä Villahartasta Alcaracejos’iin, joka on lähes 40 km etappi. 

Tiedoksi kuitenkin lukijoille, että tuon etapin puolimatkassa on nyttemmin albergue, eli sen voi jakaa kahdelle päivälle, jos on päiviä käytettävissä.

Meillä kun on vähän niukkuutta käytettävistä päivistä niin teemme tällaisen ratkaisun tällä kertaa.

Että tämmöinen päivä tänään. Uudet jutut taas huomenna.

Ps. Nyt sitten taas näyttää siltä, että päivän kuvia ei saada ladattua.! Ollaan kai niin yhteyksien ulottumattomissa. Laitetaan kuvat kun ollaan taas ” ihmisten ilmoilla”.

1.3 Päivä. Jo kolmas miniCamino. Cordoba - Cerro Muriano 20km

 Kolmas minicamino Mozarabe - reitillä alkoi bussimatkalla Malagasta Cordobaan. Sinnehän me edellisen reissumme lopetimme..

Melko sopivaan aikaan, eli klo 9.00 bussi lähtee Malagasta ja on perillä klo 11.30. Maksoi kolmelta hengeltä 41,75€.

Juna olisi ollut ajallisesti sopivampi ja nopeampi. Mutta mutta, se olisi maksanut kaksi viikkoa aikaisemmin ostettuna noin nelinkertaisesti tuon hinnan.

Kovasti uskoimme, että tuollakin aikataululla ehdimme perille Cerro Muriano’on ennen pimeää. Varmuuden vuoksi varasimme meille kolmelle majoituksen tutusta paikasta, Bar X’stä.

Kolmantena meidän vanhusten lisäksi matkassa on jälleen tyttäremme Merja.

Cordobassa käytiin pienellä välipalalla ennen suuntaamista kohti lännessä häämöttäviä vuoria. Aterioinnin aikana vuorien yllä matalalla leijuneet pilvet katosivat kuin tilauksesta. Ilma selkeni ja lämpeni nopeasti. Hikeä pukkasi paitaan, kun maasto alkoi nousta. Ensin aika loivasti.  

Parin tunnin etenemisen jälkeen sai hakea jo turbo vaihdetta esiin. Alkoi polku olla aika haastavaa ja jyrkkyys lisääntyi. Pieni evästauko piristi kummasti. Taas jaksoi tunnin kerrallaan.

Muutamia eläimiä nähtiin. Siis lehmiä ja lampaita. Jokunen pyöräilijä karautti vastaan alamäkeen. Pari porttia piti avata ja sulkea, ettei karja pääse karkuteille

.

Toinenkin evästauko oli vielä pidettävä. Oli se maasto sen verran haastavaa, että vain noin kaksi kilometriä tunnissa päästiin etenemään.

Eli, vasta puoli seitsemän aikoihin oltiin perillä noin kuuden tunnin taaperruksen jälkeen. Saatiin hyvä huone baarin yläkerrasta. Ja ihan kohtuulliseen hintaan. Kolme petiä, oma kylppäri, lämmin vesi, talon pyyhkeet ja patteri sekä TV tarvittaessa.

Klo 20 jälkeen saatiin alakerran ravintolassa illallinen mielestämme ihan sopivaan hintaan. Ollakseen kuitenkin lauantai. Ruokailun ohessa talon isäntä kävi antamassa hyvät opastukset tulevan päivän etapillle.

Siinäpä kolmannen miniCaminon alkajaiset. Hyvin on alkuun päästy. Uudet uutiset taas huomenna.