Camino Mozarabe tuli käveltyä nyt toista kertaa. Väliä oli vain noin puolitoista vuotta. Toinen kerta, eikä ollut lainkaan tylsä tai turhan tuntuinen reissu. Kovinkaan moni asia ei varsinaisesti ollut muuttunut, mutta muuttuvia tekijöitä oli kuitenkin riittävästi.
Ensimmäisellä kerralla oli kevät, nyt syksy. Eli, maisemat olivat aika lailla toisen näköiset. Keväällä luonto on kukkeimmillaan, lintumaailma elävimmillään. Esimerkiksi kattohaikarat, ne elävöittävät kaupunkikuvaa keväisillä touhuillaan. Syyskuussa ne ovat jo muuttaneet Afrikan puolelle.
Kevät on säiden suhteen paljon epävarmempaa aikaa. Yöt ovat kylmiä, sateet yleisempiä. Sateita jos osuu kohdalle, niin joet täyttyvät nopeasti ja kahlaamisia tulee väkisin. Öitä varten keväällä pitää olla hyvät lämpimät varusteet. Majapaikoissa ei useinkaan ole kunnon lämmityksiä. Usein jouduimme nukkumaan kaikki mahdolliset vaatteet yllä ja pipo päässä.
Syksyllä rakennukset ovat kesän jäljiltä lämpimiä. Nukkumiseen riittää kevyet varusteet. Sateita on vähemmän ja jos sataa, on sade lämmintä. No, takuuta ei koskaan ole ja vuodet ovat erilaisia.
Toinen merkittävä muuttuva tekijä meidän toisella Mozarabe keikalla oli se, että eka kerralla olimme kahdestaan. Nyt seuranamme oli alusta loppuun toinen pari, Helena ja Matti. Seuraa siis oli omasta takaa. Ja olihan se mukavaa. Oli jutun juurta aina iltapuhteilla, kuin tietenkin kävellessä. Hyvin tiiviisti olimmekin neljän porukassa. Oman lisänsä se sitten toi majoittumiseen. Paljon helpompi on "säveltää" kahden hengen majoitukset, jos tulee tiukkoja tilanteita. Eli, neljälle pitää jo hiukan enemmän ennakoida. Lisäksi neljän hengen outoa kieltä keskenään puhuva ryhmä "torjuu" helposti muiden vaeltajien lähestymisen.
Kolmas selkeä muuttuva tekijä ovat toiset vaeltajat. Ensimmäisellä Mozarabe vaelluksella Malaga - Merida osuudella tapasimme ainoastaan kaksi muuta vaeltajaa, heidät molemmat samana iltana. Nyt syksyllä muita peregrinoja oli enemmän. Heti ensimmäisestä illasta asti kuljimme kutakuinkin yhtä matkaa ruotsalais-saksalaisen nuoren parin kanssa. Muutama muukin pariskunta havaittiin. Kaksi kertaa olikin majapaikkojen kapasiteetti äärimmillään, eli kaikki paikat täynnä. Kerran jopa saksalaistyttö joutui nukkumaan lattialla telttapatjalla.
Kokonaisuutena tuo Mozarabe osuus Malagasta Meridaan on ihan kiva reitti. Hyvin vaihteleva, on vuoristopolkuja, on maalaisteitä ja on hiukan asfalttiakin. Mutta yhtään liialta ei asfaltti ole tuntunut, jos vertaa muihin kulkemiimme caminoreitteihin. Kaupunkeja osuudella on mukavasti. Huippuna varmasti Cordoba, mutta myös Merida on näkemisen arvoinen. Molempiin kannattaa panostaa yksi vapaapäivä.
Moneen kertaan olemme maininneet siitä, kuinka Mozarabe reittiä voi jakaa viikon, kahden tai neljän viikon osuuksiin. Helpoksi sen tekee se, että kaikista "päätekaupungeista" pääsee kätevästi takaisin Malagaan, vaikka suoraan bussilla lentokentälle tarvittaessa.
Se Mozarabe osuudesta. Sitten neljäs muuttuva tekijä tällä caminolla oli osuus Via de la Platalla. Sillä osuudella se, että kuljimme normaalia kulkusuuntaa vastaan. Se oli monella tavalla mielenkiintoista. Suunnistuksellisesti ei ongelmia ollut. Reitti on niin hyvin merkitty, että ei maps'ia juurikaan tarvinnut käyttää, mutta olihan se hyvä varmistus. Reitin muistamisesta ei ollut tietoakaan, niin erilaiselta kaikki näyttää kun kulkee toiseen suuntaan. Ja olihan meidän edellisestä Via de la Platasta kulunut jo neljä vuotta.
Kovinkaan monta kommenttia väärään suuntaan kulkemisesta ei tullut. Sen sijaan meille oli yksi päivän arvausleikki aina se, kuinka monta vaeltajaa tulee vastaan. Ja tulihan heitä, kymmenkunta joka päivä. Hämmästyttävän monet kertoivat aloittaneensa caminonsa aina Cadiz'ista asti, eikä Sevillasta.
Meidän oli tietysti mahdotonta tietää kuinka monta minäkin päivänä on liikkeellä. Siksi aloimme hyvin pian varaamaan aina seuraavan illan majapaikan, jotta varmasti peti löytyy.
Yllättävän paljon oli albergue tarjonta muuttunut neljässä vuodessa. Niin kunnallisia, kuin yksityisiä albergueita oli lopetettu ja uusia, lähinnä yksityisiä oli tullut tilalle. Tietoa näistä muutoksista sai parhaiten Gronze. com sivustolta.
Sevillassa meidän piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan kaksi yötä. Mutta Norwegian muutti suunnitelmia. Ilmoitti muutoksesta onneksi hyvissä ajoin, että saimme veloituksetta peruttua toisen yön. Meille se ei niin suuri menetys ollut, mutta H&M'lle olisi suonut kokonaisen päivän aikaa tutustua yhteen maailman kauneimmista kaupungeista, tai ainakin Espanjan.
Mutta minkäs noille lentoyhtiöille teet. Itselleni tämä oli jo kolmas kerta peräkkäin, kun Norwegian on muuttanut paluulento järjestelyjä. Onneksi ei sentään vielä ole koko lento peruuntunut. Ja eihän se näin eläkeläiselle niin nuukaa ole, kunhan joskus kotiin pääsee. Itse lentoyhtiölle tällainen lentojen epävarmuus suurempaa haittaa tekee, kun matkustajat eivät uskalla tilata lentoja epävarmalta yhtiöltä.
Vielä vähän varusteista.
Kengät, vaeltajan tärkeimmät varusteet, olivat kaikilla ns. maastojuoksukengät. Salomon merkkiset, GoreTex sellaiset. Hyvät olivat, yhtään rakkoa tai muuta vaivaa ei kellään ollut. Arjalla kengät kuluttivat jo toista caminoa, eikä vieläkään pahempia kulumia tullut.
Vaatetus meillä itsellämme osui tällä kertaa erittäin hyvin kohdalleen. Lämpötilat olivat niin laidasta laitaan, että myös lämpimille vaatteille oli käyttöä. Ei siis kannettu Merino alusasuja eikä fleece puseroita turhaan.
Sadetta oli niin vähän, että ne kevyet "smurffiviitat" H&M'lla ajoivat asiansa. Makuupussit olivat ehdottomasti tarpeen, vaikka oikeasti albergueissa on kyllä peitot lisääntyneet. Itse silti mieluummin nukumme omissa makuupusseissa kuin usein tunkkaisien peittojen alla. Eikä sitä ötökkä mahdollisuuttakaan voi pois sulkea, vaikka mitään havaintoa sellaisista ei nytkään ollut.
Ruokailuvälineet oli hyvä olla. Uppokuumenninta ja kattilaa käytettiin monta kertaa aamukahvien keittämiseen. Toki usein olisi ollut mahdollisuus aamupalaan baareissa, mutta ajan ja vähän rahankin säästämiseksi oli kätevää laittaa aamupala itse.
Eväitä ja etenkin vettä tällä reitillä joutuu kuljettamaan. Etapit ovat pääsääntöisesti sellaisia, että baareja ei siellä ole. Kaikilla meillä oli repussa kuljetettavat kahden litran säiliöt, joista tulee letku ulos. Se on monella tavalla kätevä, etenkin siksi että vesi säilyy edes hieman viileänä jopa yli kolmen kymmenen asteen lämpötiloissa. Repun ulkopuolella olevassa pullossa saa iltapäivällä noissa lämmöissä jo teevettä. Juomavetenä käytimme pelkästään hanavettä, eikä kenelläkään ollut sen kanssa minkäänlaisia ongelmia.
Kaikki nämä varusteet kulkivat meillä jokaisella neljänkymmenen litran repuissa. Meillä oli reput jo usean caminon nähneitä ja H&M ostivat uudet, samoin Quechua merkkiset, Decathlon'ista.
Decathlon'ista ostettiin kaikille myös sauvat. Sauvat ovat ns. henkilökohtainen juttu. Meille"vanhuksille" ne antavat hyvää tukea kaikissa olosuhteissa. Nuorille jaloille ne saattavat tuntua turhilta, mutta säästäisivät ne nuortenkin jalkoja tuleviin vanhuuden caminoihin. Decathlon'in sauvat ovat todella laadukkaita, eikä sauvoja kannata kotoa kuljettaa ruumatavarana, kun ne maksoivat tällä kertaa 16.00€ pari. Ruumassa Norwegian veloittaa 30 euroa suuntaansa. Käsimatkatavarana niitä ei voi kuljettaa.
Kilometrejä meille kertyi yhteensä 689km. Kävelypäiviä tuli 33 päivää. Lisäksi pidettiin yksi lepopäivä. Päivää kohden keskiarvoksi tuli 21 km/ päivä, mikä on hiukan enemmän kuin meidän pitkäaikainen keskiarvo, tasan 20 km/ päivä.
Kustannuksista sen verran, että albergueissa majoituttiin 18 yötä. Niistä täysin ilmaisia oli 7 yötä. Loput maksoivat 217€ kahdelta hengeltä. Hostelleissa asuttiin loput, kaksi niistä oli hotelleja. Ne maksoivat yhteensä 550€ kahdelta hengeltä. Lisäksi tuli alkuun kaksi yötä Malagassa ja lopuksi yksi yö Sevillassa. Niiden kustannus oli 120€ kahdelta. Yhteensä siis majoituksiin meni 887 euroa kahdelta hengeltä.
Ruoka sun muut mukavuudet maksoivat minkä maksoivat. Totuuden nimessä on todettava, että eivät ne hinnat Espanjan maaseudulla ainakaan päätä huimaa. Esimerkiksi voi todeta, että kahvi + "palautusjuoma" pikkukylän baarissa oli kolme kertaa halvempaa kuin Malagalaisessa baarissa. Ja tulehduskipulääke pikkukylän apteekissa neljä kertaa halvempaa kuin Malagan apteekissa.
Lentomatkat menen tullen lennettiin Norwegian'illa. Ihan halvimpia ne eivät olleet, meno hiukan alle sata euroa hengeltä ja paluu hiukan päälle. Tarjouksista jos onnistuu varaamaan, saa ehkä selvästi halvemmalla, mutta niitä halvimpia kun on vain tietyille lennoille.
Kaikkiaan otsikon mukaisesti ihan kiva reitti. Ei yhtään hullumpaa ollut kulkea nuo polut toistamiseen. Henkisesti erittäin oivallinen reitti, jos esimerkiksi haluaa tilaa ja aikaa henkilökohtaiseen mietiskelyyn ja yksinäisyyteen. Näkemyksemme mukaan on myös turvallinen kulkea yksin. Tietysti kaksin aina kaunihimpi. Neljää henkilöä suurempi porukka tarvitsee sitten jo etukäteissuunnittelua ja varauksia, koska suuri osa majapaikoista on niin pieniä.
Uskonnollisuutta ajatellen moni muu reitti tarjoaa enemmän. On kuitenkin paljon itsestä kiinni se, miten aktiivisesti haluaa kirkollista elämää etsiä. Sitä kyllä löytyy, jos tuntee tarvetta sitä etsiä.
Tällainen oli tämä Camino. Tätä nyt sulatellaan, jos täällä pakkasissa mikään sulaa. Lämpimiksemme jo suunnittelemme tulevan kevään Caminoa. Se ei ihan vielä ole kokonaan hahmottunut, joten julkaisemme sen tuonnempana. Joka tapauksessa, jos Luoja suo, niin keväällä taas kävellään.
Vielä kerran, kiitos kaikille lukijoillemme. Tieto siitä, että meitä "seurataan" tuntuu mukavalta ja kannustaa kirjoittamaan blogiin kokemuksia ja joskus myös neuvoja. Toivottavasti joku hitunen on jollekin tulevalle vaeltajalle hyödyksi.
Hyviä vaelluksia heille, jotka laittavat repun selkään ja taipaleelle lähtevät.
Buen Camino Arja ja Kimmo
