Camino Torres. Havaintoja

 Toinen yritys Camino Torresilla sujui meiltä lähes ongelmitta. Ensimmäisellä kerralla, keväällä 2018 reissu jäi kesken noin sadan kilometrin jälkeen.

Kevät oli silloin sateinen. Jokien ylityksiä on paljon, joten syksy on ehdottomasti parempi ajankohta, niin mielestämme myös muille camino reiteille.

Camino Torres, Salamancasta Santiagoon on 580 kilometriä pitkä reitti. Omalla tavallaan se jakautuu kolmeen osaan. 

Ensin runsas sata kilometriä Espanjan puolella. Toiseksi halki Portugalin sisämaan noin kaksi sataa kilometriä. Kolmanneksi vajaa kaksi sataa Portugal Central reittiä.

Kaikki kolme osuutta ovat hyvin erilaisia. Espanjan osuus on melko tasaista, helposti kuljettavaa maastoa. Osuudella kaikki majoitukset ovat albergueissa, paitsi Ciudad Rodrigossa.

Toinen osuus, jonka nyt kuljimme, on upeaa portugalilaista vuoristoa. Vuoristoa, jonka ” rikkoo” joka päivä joku joki. Eli ylös alas menoa on runsaasti. Jokilaaksot, erityisesti Douro-joen laakso on silmiähivelevän kaunista seutua. Sehän on arvostettu jopa Unescon maaimanperintö kohteeksi. Myös osuuden kylät ja kaupungit ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Kolmas osuus Bragasta Santiagoon on taas paljon tasaisempaa. Se kulkee siis enemmän kuljettua Portugal Central osuutta.

Tämä toinen osuus vaatii noin kaksi viikkoa aikaa. Etapit ovat kyllä pituudeltaan siedettäviä, mutta suuriin korkeuseroihin pitää varautua.

Majoitukset ovat vähän haasteellisia. Albergueita ei juurikaan ole. Pari on, mutta ne sitten sellaisissa kylissä missä on muuten haastetta ateriointien kanssa. 

Hostelleja ja hotelleja löytyy, no se Mesao Frio oli ainoa, missä jouduttiin/päästiin Bombeiros majoitukseen. Toki täällä Portugalissa on vielä muuallakin mahdollista majoittua Bombeiros’illa, jos sellainen vaeltajalle käy. Esimerkiksi yksinäiselle miesvaeltajalle se on ihan hyvä vaihtoehto. Onhan se täysin ilmaista.

Hostellit ja hotellit olivat ainakin tähän aikaan sopivan hintaisia, noin 35 - 60€ yöltä, 2 hengen huoneelta.

Muuten hintatasoltaan Portugal on suomalaiselle ihan älyttömän halpa maa. Ruoka ravintoloissa on hyvää. Annokset suuria ja hinta yleensä noin kympin kahta puolta, jälkiruokineen ja viineineen. Kahviloiden hinnat ihan pyörryttävän halpoja. Ja pastellerioita on kylissä ja kaupungeissa lähes joka talossa.

Busseilla matkustaminen on myös edullista. Puhumattakaan taxeista. Taksi velottaa suunnilleen euron per kilometri.

Kolmas osuus Bragasta Santiagoon on helpohko maastoltaan, ja myös majoitusten suhteen. Albergueita on runsaasti. Samoin muita majoitus vaihtoehtoja. On kyllä sitten myös muita majoittujia.

Tuo reitti Salamancasta Bragaan pitää hyvin toden näköisesti vaeltaa ilman muuta seuraa. Loppumatkasta sitten saattaa seuraa löytyä liikaakin, ajankohdasta riippuen.

Tiettävästi Camino Portugues vetää nykyisin runsaasti vaeltajia niin Central kuin Costa reiteille, ja Redondelasta eteen päin nekin sitten yhtyvät.

Yksinäistä caminoa etsivät näyttävät välttävän loppureitin ruuhkan siten, että kääntyvät Peso da Reguan jälkeen Portugal Interior reitille. Sitä seuraten pääsee kätevästi Camino Sanabresille ja edelleen  hiljaisempaa reittiä Santiagoon.

Kävely alustaltaan Espanjan osuus on pääasiassa hiekkateitä. Portugalin puolella onkin sitten sitä paljon vieroksuttua mukulakiveä runsaasti.

Eli, tukevapohjaiset kengät ovat tarpeen. Myös kiviset vuoristopolut vaativat sellaiset. Kiitollisia oltiin, että oli Gore- Tex’it, vaikka meillä ei niin sateista ollutkaan.

Näin syksy/talvi aikaan on selvästi lämpimämpää kuin keväällä. Silti meillä oli Merino asut, fleecet ja toppatakit mukana ja kaikkia niistä käytettiin aika runsaastikin. Päivisin riitti useimmiten t-paita ja shortsit. 

Sauvojen käyttö on henkilökohtainen asia. Meillä oli sauvat. Kyllä ne paljon helpottavat kulkua ainakin ylämäissä.

Ilman GPS karttaa en kyllä reitille lähtisi. Sellaisen voi ladata esimerkiksi Camino Torres. com sivustolta. Samalta sivustolta löytyy kaikki tarvittava tieto niin reitistä kuin majoituksista puhelinnumeroineen. 

Periaatteessa reitti on hyvin merkitty. Mutta Espanjan osuudella on paikkoja, missä on niin merkittäviä puutteita, että ilman GPS navigointia on kyllä vaikeaa.

Portugalin osuus on Lamegosta alkaen hyvin merkitty, siellä taas meille tuli haasteita johtuen siitä että meillä oli vähän vanhahko reitti ladattuna. Oli tullut aika paljon muutoksia kuudessa vuodessa.

Portugalissa kulkiessa vaeltaja etenee kuin historian kirjan sivuilla. Kaikkialla on nähtävillä entisten aikojen elämää. Esimerkillisesti on säilytetty ja entisöity vanhoja rakennuksia. Maaseudulla monin paikoin eletään kuin aika olisi pysähtynyt. Ovathan ne viiniviljelmät siellä Douro laaksossa olleet samanlaiset tuhansia vuosia.

Camino Torres reitti on periaatteessa ollut sama 1700- luvulta saakka. Ainostaan uusien teiden rakentaminen on aiheuttanut muutoksia. Silti reitillä on edelleen runsaasti roomalais-aikaisia osuuksia.

Yksi asia mikä ehkä rajoittaa haluja lähteä tälle reitille on Portugalin kieli. Maaseudulla edelleenkään ei juuri muita kieliä puhuta. Ranskaa he osaisivat useammin, mutta ei muuta.

Alkeellinen espanja sentään antoi jonkin verran mahdollisuutta selvitä. Kirjoitettuna portugalin kieli on onneksi hyvin lähellä espanjaa.

Sanoisin, että heille jotka etsivät uutta reittiä jo tutuksi tulleiden yleisimpien jälkeen tämä on hyvä vaihtoehto. Kokemus monista haasteellisista tilanteista auttaa selviämään tämänkin caminon mutkista ja pulmista.

Bom Caminho heille jotka uskaltautuvat lähtemään.

Päivä 14. Braga. Tunteita ja tunnelmia.

 Pökkelöt. Vastasi rouva-vaeltaja, kun tiedustelin jalkojen kuntoa viimeisen vaelluspäivän jälkeisenä aamuna.

Braga on oivallinen kaupunki päättää toista kuukautta kestänyt vaellus reissu. Oikeasti kaksi Caminoa. Ja viikon siirtymä siinä välissä.

Tällaisessa historiallisessa kaupungissa, kuin Braga, on samaa tunnelmaa, kuin on ollut useassa muussa kaupungissa, joissa olemme Caminomme päättäneet. Santiago tietysti tärkeimpänä. 

Meille Santiagoon saakka meneminen ei tälläkään kertaa ollut tavoitteena. Viisi kertaa olemme sinne jo Caminon päättäneet. 

Santiago de Compostelan Katedraalilla saa aivan omanlaisensa tunnelman lähinnä siksi, että siellä on suuret joukot muitakin vaelluksensa päättäviä. Yleensä on vaellettu yhdessä muiden kanssa.

Täällä olemme kahdestaan. Koko Torres osuudella emme tavanneet yhtään kanssavaeltajaa.

Se ei meidän tunnelmaa yhtään alenna. Olemme onnellisia ja kiitollisia. Suurin kiitos osoitettiin jo eilen iltamessussa Korkeimmalle siitä, että olemme saaneet elää nämä mahtavat päivät. Kokea nämä uskomattomat elämykset, tapahtumat ja suuren luonnon kauneuden. Kohdata mitä erilaisempia ihmisiä omassa aidossa ympäristössään.

Tämä Portugal on hieno maa. Ja portugalilaiset ovat ystävällisiä, iloisia ja välittömiä ihmisiä. Juttelevat mielellään, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Portugalin luonto on hyvin erilaista, kuin Espanjan. Siihen saimme läpileikkauksen kulkiessamme maan poikki idästä länteen.

Uskomattoman luonnon kauneuden koimme siellä Douro-joen varsilla. Sitä emme etukäteen tienneet miten vuoristoista seutu oli, nyt se on koettu.

Tänne Braga’an nyt päädyimme. Loppuosa Camino Torresista jatkuu kohti Santiagoa Portugal Central reittiä pitkin. Sen loppuosan olemme jo vaeltaneet vuosia sitten.

Braga oli muutenkin hyvä paikka lopettaa Camino. Upea suurehko kaupunki. Täältä on lyhyt matka Porto’on, josta pääsee kätevästi lentämällä pois.

Sattumalta tämä päätöspäivä osui vielä juuri Joulukuun ensimmäiseen päivään. Kaupungissa näyttää olevan suuren joulu avauksen meiningit käynnissä.

Joulu kaikkinensa on kiva juttu. Oman mausteensa se antaa tähän meidän tunnelmaan. Takki on kieltämättä vähän tyhjä. Jotenkin oudolla tavalla pääkin on ollut koko päivän tyhjä.

Vaikka kilometrejä itse asiassa ei niin runsaasti tullut. Yhteensä 616 kilometriä runsaan kuukauden aikana. Niin oli ne poikkeuksellisen rankkoja kilometrejä. Molemmat Caminot olivat niin super-vuoristoisia.

Toinen asia, mikä on ehkä päätä tyhjentänyt, on se että tällä Torres osuudella on  koko ajan pitänyt olla skarppina niin reitillä pysymisen kuin myös majapaikkojen löytämisen kanssa.

No, eiköhän tästäkin toivuta. Hieman haikeana on tunne, että saattaa tämä jäädä meidän viimeiseksi tällaiseksi pidemmäksi Caminoksi. Ikää on. Eikä se vähene, vaikka kuinka toivoisi. Sitä ei sanota, etteikö lyhyempää, helpompaa voisi vielä……..,. Tai sitten helpommalla tavalla. Kulkuneuvoja käyttäen. Sitä osittain nytkin tehtiin pisimmillä etapeilla.

Tänään peilistä katsoo hyvin räjähtänyt Kulkuri ja  Kaunotar on siipeensä saanut. Kroppa on saanut vuoristohoitoa ja yläpää loppuun kulutettu. Mutta kyllä tästä toivutaan.

Kaikki nähty luonnon kauneus. Kaikki lukemattomat kylät ja kaupungit jäävät muistojen kirjaan. Kiikkustuolissa niitä sitten muistellaan.

Nämä kuvat Bragan kaupunkikierrokselta.

Niin muistellaan myös niitä alkumatkasta yhdessä kulkeneita kanssavaeltajia. Kivoja kohtaamisia ja kommelluksia. Ennen kaikkea yhteistä vaellusta ihanan tyttäremme Merjan kanssa. 

Tänään uskoa tulevaan, tuleviin vaelluksiin antoi tunteellinen hetki messussa Bragan Sé - Katedraalilla.

Sen jälkeen ”juhla-ateria” Donna-Sé - ravintolassa.

 

Ateria juhlistettiin tietysti Douro viinillä.

Aterian päälle oli tilaisuus nähdä ”läheltä”, miten nuo Portugalin kuuluisuudet, Pasteis de Natat tehdään poikkeamalla itse ”tehtaalla” niitä maistamassa.

Kaiken kukkuraksi ilta päättyi paikalliseen Joulukadun avaukseen……..,….;

Hyvää Joulun Aikaa kaikille lukijoille.

PS. Koitetaan vielä saada jonkinlainen yhteenveto Camino Torresista lähipäivinä tänne blogiin.

Päivä 13. Guimarães - Braga 20 km

 Kaksi minuuttia ennen kellon soittoa herättiin. Ehkä pieni viimeisen kävelypäivän odotus herätti. Hyvä aamiainen hotellissa. Sitten jo klo 8.15 astuttiin ulos lämpimään aamuun. + 15 astetta, puolipilvistä. Ei yhtään tuulta.

Kaupungin katuja ensin. Pieni poikkeama puistoon, jossa oli vanha silta.

Edelleen laitakaupungin kujia. Välillä kujat kävivät kovinkin ahtaiksi. Hyvä kun reppu selässä mahtui kulkemaan.

Juuri ennen puolimatkaa ylitettiin vähän toisenlainen roomalais ajan silta.

Se vei yli vuolaasti virtaavan Rio Ave joen.

Silta johti Taipas nimiseen kaupunkiin. Siellä pidettiin puolen tunnin kahvitauko.

Hyvä oli pitää tauko. Siitä eteen päin alkoi päivän kuntotesti. Se oli kyllä samalla päivän kohokohta. Kahdellakin tavalla.

Tie ylös vuorelle oli upea. Oli se raakakin. Vanha roomalais ajan tie. Mistä noita kiviä, suuria, on noin paljon löytynyt. Ja miten ne on ne sinne kuljettaneet. 

Ylös meno oli hidasta. Kivi kiveltä. Puoli rinteessä huilattiin. 

Ehkä kilometri oli ylös. Kaikkiaan Taipas kaupungista korkeimmalle kohdalle oli kolme sataa metriä vertikaalista nousua.

Ylhäällä vuorella oli kappeli ja suurempi Santa Maria de Madalena kirkko.

Kaikkiaan me laskettiin, että tämän päivän etapilla oli seitsemäntoista(17) tällaista pienempää tai suurempaa pienois kappelia. Tai miksi niitä sitten kutsutaankaan.

Eli paljon niitä joka tapauksessa on

Vaikka roomalaisajan tie ylös oli rankka. Oli se upea. Joskus täällä on tuntunut. Että minkä takia nämä reitit viedään näin huonoille poluille. 

No ensinnäkin se näyttää meille historiaa. Toiseksi, näitä polkuja kulkien ollaan poissa vilkkaan liikenteen jaloista. Turvallisuus kysymys, siis.

Ymmärrän kyllä toisaalta sellaista vaeltajaa, joka on esimerkiksi Almeriasta asti tullut jo yli tuhat kilometriä, paljonko häntä houkuttaa kompastella kaikissa kivikoissa ja pusikoissa tässä caminon vaiheessa.

Vuorelta sitten laskeuduttiin loivasti alas Braga’n laitakaupunkiin. Rinteestä avautui hyvä näkymä yli suuren kaupungin.

Ja niinhän siinä taas kävi, että ei pitkään tarvinnut edetä, kun löytyi aivan oivallinen laitakaupungin ravintola. Oikeasti ihan ensimmäinen Restaurante kyltti. 

Uskomattoman maittava Bacalao (kalaa) annos kahdelle viineineen, jälkkäreineen. Aivan ihastuttava isäntä pariskunta oli Venezuela taustaisia maahanmuuttajia.

Tuossa tuokiossa oltiinkin sitten aivan Bragan keskustassa. Päästiin hotelliin lepuuttamaan jo hieman rasittuneita kinttuja.

Braga on suurehko kaupunki. Noin 200.000 asukasta. Kaupunki on perustettu tiettävästi jo ennen ajanlaskun alkua. Vanhaa nähtävää riittää toiseksikin päiväksi. Portugalilaiset kutsuvatkin tätä Portugalin Roomaksi. Eli kaksi yötä täällä aiotaan olla.

Portugalin ilta pimenee nopeasti, ennen aikojaan. Oli aika iltakävelyn. Se kävely vei Santa Cruz kirkolle. Lauantai-illan messuun. Kiitos korkealle tästä kävelypäivästä.

Kerrotaan kaupungista lisää huomenna, kun on paremmin tutustuttu.

Boa Noite……. 

Päivä 12. Felgueiras - Guimarães 19 km

Jälleen kumauttivat kirkonkellot yhdeksän kertaa juuri kun astuimme tihkusateiselle kadulle.

Niin vähän tihuutti, että vain repun päällä oli sadesuoja. Pontsot sai olla repussa. Hiljalleen tihuutus lakkasi.

Alkuun reitti tuli aika jyrkästi alas, ulos kaupungista. Viiden kilometrin paikkeilla tultiin vanhan luostarin luo. 

Näytti siltä, ettei Santa Maria de Pombeiro luostarilla enää asuta. ( Tämä Pombeiro ei mitenkään liity palomiehiin. Palomiehet kirjoitetaan Bombeiros).

Tänäänkin reitti oli viety mahdollisimman paljon vanhoja roomalais teitä.

 Muutama komea, vanha silta oli matkalla. Ja niin oli myös useita ”remontti kohteita”

Päivän etappia oli taas muutettu sitten kuuden vuoden takaisesta. Aika paljonkin. Toden näköisesti uuden moottoritien takia.

Asutusta oli runsaasti. Taloilla on lähes aina jonkinlainen kotipuutarha.

Joillakin erilaisia kotieläimiä.

Haukut saa lähes joka talosta.

Ja tietysti näitä vähän väliä.

Hyvin oli merkitty. Paitsi kerran. Katutyön tekijät hihkuivat. Nyt on menty liian pitkälle. Pari sataa metriä piti ottaa pakkia, ja taas löytyi uusia merkintöjä.

Oli uudelle reitille löydetty kyllä riittävästi ylämäkeä. Reilut kaksi tuntia sitä kesti. Pari sataa metriä vertikaalista nousua toi korkealle. Sieltä oli hyvät näkymät yli laakso alueen, joka on käytännössä yhtä laajaa omakoti aluetta.

Ylhäällä vuorella oli erikoista se, että mistä ihmeestä sinne on voinut kulkeutua niin paljon älyttömän kokoisia kiviä.

Niitä oli jopa hyödynnetty asutuksessa.

Vuorelta laskeuduttiin sitten suoraan alas Guimarães kaupunkiin. Ensimmäisenä jälleen päivän aterialle.

Itse kaupungista saatiin riittävä kuva kävellessä käytännössä koko keskusta läpi majapaikkaan.

Upea kaupunki. Paljon hienoja vanhoja rakennuksia. Ainakin kaksi linnaa.

Hehkuva puisto katedraalin edustalla.

Katedraalin takana näkyvällä vuorellakin on ainakin kaksi kirkkoa. Vuorelle näyttää menevän köysirata.

Guimarães on historiallisesti merkittävä kaupunki. Tämä on itse asiassa ollut Portugalin ensimmäinen pääkaupunki. Vuodesta 1128  vuoteen1255. Alfonso I oli tuolloin Portugalin ensimmäinen kuningas. Hän oli juuri täältä kotoisin.

Meidän vaellus meni tänään sujuvasti. Kai noihin nousuihin on jo niin rutinoitunut, ettei niitä oikein edes noteeraa.

Säät ovat olleet suosiolliset. Niin lämmintä oli tänäänkin, että t-paita riitti. Illansuussa kun lähdettiin iltapäivän kahveille, saatiin vähän vettä niskaan. Mutta vain vähän.

Huomenna vielä kävellään. Sitä odotellessa……..

Boa Noite.

Päivä 11. Amarante - Felgueiras 21 km

 Joelta nousi sankka sumu. + 6 astetta. Pipo päähän. Käsineet käteen. Kirkonkellot löivät yhdeksän kertaa kun lähdettiin.

Heti ylempänä ei sumua ollut. Loivaa ylämäkeä oli piiiiitkään ulos idyllisestä Amaranten keskustasta.

Itse asiassa kaupunkimaista asutusta oli koko päivän etappi. Kyliä toisensa perään.

Reitti ainakin yritti siellä täällä kulkea niin laitakaupungilla kuin mahdollista. Kerran mentiin muutama sata metriä jopa ihan pusikossa.

Kadut siellä ovat pääasiassa tällaista mukulakivi pintaista.

 

Talot vanhoja. Mutta uuttakin rakennetaan.

Vanhat roomalais tiet vievät useimmiten jonkun kirkon luo.

Kirkkoja oli monta päivän etapilla. Vielä enemmän oli ristejä sekä näitä toinen toistaan upeampia pienois kappeleita. ( oikeaa nimitystä en ole vieläkään saanut paikallisilta kysyttyä).

Pientalo alueella on pihoilla usein kaikenlaista puutarhaa. Ainakin erilaisia kaaleja kasvaa tähän vuodenaikaan.

Oli kyllä muutama viinitila. Ja joitakin suurehkoja kiivi- viljelmiä. Osaksi poimittuja, osaksi vielä puissa.

Laitakaupungilla ajelee päivittäin kaikenlaisia ”kulkukauppiaita”. Jäätelöauton tapainen soitto kutsui tässä tapauksessa tädit ostamaan tuoretta kalaa.

Yleisin kauppa-auto kujilla on kuitenkin Panaderia, eli leipäauto.

Loppupäässä päivän etappia oli jälleen muutettu reittiä. Meidän maps.me karttapohjalle ladattu reitti olisi vienyt ohi Felgueiras kaupungista. Nyt reitti on muutettu tulemaan aivan keskustaan. Hyvä niin, opastus toimii hyvin tällaisilla uusilla laatoilla.

On ollut hyvin merkitty jo viimeiset neljä päivää. Mutta, mutta, sitten kun joku hyväkäs on kadun kulmasta pöllinyt laatan ”matkamuistoksi”. Niin saa arvata.

Yhdessä kadun kulmassa arvottiin vasen vaihtoehto. Se oli väärä. Sata metriä oli menty, kun talon täti hihkaisi: ei sinne. Oikeisto oli sillä kertaa oikea valinta.

Meillähän tuo maps.me karttapohjalle ladattu reittipiirros on jo kuusi vuotta vanha. Eli ladattu silloin kun ensi kertaa yritettiin kulkea tämä Camino Torres. Ei siis ihme, että muutoksia on tullut. Mutta yritetään tällä selvitä vielä nämä muutama päivä jotka on jäljellä.

Tämä Felgueiras on hieman suurempi kaupunki. Noin 50.000 asukasta. Hajaantuu kyllä hyvin laajalle alueelle. Eli itse keskusta on vaatimaton. Muutama kaunis talo.

Yksi uusvanha, kirjasto. Tyypillisesti vanha julkisivu. Muuten uutta.

Ehkä komein, noin toiminnallisesti, on tämä Margaride leipomo, joka on toiminut tässä rakennuksessa aina vuodesta 1730 saakka.

Meidän Amazing Race jatkui tänäänkin ilmiömäisellä tuurilla ruokailun suhteen. Taas osattiin ”haistaa” paikallisten vakio ravintola. Siis ulkoa päin aivan tavallinen kahvila. Mutta peremmällä olikin suuri Comedor, ruokailutila. Päivän menu 7€ henkilö. Ja niin isot annokset  perunaa/riisiä, sekä pihvi yli kaikkien ravintosuositusten.

Ja tuohon menu’un kuului vielä lautasellinen kasviskeittoa alle, sekä jälkiruoka päälle.

Ehkä tämä viidentoista caminon kokemus on opettanut löytämään paremmin nuo paikallisten suosimat paikat. En tiedä.?!

Selvää tietysti on se, että hinnat turistipaikoissa ovat ihan toiset. Niin kuin on Aurinkorannikollakin. Sata kilometriä sisämaahan päin, niin ollaan eri maailmassa. Sama täällä. Porto’on on alle  sata kilometriä, mutta onko tällaisesta Felgueirasista kukaan turisti kuullutkaan.

Pikkuisen alkaa olla raihnaisia nämä pitkän matkan patikoijat. Onhan tässä oltu jo yli kuukausi tien päällä. Ilta pitää käyttää tehokkaasti lepäämiseen, että jaksetaan vielä pari lyhyehköä päivää taivaltaa.

Tämän päivän osalta sanotaan …………..

Boa Noite