6. Päivä. Encinas Reales - Lucena. 20.5 km

Encinas Reales’issa oli Fiesta, ei meille selvinnyt mikä oli aihe. Sanoisinko melkoinen meteli jatkui läpi yön. Aika lähellä albergueta oli juhlinnan keskus. Ikkuna auki kun nukuttiin, niin musiikki ja muu metelöinti saattoi joitain valvottaa. Meistä jokainen ainakin sanoi nukkuneensa hyvin.

Mutta siis, ajatelkaa, aamulla lähdettiin klo 6.40 ja liveorkesteri veti vielä tosi hyviä espanjalaisia kappaleita nupit kaakkoon volyymilla. Kaunisäänisen naissolistin ääni kantoi yli koko kaupungin.

Pimeään siis lähdettiin. Aika pian maalaistielle tultuamme edessä oli taas se vesieste. Nytkin joki tulvi niin, että piti ottaa kengät ja sukat pois ja kahlata yli. Nopeasti me siitä selvittiin.

Vaikka maasto on päällisin puolin rutikuivaa, oli joessa silti kova virtaama. Myös asutuilla paikoilla missä on vettä saatavilla, ovat pihat edelleen kauniisti kukitettuja.

Kaikkiaan päivän etappi oli hyviä teitä, yleisilmeenä koko ajan nousten loivasti ylämäkeä. Yhden pitkän nousun päällä pidettiin evästauko oliivipuiden varjossa. Auringossa alkoi jo olla tukalahkoa yhdentoista maissa.

Maastossa on täälläkin runsaasti villikaniineja. Nyt niitä näemme, kun osaamme katsella. Samoin on viiriäisiä runsaasti näillä seuduilla.

Viisi kilometriä ennen kaupunkia on suuri teollisuusalue. Sieltä löytyi baari, jossa pysähdyttiin kahvitauolle.

Lucenassa siis ei ole albergueta, joten olimme varanneet huoneet Pension Sara’sta, aivan keskustasta. Ne löytyivät ” vanhasta muistista”.  Ruokapaikan olimme tähystäneet jo kaupunkiin astellessa.

Ruokailun jälkeen kaupunkikierroksella vähän yllätyimme kuinka usein törmäsimme muslimikirjoituksiin katujen nimissä, toimistorakennuksissa, sekä samoin huivipukeutuneisiin nuoriin naisiin. Lieneekö jotain muslimiaikaista jäännettä, sitä emme tiedä. Joka tapauksessa useita kertoja katujen varsilla ihmettelimme ja ihastelimme suuria, ikiaikaisen näköisiä ovia vanhoissa kirkoissa ja muissa julkisissa rakennuksissa.

Usein olemme myös ihan ääneen ihmetelleet tätä paikallista sähkön jakelua. Siis, miten tuo sähkömies selviää tuosta johtojen sekamelskasta saamatta virtapiikkejä sormille, hengen menosta puhumattakaan.

Oli miten oli, erittäin kaunis keskisuuri kaupunki on tämä Lucena. Asukkaita hiukan päälle 40000 ja ne hyvin tiiviisti pienellä alueella asutettuna.

Huomenna karavaani kulkee eteen päin...,,,,,.

5. Päivä. Villanueva de Algaidas - Encinas Reales. 16 km

Suunniteltiin lähtöä valoisan aikaan, mutta niin siinä vaan kävi, että herättiin niin aikaisin, että jo puoli seitsemän oltiin tien päällä. Sen se aiheutti, että heti päivän alussa oleva hieno jokilaakso nähtiin vain pimeässä. Lasku rotkoon on suorastaan, sanoisinko haastava, ei ylivoimainen. Joen ylitettyä oli tietenkin vastaava nousu joen takana vilkkuvaan lähiöön,

Sen jälkeen reitti jatkui koko ajan nousten oliivitarhojen siimeksessä. Parin tunnin jälkeen ylhäältä avautui huikeat näkymät kauas yli kumpuilevan maaseudun. Oliiveja ja taas oliiveja niin kauas kuin silmä kantoi.

Kymmenen aikoihin oltiin Cuevas Bajas kylässä. Siellä, idyllisessä keskustassa on pari baaria. Toisessa niistä., Bar Tony’ssa saatiin tämän reissun toistaiseksi parhaat tostadat. Tostadat, siis paahdetut patongit valituilla lisukkeilla kahvin kanssa, yhteensä 5€ kahdelta hengeltä.

Puolen tunnin tauko pidettiin, niillä eväillä jatkettiin. Reitti jatkui pienen järven ympäri nousten jälleen kohti päivän etapin päätekaupunkia. Järveä ympäröivä laakso on kosteaa, alavaa, jossa oli tiellä useampia yliajettuja kyykäärmeitä.

Sunnuntai kun on, niin tyypilliseen tapaan vastaan tuli lukuisia pyöräilijöitä. Puolen päivän maissa oltiin perillä. Heti kadulla tavattiin paikallinen poliisi, oli järjestelemässä Fiesta kulkuetta. Taas joku paikallinen syy juhlia.  Niitä tässä maassa riittää kylään kuin kylään, meille ei selvinnyt, mikä oli Fiestan aihe. Väkeä oli kuitenkin kadut ja baarit täynnänsä.

Poliisi käski palata tunnin kuluttua poliisiasemalle, niin tarkastetaan passit ja saadaan majoitusohjeet. Me kun tiedettiin missä albergue on niin käytiin majoittumassa ja pyykeillä. Sitten palattiin asemalle. Siellä oli nuoripari myös odottamassa. Passit kopioitiin ja leimat saatiin. Itse kävin opastamassa nuoret alberguelle, joka tuli täyteen. Toinen joutui jo telttapatjalle. Albergue tuli siis täyteen, kun oli jo ennen meitä tullut italialainen pariskunta.

Ravintolakin löytyi, täyteen varattuun paikkaan kyhäsivät nopeasti meille lisäpöydän ja saatiin erinomainen ateria. Aterian päälle piti hakeutua ulkoterassille, varjoon istuskelemaan. Lämpömittari lähenteli luvattua +34 astetta.

Huominen etappi vie meidät vähän suurempaan Lucena’n kaupunkiin. Sieltä varattiin huoneet hostellista. Albergueta ei Lucenassa ole. Eli huomisesta eteenpäin alkavat makoituskustannukset hiukan kohota. Tähän asti on yksi albergue maksanut 5€/ hengeltä ja kaikki muut olleet ilmaisia.

Lämpöä jälleen luvassa se yli +30 astetta, eli paras olla aikaisin liikkeellä välttääkseen kuumimman iltapäivän paahteen. Matkaa on reilut 20 km. Mukavasti se menee. Reputkin alkavat jo kasvaa selkään kiinni ja kamat asettautua reppuun niin että jotain joskus löytääkin kun tarvitsee.

Huomiseen..............

4. Päivä. Antequera - Villanueva de Algaidas 24 Km

Antequera on upea, idyllinen ja vilkas kaupunki. Vilkas myös turisteista. Heitä tänne vetää mahtava luonto. Useat vuoret ympäröivät kaupunkia ja niillä kulkee lukuisia patikkareittejä. Päiväreppulaisia patikoijia nähtiin joka puolella.

Iltapäivän kuluessa purkautui useista kouluista kivan näköisissä, yhtenäisissä kouluasuissa suuret joukot pikkukoululaisia. Illalla myöhään terassit täyttyivät niin turisteista kuin paikallisista perjantai-illan viettäjistä. Albergue sijaitsee aivan keskustassa, eli metelöintiä oli havaittavissa läpi yön. Ei kuitenkaan haitannut.

Aamulla saatiin kahvit viereisessä baarissa heti kuudelta. Reitti ulos kaupungista oli helppo pimeässäkin. Pikkuhiljaa aamu alkoi valjeta, ennen sitä näimme kaikki harvinaisen voimakkaan tähdenlennon.

Tänään vuoristo jäi taakse ja alkoi kumpuilevat oliivitarhat. Puolivälissä päivän etappia oli kylä ja siellä baari auki. Kahvit juotiin, tostadat syötiin ja jatkettiin. Lämpö nousi nopeasti, kun siirryttiin iltapäivän puolelle.

Ennen kuin saavuttiin perille, näytti lämpömittari jo +32 astetta. Hiukan pukkasi hikeä ylämäissä.
Avain saatiin baari Pepestä ja ei kun nopeasti suihkuun sekä pyykille.

Alberguella on runsaasti petejä, kai nelisen kymmentä. Lisäksi oleskelutilassa on vielä kymmenkunta extrapatjaa. Keittiö on tilava, on kaksi mikroa ja on jääkaappi.

Nyt on lämmöt jo sellaiset, että on pakko tarkoin harkita mitä evästä kuumaan reppuun ottaa kannettavaksi. Sitä on kiitelty, että meillä kaikilla on repun sisällä kuljetettavat vesisäiliöt. Pysyy vesi sentään vähän viileänä. Repun ulkopuolella olevassa pullossa se lähes pyrkii kiehumaan, jos kulkee selkä aurinkoon päin.

Aivan keskustassa on Restaurante Chovi. Siellä saimme RUNSAAT annokset syödäksemme, ehkä hieman yläkanttisella hinnoittelulla. Viikonloppuhinnat.  Kauppa kylästä löytyi ja on vielä näin lquantai-illallakin auki. Sunnuntaina yleensä kaikki kaupat ovat kiinni. Pitää siis vähän ennakoida.

Huomiseksi ennusteet povaavat tänne sellaisia +34-35 lukemia. Huominen etappi on taas sentään vain reilut 16 kilometriä. Sen jos aloittaa taas aikaisin, niin ei joudu grillattavaksi iltapäivän kuumuudessa.

Huomenna seikkailu jatkuu..........

3. Päivä. Villanueva d.l,Concepcion - Antequeira 16.5 km

Ilta alberguella sujui leppoisasti. Istuskeltiin patiolla ja juteltiin kanssavaeltajien kesken. Alberguen kissa halusi osallistua, ainakin ruokailuun. Olishan se ikävää jos ei kissa ruokittaisi, kun muuten tämä asuminen on ihan ilmaista. Olisi se kisuli sitten tullut mun yläpedille seuraksi ja vähän ihmetteli kun en huolinut.

Päivällä kävi kaupungin työmiehet tuomassa vessapaperia ja pesuaineita ja sanoivat , että tämä on kaupungin lahjoitusta kaukaisille vieraille.

Kiireetöntä oli kylän elämä illalla. Yllättävän runsaasti oli liikkeellä nuorempaakin väkeä. Täytyy nyt muistaa, että Malagaan ja Autinkorannikolle on sittenkin vain se runsas 30 km. Siellä ne varmaan käy töissä/ opiskelemassa ja tulevat illaksi tänne maaseudun leppoisaan rauhaan.

Aamulla ei pidetty kiirettä. Vasta valoisaan aikaan lähdettiin. Komea El Torcal vuori hallitsi maisemaa etuoikealla. 10km taivalluksen jälkeen ylitettiin Sierra Los Shimeneas vuoristo.

Sen pohjoisrinne avautui edessä jyrkkänä serpentiininä. Siitä selvittiin kenenkään putoilematta.

Vielä oli neljä kilometriä kauniiseen Antequeiran kaupunkiin. Heti ensimmäisessä baarissa otettiin kahvit. Kuumuus tukahdutti kaupungin kujilla. Tänään lämpö nousi ”vain” 29 asteeseen. Huomiseksi sääprohveetat lupaavat tänne päin +34 lukemia.

Yöt ovat sentään näin korkealla viileämpiä. Jopa alle +20 laskee.

Tällä kertaa aivan kaupungin keskustassa, Santiago aukiolla, Santiago kirkon yhteydessä oleva albergue on avoinna. Vaatimaton tila, jossa on kaksi kerrossänkyä ja yksi yksitaso. No, ruotsalais-saksalainen nuoripari oli jo tullut, joten me ratkaisimme asian siten, että H&M kun ovat pienikokoisia niin ottivat leveimmän patjan toimistohuoneeseen ja nukkuvat siellä. Näin saatiin kuusi henkeä sopimaan viiden hengen peteihin.

Alberguella on suihku/wc, lämmin vesi, mutta ei mitään keittiötä. Ei edes mikroa. Jääkaapista nyt puhumattakaan. Ei silti, ei ole ollut jääkaappia kahdessa aikaisemmassakaan alberguessa. Se vähän hankalaoittaa ruokatarvikkeiden säilyttämistä näin kuumissa oloissa.

Toistaiseksi olemme selvinneet. Täytyy vain tarkoin harkita, mitä ottaa mukaan evääksi. On meillä pieniä minikylmälaukkuja, mutta ongelmanon siinä, että ei niitä eikä ruokia saa missään vaiheessa kylmenemään. Se on sitä mitä kaupan kylmäkaapista mukaan saa ja sitä on sitten vaalittava.

Huomisella etapilla on sentään kylä noin puolimatkassa, toivottavasti on baari avoinna.

Hän näkee ken kävelee............. huomiseen!!!

2. Päivä. Almogia - Villanueva de la Concepcion 19 km

Aikaisin heräsi koko tupa. Valot päälle, tohina alkoi. Yksi vessa, yksi mikro, kuusi henkeä. 7.00 aikaan oltiin jo tien päällä. Itse asiassa todella pienellä polulla joka alkoi lähes heti alberguelta suuren navetan takaa.

Otsalamput kiiluivat pusikossa, kuun sirppi ei paljon valaissut.

Tunnin kuluttua sai valot sammuttaa, viileähkössa aamussa, +18 astetta, oli sopivaa astella. Olihan sitä ylä- ja alamäkeä, mutta helpompaa kuin eilen.

Pari evästaukoa pidettiin” puskassa”. Ilma lämpeni iltapäivän puolella +26’teen. Hiki virtasi ja juomavettä kului. Luonto on kyllä tähän aikaan rutikuivaa, silti aina siitäkin löytää jotain kaunista, kuten vaikka nämä ohdakkeisen kukinnot tien varsilla.

Lopulta päivän päätteeksi likistettiin viimeiset pisarat kohtalaisessa nousussa vuoren rinteessä valkoisena hohtavaan kaupunkiin.

Albergue löytyi tutusta paikasta. Pikasuihkut ja pyykit ja etsimään ruokapaikkaa. Meson, jossa viime kerralla syötiin, oli suljettu kokonaan. Kysyttiin keskusaukiolla korttia pelaavilta ukoilta, missä saisi syödäksensä. ”Parlamentti” neuvoi ison tien varteen. Siellä on kaksi ravintolaa. Kysyin, kumpi on parempi. Vastaus, ylempänä oleva, mutta sormet näytti, mas dinero= enemmän rahaa.

Alempaan (Restaurante Oasis) mentiin ja saatiin erinomainen ateria kympillä per nenä juomineen.

H&M vetäytyi päikkäreille, me palasimme takaisin terassille kahvikupin ja tuopin ääreen. Nestetäydennys huolehdittava näinkin kuumissa oloissa.

Myös nuoripari oli saapunut ja lisäksi oli yksi espanjalainen nainen koiran kanssa. Hiukan oudoksutti, kun naisella on koira mukana. Yleensähän albergueihin ei koiria saa tuoda. Ehkä tämä on poikkeus sääntöön, kun koira voi olla alberguen sisäpihalla. Täti kyllä kysyi meiltä, että onko koira häiriöksi. Tulkitsin sen niin, että hospitalera on käskenyt kysyä ja jos kieltäisimme, niin hän olisi poistunut koirineen.

Ei toki. Ja on alberguella myös oma kissa, joka jo loikoili nuorenparin parivuoteella, jonka he olivat kehittäneet irtopatjoista keskelle patiota. Olisikohan viime yö vanhusten kanssa ollut liian ”äänekäs”. Itse en ole kuullut kun nukuin ihan sikeästi koko yön. Ehkä vain viilennys mielessä nuorilla.

Vielä tässä täytyy varautua ilta- ja aamupalaan, sekä huomisen etapin eväisiin. Se hoituu aivan keskusaukion tuntumassa olevalla Coviran kaupalla.

Huominen etappi on lyhyempi, mutta sitäkin kauniimpi. Täytyy oikein ajan kanssa nauttia upeista vuoristomaisemista.

Uudet uutiset taas huomenna............

1. Päivä. Malaga - Almogia. 24 km

Bussikyydillä aloitettiin. Bussin 21 lähtöpaikka oli muuttunut. Lähtee nyt El Corte Ingles tavaratalon takaa. Bussilla nro.21 pääsee siis ohittamaan tylsän kaupunki osuuden. N. 10km matkan. Päätepysäkillä Junto de los Caminos kylässä alkaa heti maaseutu kanoineen ja koirineen. Polku kulkee  jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Ihan riittävästi haaastetta tällaisille vanhuksille.

Maasto on todella erilainen nyt  keväiseen verrattuna. Mantelit on kypsiä,!kun keväällä olivat kukkamerenä. Ihmeen paljon  on kyllä kukkiakin vielä maastossa ja kaupungin talojen seinustoilla. Kaunista. Niin kaunista.

Haastetta lisäsi + 31 asteen lämpö. Pari taukoa pidettiin ja n. 14.00 oltiin perillä Almogiassa. Alberguen avain löytyi soiton jälkeen lähibaarista. Samasta baarista saatiin tosi hyvä menu 10€/ henkilö. Viineineen. Ja lisää tuli jos loppui. Täällä ei nikotella. Aurinkorannikolla on näet siirrytty sellaiseen hinnoitteluun että juomat ei kuulu aterian hintaan.

Tästä se taas uusi Camino alkoi. Meillä reput istuivat selkään tutusti. H&M:lle( jatkossa Helena ja Matti) ostettiin Decathlonista uudet reput. Pientä säätöä tarvittiin alkumatkasta. Ei suurempia säätöjä kuitenkaan. Kaikille ostettiin myös sauvat. Tarpeen ovat näin vuoristoisessa maastossa. 14€ pari ei paha hyvistä sauvoista, vaikka ei kotiin asti kuljettaisikaan.

Almogian alberguella on kuusi petiä. Täyteen tuli kun meidän lisäksi ilmaantui paikalle saksalais- ruotsalainen nuoripari. Että on sentään jokunen muukin liikenteessä. Alberguella on mikro, ei muuta, ei jääkaappia, ei hellaa. Suihkussa on lämmin vesi.

Ihan lähellä on hyvä Dia market kauppa. Ja lähibaari aukeaa jo 6.00, eli aamupalan saa sielläkin. Me ostettiin kaupasta  aamiaistarvikkeet. Yritetään päästä aikaisin liikkeelle, kun huomiseksi luvassa ihan yhtä kuumaa keliä.

Alkuun siis päästiin. Katsotaan nyt miten tää tästä kehittyy. Raportoidaan taas huomenna........

Uudelleen Mozarabelle

Taas Mozarabelle? Miksi? Ja vielä Malagasta.

Syksyn Caminoa mietittäessä tuli mieleen kaksi juttua, joita olisi ollut vaikeampi toteuttaa täysin uudella, oudolla reitillä. Kiinnostusta on joskus aloittaa Mozarabe Almeriasta, mutta ei nyt tällä kertaa. Antakaas kun kerron miksi.......

Ensiksi , yritämme jälleen kerran tehdä retken Helenan ja Matin kanssa. Jospa kolmas kerta toden sanoo. Kokemus on sellainen, että on paljon haasteellisempaa löytää majapaikat neljälle täysin tuntemattomalla reitillä. Kaksin on helpompi tehdä spontaaneja ratkaisuja. Siksi valitsimme reitin, jonka majoitusolot ovat tuttuja.

Toiseksi, ajattelimme tällä kertaa kokeilla sellaista, jota olemme usein miettineet. Kulkea ainakin osan matkaa normaalia kulkusuuntaa vastaan. Eli etenemme Mozarabea Meridaan saakka ja sieltä käännymmekin etelään, kohti Sevillaa Via de la Plata’a seuraten.

Tuo vastasuuntaan eteneminen on sen verran vaikeampaa, että on hyvä jos on reitin joskus kävellyt ”oikeaan” suuntaan. Ainakin niin uskomme. Aika usein olemme caminoillamme tavanneet vastakarvaan vaeltavia.

Valinta nyt osui tälle reitille. Olisihan toki reittejä ollut. Pohjoinen jäi pois jo pelkästään siksi, että kolmas kerta peräkkäisinä vuosina tuntui itsestäni liialta. Portugal ja muutama muu ovat tuohon aikaan vielä mielestämme liian kansoitettuja. Oletettavasti eteläinen Espanja on vielä kesäisissä keleissä tuohon aikaan.

Tarkoitus on aloittaa Camino Malagasta 25. Syyskuuta 2019. Aikaa vajaan seitsemän sadan kilometrin kävelemiseen olemme varanneet viisi viikkoa.

Kesäisiä kelejä ounastelemme. Sellaisilla varusteilla lähdemme liikkeelle. Jos sitten jotain muuta saadaan niin turvaudutaan kauppoihin. En nyt enempää analysoi varusteita, katsotaan kuinka käy, kerrotaan jälkikäteen.

Kuluneena kesänä olemme voineet pitää kävelykuntoa hyvin yllä. Säännöllistä päivittäistä sauvakävelyä, täydennettynä muutamalla pitkälläkin lenkillä. Kevään Camino on vielä hyvin lihasmuistissa, silti tuntuu että kunto olisi kesän kuluessa edelleen kohentunut.

Kesän aikana hankkimallamme mökillä on ollut mainiot olot pitää kuntoa yllä. Lenkkeillä, saunoa ja uida. Hyvin minimalistista elämää on vietetty niin kuin caminoillakin tapahtuu. Järvestä on saatu kalaruokaa niin että alkaa pian evät kasvamaan.

Pientä pintaremonttia on tehty ja ympäristöä ehostettu. Näinä päivinä Suomen kesä kääntyy syksyksi, joten on hyvä aika lähteä jatkamaan kesää Caminolle.

Lennot olemme varanneet edestakaisin Malagaan. Malagassa on varattuna hostelli kahdeksi yöksi, jotta ehdimme käydä täydentämässä varusteita Decathlonissa. Viimeinen yö Sevillassa on myös varattu. Sevillassa ei ole albergueta, ja hostellien saatavuus voi olla tiukassa. Sevillasta palaamme Malagaan bussilla.

Mozarabe reitti on varmaan kovin erilainen syksyiseen aikaan kuin keväällä, jolloin sen viime kerralla kävelimme. Täytyy yrittää muutenkin katsella reittiä toisin silmin, siten että voimme blogissa täydentää erilaisia näkökantoja koskien tätä mielestämme kaikin puolin mukavaa reittiä.

Tuleva Camino saa kohdallamme erityistä merkitystä, sillä äskettäin. 13.9 ( perjantai), juhlistimme yhteisen vaelluksemme 50- vuotis päivää. On siinä jo ehtinyt särmät hioitua siinä määrin, että elämä Caminolla sujuu vaatimattomissakin oloissa sopuisasti. Ja vaellus jatkuu nyt kahdeksannella yhteisellä Caminolla.

Yritämme saada blogiin edes jotain päivittäin. Ehkä lyhyemmin tällä kertaa. Neljän porukassa on aina enemmän ”ohjelmaa”, niin että kirjoittamiselle jää vähemmän aikaa, mutta yritetään kuitenkin.

Lähtekää mukaan Mozarabelle............