Päivä 13. Guimarães - Braga 20 km

 Kaksi minuuttia ennen kellon soittoa herättiin. Ehkä pieni viimeisen kävelypäivän odotus herätti. Hyvä aamiainen hotellissa. Sitten jo klo 8.15 astuttiin ulos lämpimään aamuun. + 15 astetta, puolipilvistä. Ei yhtään tuulta.

Kaupungin katuja ensin. Pieni poikkeama puistoon, jossa oli vanha silta.

Edelleen laitakaupungin kujia. Välillä kujat kävivät kovinkin ahtaiksi. Hyvä kun reppu selässä mahtui kulkemaan.

Juuri ennen puolimatkaa ylitettiin vähän toisenlainen roomalais ajan silta.

Se vei yli vuolaasti virtaavan Rio Ave joen.

Silta johti Taipas nimiseen kaupunkiin. Siellä pidettiin puolen tunnin kahvitauko.

Hyvä oli pitää tauko. Siitä eteen päin alkoi päivän kuntotesti. Se oli kyllä samalla päivän kohokohta. Kahdellakin tavalla.

Tie ylös vuorelle oli upea. Oli se raakakin. Vanha roomalais ajan tie. Mistä noita kiviä, suuria, on noin paljon löytynyt. Ja miten ne on ne sinne kuljettaneet. 

Ylös meno oli hidasta. Kivi kiveltä. Puoli rinteessä huilattiin. 

Ehkä kilometri oli ylös. Kaikkiaan Taipas kaupungista korkeimmalle kohdalle oli kolme sataa metriä vertikaalista nousua.

Ylhäällä vuorella oli kappeli ja suurempi Santa Maria de Madalena kirkko.

Kaikkiaan me laskettiin, että tämän päivän etapilla oli seitsemäntoista(17) tällaista pienempää tai suurempaa pienois kappelia. Tai miksi niitä sitten kutsutaankaan.

Eli paljon niitä joka tapauksessa on

Vaikka roomalaisajan tie ylös oli rankka. Oli se upea. Joskus täällä on tuntunut. Että minkä takia nämä reitit viedään näin huonoille poluille. 

No ensinnäkin se näyttää meille historiaa. Toiseksi, näitä polkuja kulkien ollaan poissa vilkkaan liikenteen jaloista. Turvallisuus kysymys, siis.

Ymmärrän kyllä toisaalta sellaista vaeltajaa, joka on esimerkiksi Almeriasta asti tullut jo yli tuhat kilometriä, paljonko häntä houkuttaa kompastella kaikissa kivikoissa ja pusikoissa tässä caminon vaiheessa.

Vuorelta sitten laskeuduttiin loivasti alas Braga’n laitakaupunkiin. Rinteestä avautui hyvä näkymä yli suuren kaupungin.

Ja niinhän siinä taas kävi, että ei pitkään tarvinnut edetä, kun löytyi aivan oivallinen laitakaupungin ravintola. Oikeasti ihan ensimmäinen Restaurante kyltti. 

Uskomattoman maittava Bacalao (kalaa) annos kahdelle viineineen, jälkkäreineen. Aivan ihastuttava isäntä pariskunta oli Venezuela taustaisia maahanmuuttajia.

Tuossa tuokiossa oltiinkin sitten aivan Bragan keskustassa. Päästiin hotelliin lepuuttamaan jo hieman rasittuneita kinttuja.

Braga on suurehko kaupunki. Noin 200.000 asukasta. Kaupunki on perustettu tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Vanhaa nähtävää riittää toiseksikin päiväksi. Portugalilaiset kutsuvatkin tätä Portugalin Roomaksi. Eli kaksi yötä täällä aiotaan olla.

Portugalin ilta pimenee nopeasti, ennen aikojaan. Oli aika iltakävelyn. Se kävely vei Santa Cruz kirkolle. Lauantai-illan messuun. Kiitos korkealle tästä kävelypäivästä.

Kerrotaan kaupungista lisää huomenna, kun on paremmin tutustuttu.

Boa Noite……. 

Päivä 12. Felgueiras - Guimarães 19 km

Jälleen kumauttivat kirkonkellot yhdeksän kertaa juuri kun astuimme tihkusateiselle kadulle.

Niin vähän tihuutti, että vain repun päällä oli sadesuoja. Pontsot sai olla repussa. Hiljalleen tihuutus lakkasi.

Alkuun reitti tuli aika jyrkästi alas, ulos kaupungista. Viiden kilometrin paikkeilla tultiin vanhan luostarin luo. 

Näytti siltä, ettei Santa Maria de Pombeiro luostarilla enää asuta. ( Tämä Pombeiro ei mitenkään liity palomiehiin. Palomiehet kirjoitetaan Bombeiros).

Tänäänkin reitti oli viety mahdollisimman paljon vanhoja roomalais teitä.

 Muutama komea, vanha silta oli matkalla. Ja niin oli myös useita ”remontti kohteita”

Päivän etappia oli taas muutettu sitten kuuden vuoden takaisesta. Aika paljonkin. Toden näköisesti uuden moottoritien takia.

Asutusta oli runsaasti. Taloilla on lähes aina jonkinlainen kotipuutarha.

Joillakin erilaisia kotieläimiä.

Haukut saa lähes joka talosta.

Ja tietysti näitä vähän väliä.

Hyvin oli merkitty. Paitsi kerran. Katutyön tekijät hihkuivat. Nyt on menty liian pitkälle. Pari sataa metriä piti ottaa pakkia, ja taas löytyi uusia merkintöjä.

Oli uudelle reitille löydetty kyllä riittävästi ylämäkeä. Reilut kaksi tuntia sitä kesti. Pari sataa metriä vertikaalista nousua toi korkealle. Sieltä oli hyvät näkymät yli laakso alueen, joka on käytännössä yhtä laajaa omakoti aluetta.

Ylhäällä vuorella oli erikoista se, että mistä ihmeestä sinne on voinut kulkeutua niin paljon älyttömän kokoisia kiviä.

Niitä oli jopa hyödynnetty asutuksessa.

Vuorelta laskeuduttiin sitten suoraan alas Guimarães kaupunkiin. Ensimmäisenä jälleen päivän aterialle.

Itse kaupungista saatiin riittävä kuva kävellessä käytännössä koko keskusta läpi majapaikkaan.

Upea kaupunki. Paljon hienoja vanhoja rakennuksia. Ainakin kaksi linnaa.

Hehkuva puisto katedraalin edustalla.

Katedraalin takana näkyvällä vuorellakin on ainakin kaksi kirkkoa. Vuorelle näyttää menevän köysirata.

Guimarães on historiallisesti merkittävä kaupunki. Tämä on itse asiassa ollut Portugalin ensimmäinen pääkaupunki. Vuodesta 1128  vuoteen1255. Alfonso I oli tuolloin Portugalin ensimmäinen kuningas. Hän oli juuri täältä kotoisin.

Meidän vaellus meni tänään sujuvasti. Kai noihin nousuihin on jo niin rutinoitunut, ettei niitä oikein edes noteeraa.

Säät ovat olleet suosiolliset. Niin lämmintä oli tänäänkin, että t-paita riitti. Illansuussa kun lähdettiin iltapäivän kahveille, saatiin vähän vettä niskaan. Mutta vain vähän.

Huomenna vielä kävellään. Sitä odotellessa……..

Boa Noite.

Päivä 11. Amarante - Felgueiras 21 km

 Joelta nousi sankka sumu. + 6 astetta. Pipo päähän. Käsineet käteen. Kirkonkellot löivät yhdeksän kertaa kun lähdettiin.

Heti ylempänä ei sumua ollut. Loivaa ylämäkeä oli piiiiitkään ulos idyllisestä Amaranten keskustasta.

Itse asiassa kaupunkimaista asutusta oli koko päivän etappi. Kyliä toisensa perään.

Reitti ainakin yritti siellä täällä kulkea niin laitakaupungilla kuin mahdollista. Kerran mentiin muutama sata metriä jopa ihan pusikossa.

Kadut siellä ovat pääasiassa tällaista mukulakivi pintaista.

 

Talot vanhoja. Mutta uuttakin rakennetaan.

Vanhat roomalais tiet vievät useimmiten jonkun kirkon luo.

Kirkkoja oli monta päivän etapilla. Vielä enemmän oli ristejä sekä näitä toinen toistaan upeampia pienois kappeleita. ( oikeaa nimitystä en ole vieläkään saanut paikallisilta kysyttyä).

Pientalo alueella on pihoilla usein kaikenlaista puutarhaa. Ainakin erilaisia kaaleja kasvaa tähän vuodenaikaan.

Oli kyllä muutama viinitila. Ja joitakin suurehkoja kiivi- viljelmiä. Osaksi poimittuja, osaksi vielä puissa.

Laitakaupungilla ajelee päivittäin kaikenlaisia ”kulkukauppiaita”. Jäätelöauton tapainen soitto kutsui tässä tapauksessa tädit ostamaan tuoretta kalaa.

Yleisin kauppa-auto kujilla on kuitenkin Panaderia, eli leipäauto.

Loppupäässä päivän etappia oli jälleen muutettu reittiä. Meidän maps.me karttapohjalle ladattu reitti olisi vienyt ohi Felgueiras kaupungista. Nyt reitti on muutettu tulemaan aivan keskustaan. Hyvä niin, opastus toimii hyvin tällaisilla uusilla laatoilla.

On ollut hyvin merkitty jo viimeiset neljä päivää. Mutta, mutta, sitten kun joku hyväkäs on kadun kulmasta pöllinyt laatan ”matkamuistoksi”. Niin saa arvata.

Yhdessä kadun kulmassa arvottiin vasen vaihtoehto. Se oli väärä. Sata metriä oli menty, kun talon täti hihkaisi: ei sinne. Oikeisto oli sillä kertaa oikea valinta.

Meillähän tuo maps.me karttapohjalle ladattu reittipiirros on jo kuusi vuotta vanha. Eli ladattu silloin kun ensi kertaa yritettiin kulkea tämä Camino Torres. Ei siis ihme, että muutoksia on tullut. Mutta yritetään tällä selvitä vielä nämä muutama päivä jotka on jäljellä.

Tämä Felgueiras on hieman suurempi kaupunki. Noin 50.000 asukasta. Hajaantuu kyllä hyvin laajalle alueelle. Eli itse keskusta on vaatimaton. Muutama kaunis talo.

Yksi uusvanha, kirjasto. Tyypillisesti vanha julkisivu. Muuten uutta.

Ehkä komein, noin toiminnallisesti, on tämä Margaride leipomo, joka on toiminut tässä rakennuksessa aina vuodesta 1730 saakka.

Meidän Amazing Race jatkui tänäänkin ilmiömäisellä tuurilla ruokailun suhteen. Taas osattiin ”haistaa” paikallisten vakio ravintola. Siis ulkoa päin aivan tavallinen kahvila. Mutta peremmällä olikin suuri Comedor, ruokailutila. Päivän menu 7€ henkilö. Ja niin isot annokset  perunaa/riisiä, sekä pihvi yli kaikkien ravintosuositusten.

Ja tuohon menu’un kuului vielä lautasellinen kasviskeittoa alle, sekä jälkiruoka päälle.

Ehkä tämä viidentoista caminon kokemus on opettanut löytämään paremmin nuo paikallisten suosimat paikat. En tiedä.?!

Selvää tietysti on se, että hinnat turistipaikoissa ovat ihan toiset. Niin kuin on Aurinkorannikollakin. Sata kilometriä sisämaahan päin, niin ollaan eri maailmassa. Sama täällä. Porto’on on alle  sata kilometriä, mutta onko tällaisesta Felgueirasista kukaan turisti kuullutkaan.

Pikkuisen alkaa olla raihnaisia nämä pitkän matkan patikoijat. Onhan tässä oltu jo yli kuukausi tien päällä. Ilta pitää käyttää tehokkaasti lepäämiseen, että jaksetaan vielä pari lyhyehköä päivää taivaltaa.

Tämän päivän osalta sanotaan …………..

Boa Noite