Yhteenveto Mozarabesta

Kokemuksia saatiin

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että kuudennen Caminomme keskeyttäneestä terveydellisestä tapahtumasta ei aiheutunut vakavampia seuraamuksia. Keskiasteen hypotermia (33,6 mitattiin, keskiaste on 34.0 - 30.0, siis ruumiinlämpö) on kuitenkin aina tapahtuma joka pitää ottaa vakavasti. Siitä VOI olla vakavampiakin seurauksia.

Kuten jo päätöksenteko postauksessa mainitsin, oli keskeyttämispäätöksessä suurena vaikuttimena se, että sääennuste ei näyttänyt yhtään paremmalta jatkossakaan. Ja ainakin toistaiseksi olemme eri foorumeilta saaneet lukea miten kehnossa säässä vaeltajat eri puolilla Espanjaa ja Portugalia ovat saaneet taivaltaa.

Meidän tapauksessa olimme jo taivaltaneet lukuisia päiviä odottamattoman kylmissä oloissa. Takana oli jo hiukan yli 800 kilometriä, mikä oli jo suurin määrä kaikkiin aikaisempiin Caminoihin verrattuna. Päivän selvää oli se, että kroppa oli jo uuvutettu äärimmilleen, eikä se enää sietänyt sellaisia kylmiä olosuhteita, joissa se viimeinen päivä kuljettiin. Mitta tuli täyteen.

Mikään pakko ei todellakaan ollut jatkaa. Ei se Camino Torres sieltä mihinkään katoa. Sinne pääsee aina uudelleen. Nyt vain oli parempi antaa periksi luonnon voimille. Luontoa ei koskaan pidä uhmata ja omat voimat, tai paremminkin niiden puute, on parempi hyväksyä.

Camino Mozarabe

Käsittelen Mozarabena osuuden Malagasta Meridaan. Tokihan reitti käsitellään ihan virallisestikin aina Santiagoon saakka, kuten saimme matkallamme useastikin todeta. Meille tuo osuus oli positiivinen yllätys. Monellakin tavalla.

Ensiksikin sää Andalucian auringossa oli oikein sopiva vaeltamiseen jo helmikuussa. Ja vaikka aivan osuuden loppupuolella tulikin jo hiukan sateita, niin lämpötila oli kuitenkin siedettävä siihenkin. Toinen yllätys oli se, kuinka hyvin reitti oli merkitty. Ja kolmanneksi se, kuinka helppoa siellä oli löytää majoitukset. Se oli oikeastaan se suurin yllätys.

Koitimme aina päivittäisissä  tarinoissamme kertoa, miten majoituimme. Toivottavasti blogistamme olisi hyötyä mahdollisimman monelle tulevaisuuden vaeltajalle. Etenkin siksi, että reitille on aika vähän oppaita saatavilla muulla kuin espanjankielellä.

Toimme muutamassa yhteenvedossa myös esille sen, miten kätevästi reitillä voi tehdä eri pituisia vaelluksia, siis viikon, kahden tai neljän viikon Caminot. Yksi asia pitää kuitenkin ottaa huomioon. Se, että majapaikat ovat monesti niin pieniä, että suuremmalla porukalla vaeltaminen vaatii huolellista ennakkosuunnittelua. Tarkoitan, että jos vaeltajia olisi enemmän kuin viisi. Meidän kulkemana ajankohtana oli hiljaista. Koko osuudella tapasimme tasan kaksi muuta vaeltajaa, heidät molemmat samana iltana. Albergueiden nimilistojen perusteella yli talven siellä oli kulkenut noin yksi-kaksi vaeltajaa viikossa.

Luontoelämyksiltään reitti vetää vertoja mille tahansa muulle, ainakin meidän kulkemalle viidelle reitille. Missään vaiheessa emme kokeneet yhtään päivää ns. tylsäksi. Aina oli uusia elämyksiä koettavana. Maastoltaan sanoisimme reitin olevan sellainen keskivaikea, Oikeastaan haastavin viikko oli ensimmäinen, sen jälkeen oli helpompaa. Vaikeus on toki paljon kiinni kelistä.

Reitin kohokohta meille oli Gordobassa vietetty vapaapäivä. Toiselle sijalle asettaisimme vuoriston juuri ennen Antequeran kaupunkia.

Via de la Plata

Tuo osuus oli meille jo ennestään tuttu. Olimme vaeltaneet sen aikoinaan Sevillasta lähtien. Siitä päällimmäisenä jäi mieleen se, että vaeltajia oli runsaasti enemmän. Kummallisesti vaeltajat vielä kasaantuivat tiettyihin kohtiin, siten että parikin kertaa alberguet tulivat aivan täyteen. Kaiken kaikkiaan reitillä on kyllä riittävästi majoituskapasiteettia. Meidän kohdallemme osui ainoastaan yksi albergue joka oli kiinni, sekin yksityinen joka oli suljettu viikonlopuksi yksityisvarauksen takia.

Toinen merkittävä asia tällä reitillä on, että Caminolle on saatavilla hyvin opaskirjoja/nettioppaita, myös englanninkielellä. Via de la Plata on kyllä riittävän hyvin merkitty, eksymisen vaara on suhteellisen olematon.

Reitti on vaikeusasteeltaan meidän mielestämme helppo, ainakin Salamancaan saakka. Siitä eteenpäin sen luonne kuitenkin muuttuu selvästi vaikeampaan suuntaan, ainakin jos kulkee Sanabresin kautta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että Via de la Plata alkaa Meridasta eteenpäin pikkuhiljaa nousta korkeammalle, joka aiheuttaa sen että ilma viilenee samalla kuin mennään myös kohti pohjoista.

Meidän vaelluksellamme "ilmaston muutos" oli huomattava, johtuen virtauksista, jotka tulivat vuorotellen pohjoisesta kylmänä vastatuulena ja välillä lännestä sateisina myrskyinä Atlantilta.

Reittiosuuden kohokohta meille oli saapuminen Palmusunnuntaina Salamancaan, jossa saimme nauttia komeasta kulkueesta. Toiselle sijalle asettaisimme erittäin mukavat kanssavaeltajat. Seura tuntui rattoisalta neljän viikon yksinäisen vaeltamisen jälkeen. Kiitokset vieläkin Ruotsiin, Norjaan, Ranskaan ja Saksaan, jos luette tätä nyt kun kääntäjäkin on saatu toimimaan.

Camino Torres

Salamancassa sanoimme hyvästit kanssavaeltajille. Suuntasimme kohti länttä. Camino Torres oli meillekin arvoituksellinen. Tosin, oli meillä hyvä nettiopas, Salamancan Yliopiston sivuilta löytyvä viimeisillä päivityksillä varustettu opas. Tosin se on luettavissa ainoastaan espanjankielellä.

Reitti oli yllätys siinä missä Mozarabekin. Oli paikka paikoin hyvin merkitty, mutta paljon oli paikkoja joissa ei  olisi ilman maps.me'n apua oikeaa polkua osannut ottaa. Ilman GPS-apuvälinettä en tuolle reitille kyllä lähtisi. Sateisesta ja kylmästä säästä johtuen reitillä oli melkoisen paljon kiertoteitä ja useita jokien ylityksiä, joissa piti ottaa kengät pois.

Majapaikkoja on kyllä saatavilla, mutta "sisään pääsy" niihin on vähän haasteellisempaa kuin Mozarabella. Paikkakunnilla ei useimmiten ollut Policia Local toimistoa niin kuin Mozarabe reitillä, missä aina löytyi avain poliisilta. Täällä avainta sai etsiä milloin mistäkin baarista, sieltä se tieto kyllä pääsääntöisesti löytyi.

Sattuneesta syystä Torres reitti jäi nyt viiden päivän mittaiseksi. Kuitenkin reitin luonteesta pääsi jo hyvin jyvälle. Ei se sieltä mihinkään katoa, eli jonain parempana ajankohtana, paremmilla voimilla, sen tulemme kyllä loppuun kävelemään.

Vähän tilastoa

Kilometrejä kävelimme 846 km, eli keskiarvoksi tuli 20.14 km kävelypäivää kohden. Kävelypäiviä oli 42 päivää. Lisäksi pidimme 5 vapaapäivää.

Yöpymiset jakautuivat siten, että

albergueissa yövyimme 26 yötä, joiden keskihinnaksi tuli 15.23/yö, kahdelta hengeltä. Tätä kustannusta alensi se, että 4 albergueta oli täysin ilmaisia, siis ei edes donativo maksua.

Loput yöt majoituimme Hostelleissa/Pensioneissa. Niiden kustannus oli keskiarvona 36.00/ yö, siis kahdelta hengeltä.

Muista kustannuksista emme tiliä pitäneet, mutta edelleen tuntuma on sellainen, että majoitukset ja muut kulut yhteensä olivat kahdelta hengeltä meidän kulutustottumuksilla  noin 50 - 60 euroa päivältä. Eli samaa luokkaa kuin kaikilla aikaisemmillakin Caminoillamme. Matkustuskulut sitten päälle.

Varusteista

Varusteita oli edelleen pikkuisen liikaa. Pitkäksi suunniteltu reissu toki asetti haasteita varusteiden ottamiseen. Se sitten aiheutti sen, että molemmilla reput painoivat aavistuksen liian paljon. Periaatteessa vaatetta oli kylmyyttäkin vastaan. Se, että lopulta kylmyys kuitenkin otti voiton, johtui enemmän varmaankin siitä, että voimat alkoivat ehtyä. Emme laita sitä vaatetuksen tiliin.

Kengät, Salomon Wings Access GTX kengät toimivat moitteettomasti. Se, että kengät pääsevät täyttymään vedellä kauluksesta ei ole kengän vika. Se vaan aiheutti muutamia pieniä rakkoja silloin kun enemmän jouduimme tallustelemaan täysin märillä kengillä/sukilla. Samasta syystä sitten hankautuivat parit sukat aivan rikkipuhki. Eli parit sukat ostimme Meridassa tilalle.

Puserot olivat riittävät. Arjalla oli toisena ihan kunnon sadetakki, jota hän enimmäkseen käytti. Itselläni oli sama juoksutakki jo kolmatta caminoa ja sen vetoketju sanoi itsensä irti aivan viimeisenä päivänä. Ehdin jo ostaa uuden kevyt toppatakin ennen lopettamispäätöstä.

Merinovilla alusasut olivat tällä kertaa kovassa käytössä. Niitä tarvittiin usein yöllä nukkuessa sekä aamupäivisin kävellessä. Muistin mukaan kaikista öistä oli ainakin viisi sellaisia että majapaikoissa ei ollut lämmitystä lainkaan.

Makuupussit, ylläolevasta syystä makuupussit olivat ihan pakolliset. Meidän uudet Halti Micropac pussit toimivat moitteettomasti.

Sadeasut. Niillä oli nyt käyttöä reilusti enemmän kuin kaikilla viidellä aikaisemmalla caminolla yhteensä. Nyt ei sitten tietenkään ollut varsinaisia sadeasuja lainkaan, Arjan takkia lukuun ottamatta. Oli vain ne Tokmannilta ostetut neljän euron Ponchoviitat, tai niin kuin me niitä kutsuimme, Smurffiviitat.  Kuten jo jonkun päivän tekstissä totesin, niin olivathan ne vähän hempulit. Mutta kyllä niillä sitten loppu viimein selvittiin. Vaikka monta kertaa muulta tuntui niin ei niitä varsinaisia sadepäiviä kuitenkaan ollut kuin yhteensä kymmenen.

Muut vaatteet, meillä molemmilla oli muutama paita liikaa, eli joita ei juuri tullut käytettyä. Muuten vaatetus oli aika kohdallaan.

Muut varusteet, Ruokailuvälineet olivat ahkerassa käytössä. Kattila oli tosi tarpeen. Se vaan on niin tavallista että keittiö on, mutta ei kattiloita. Lisäksi oli lukuisia aamuja, jolloin hostellissa sai aamukahvin sekä kuuman veden puuroa varten lämmitettyä omalla sähkökäyttöisellä keittimellä. Tosi asia toisaalta, että ruokailuvälineet lisäsivät merkittävästi repun painoa.

Jossakin vaiheessa matkaa kirjoitin, että uudet repussa sisällä kuljetettavat vesisäiliöt alkoivat vuotaa, molemmilla. Se vika saatiin korjattua, kun tutustuin vähän tarkemmin niiden rakenteeseen. Se juomaletku on niissä kiinnitetty siellä alapäässä kierteillä ja reppuun laittaessa oli letkua tullut väänneltyä niin että kierre oli löystynyt. Kiristys auttoi ja säiliöt toimivat vuotamatta loppumatkan.

Reput toimivat moitteettomasti. Hyvän kuvan painon merkityksestä sain itse, kun sain viimeisenä kävelypäivänä jättää osan painosta Arjan mukaan taksilla kuljetettavaksi. Se vähensi reppuni painoa noin kaksi kiloa. Se painon vähennys tuntui aivan ratkaisevalta helpottamaan kävelyä. Sen verran painoa jos saisi seuraavalla kerralla pois, niin uskon kävelyn helpottuvan merkittävästi. Se, mistä sen painon sitten vähentää, onkin sitten vaikeampi juttu. Mutta siihen on pyrittävä.

Siinä se oli, kuudes Caminomme. Mitään uusia suunnitelmia ei nyt vielä ole, muuta kuin että kyllä Caminoita vielä tulee. Sillä tavalla ei mitta tullut täyteen. Se on selvää, että pieni asennemuutos on hyväksyttävä. On uskottava, että iän myötä ihmisen voimat vaan ehtyvät. Tällä kertaa kolkuteltiin jonkinlaista rajaa, se on nyt tiedossa. Eikä sitä rajaa kukaan tiedä, ennen kuin kokeilee.

Vielä kerran haluamme kiittää kaikkia mukanamme olleita lukijoita. Teitä oli uskomattoman paljon. Tiedämme, miten paljon itse kukin Caminolle aikova halajaa tietoa ja tunnelmaa, menee sitten mille reitille tahansa. Niin me itsekin teemme, luemme kirjoja, erilaisia foorumeita ja itse jopa espanjalaisia caminoita sivuavia sivustoja. Toivottavasti olemme voineet antaa Teille tietoa ja elämyksiä.

Kiitos seurastanne...... Arja ja Kimmo

Päätöksen teko Ciudad Rodrigossa

Vaikea päätös

Pitkä Perjantai muutti nyt suunnitelmat. Se toisen vaeltajan uupuminen saattaa olla vakavampi juttu. Toivottavasti ei, mutta emme halua riskeerata enempää. Takana olevat 846 kilometriä olivat sinänsä jo riskaabelia ottaen huomioon, minkälaisissa olosuhteissa täällä oltiin. 

Ei tällaista kevättä lukuisine myrskyineen ja sateineen osannut kukaan aavistaa. Se nyt vaan osui meidän kohdalle ja se on koettu ja tapahtunut on hyväksyttävä. Emme halua uhmata olosuhteita ja siksi on parempi että keskeytämme tämän Caminon täällä Ciudad Rodrigossa.

Tämä Ciudad Rodrigo on hyvin tyypillinen espanjalainen kaupunki. Kaupunkia ympäröi hyvin säilynyt muuri jonka sisällä on samanlainen vanha kaupunki kuin nämä kaupungit yleensäkin. Olimme aikaisemmin siinä luulossa, että vain Lugossa on muuri säilynyt kokonaan kaupungin ympäri ehjänä, mutta se tieto on kyllä väärä. Hyvin samanlainenkin tämä muuri on. Täälläkin pääsee kävelemään muuria pitkin vanhankaupungin ympäri.

Vanha kaupunki muurin sisällä on tyypillisesti tiheään rakennettu,  mutta ei niin tiiviisti kuin moni muu. Paljon on kauniita rakennuksia ja hyvin monet saneerattu sisältä niin että vanha julkisivu on säilytetty. Hyvä esimerkki tämä Apartamentos, jossa asumme.

Sijainniltaan tämä kaupunki on viimeinen, ainakin suurempi kaupunki, ennen kuin siirrytään Portugalin puolelle. Etäisyys rajasta on 30 kilometriä. Sekin pieni tekijä päätöksessämme, että täältä on vielä hyvät yhteydet meidän tapauksessa Madridiin, josta saimme lennon kotiin.

Olemme eilen ja tänään tutkineet vaihtoehtoja ja tämä ratkaisu tuntui nyt ainoalta mahdolliselta. Tästä eteenpäin reitin luonne olisi muuttunut yhä vaikeammaksi kulkea siten, että toinen olisi kävellyt ja toinen kulkenut bussilla tai taksillakin. Reitti menee oikeastaan kaksi viikkoa niin pienissä kylissä, että jo majoituksen löytäminen olisi riski, koska minun olisi kuitenkin oltava paikalla ”puhemiehenä”. 

Toinen iso tekijä tähän lopettamispäätökseen oli se, että edelleen sääennusteet lupaavat vain ja ainoastaan jatkuvaa sadetta kovan tuulen myötä.

Helppoa tämän päätöksen tekeminen ei ollut. Paljon on lähes kahden kuukauden aikana yhdessä koettu. 846 kilometriä ja 42 päivää ja yötä nautittu milloin enemmän, milloin vähemmän. Mutta kun yhdessä on lähdetty, niin yhdessä tullaan pois. Vaikka olikin uusi kokemus kävellä yksi päivä itsekseen, niin en kuitenkaan halua yksin jatkaa eteen päin, niin että  vain toinen olisi lähtenyt kesken kotiin.

Pohditiin ja mietittiin mitä tehdä. Pitkän tovin istuimme paikallisen San Pedro kirkon penkillä ja teimme päätöksemme. Yhdessä sytytimme elävän kynttilän palamaan. Tämä Camino oli nyt tässä.

Ajatukset eivät nyt riitä tekemään sen enempää analyysia koetusta, teen sen sitten kotona, kun olemme toipuneet.

Uskomme, että kaikki lukijamme ymmärtävät päätöksemme. Olemme suunnattoman kiitollisia siitä uskomattoman suuresta joukosta Teitä lukijoita, jotka olette olleet mukana jakamassa kokemuksiamme. 

Muchas Gracias.       Arja ja Kimmo

Alba de Yeltes - Ciudad Rodrigo

42. Vaelluspäivä. 25km

Erilainen vaelluspäivä oli tänään. Kävelin yksin. Yksin ajatusteni kanssa. Niitä kyllä riitti, ei siinä juttuseuraa tarvinnut. Tämä oli ensimmäinen kerta kaikilla kuudella Caminollamme, kun kävelin itsekseni. Tavallaan mukavaakin, mutta on sitä niin tottunut kaveriin että vähän outoa se oli.

Toisaalta, olen minä käytännössä paljonkin liikkunut luonnossa itsekseni. Tuhansia, tai jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä maratontreeniä on 25 vuoden aikana tullut juostua. Nyt näiden Camino kävelyjen vallattua ajan, alkaa maratontreenaaminen jäädä vähemmälle.

Vaikea on toistaiseksi sanoa, miten tämä Camino jatkuu. Ainakin tänään Arja tuli tämän etapin taksilla. Ja nyt ollaan taas kaksi yötä täällä Apartamentos asunnossa, jotta ”lääkärin määräämät” lepopäivät kuluvat. Ehkä ylihuomenna kokeillaan, tai sitten ei.

Minä läksin aamulla 8.00 aikaan yhtä aikaa nousevan auringon kanssa taipaleelle. Nopeasti aurinko kuitenkin piiloutui pilviverhon taakse. Ei satanut, ei tuullut ja lämpöä oli ehkä hiukan enemmän kuin viime päivinä. Oli siis hyvä kävelyilma.

Alkuun reitti meni tylsän tuntuisesti 8 kilometriä viivasuoraa asfalttitietä seuraavaan kylään. Siellä oli baari, tietysti kiinni. Kylän laidalla pidin tauon katsellen haikaran touhuja.

Siitä eteenpäin reitti lähti luontoon. Mitä pitemmälle etenin sitä pienemmäksi polku muuttui.

Kaunista luontoa ympärillä, lintujen laulua kuunnellen, käkikin kukkui, nautin täysin siemauksin yksinäisyydestä. Moneen tuntiin en nähnyt ketään muita kuin eläimiä.

Erään lehmäaitauksen kohdalla oli kolme mustaa selvästi karkuteillä. Kaksi sain ohitettua sujuvasti, mutta kolmas lähti kovaa vauhtia edelläni pitkin polkua. Juoksi poloinen varmaan kaksi kilometriä polkua pitkin kunnes jäljet hävisivät.

 Yllättävän usein olemme nähneet karkuteillä olevia kotieläimiä. Mietityttää vaan, että miten ne joskus saadaan kiinni, kun ovat niinkin säikkyjä. Onhan niillä ne korvalaput, joista kyllä omistaja selviää.

Muutama lätäkkö oli sateiden jäljiltä ja yksi asetti vähän haastetta. Polun reunan puskat kun olivat piikkisiä ruusupuskia.

Yhdentoista maissa pidin evästauon, samalla sai ottaa puseron ja housunlahkeet pois. Aurinko oli tullut pilviverhon takaa pois lämmittämään kulkijaa.

Viimeiset lähes 10 kilometriä oli alamäkeä kohti edessä avautuvaa Ciudad Rodrigo kaupunkia. Noin 5kilometrin etäisyydellä seisoo yksinäinen kappeli. Kappeli oli kukilla koristeltu näin pääsiäisen kunniaksi. Ympärillä nostivat luonnon kukkaset kauniit kasvonsa kohti kappelia myös.

Olimme sopineet tapaamisen Apartamentoksen ovelle klo kolmeksi. Kuva kertoo, mihin aikaan minä olin paikalla.

 Hyvä että olin, juuri samaan aikaan tuli nimittäin viereiselle Plaza Mayorille pääsiäiskulkue, joka loppui siihen. Jos olisin tullut sovittuun aikaan, en olisi kulkuetta nähnyt.

Sovittuun aikaan tulivat muut, Arja taksikuljettajan kanssa( ei päässyt ajamaan vanhaankaupunkiin pääsiäiskulkueen takia, niin toi kävellen perille.)sekä Apartamentosisäntä, ja pääsimme sisään oikein aistikkaasti saneerattuun apartamentos asuntoon. Vaihteeksi siis tällaiseen, jo tulikin albergueissa nukuttua monta yötä peräkkäin. Tästä eteenpäin tällä reitillä ei juuri albergueita olekaan, ennen kuin tullaan Portugalin Central osuudelle.

Että tämmöinen päivä tänään.... Uudet jutut taas huomenna.