9.3. Päivä Meridassa

 Aamu Meridan alberguella oli hyvin tyypillinen. Joku heräsi vähän ennen kahdeksaa ja laittoi valot päälle. Periaatehan on että alberguesta pitää lähteä viimeistään kahdeksalta.

No, mut sitten oli se tyypillinen yksi, joka vielä nukkui täyttä päätä kun kaikki muut jo lähtivät, mekin.

Aamupalalla käytiin,. Sen jälkeen käveltiin rinkat selässä linja-autoasemalle selvittämään miten päästään kyytiin aamulla klo 5.20. Bussilla pääsee siis suoraan Malagaan, halutessaan vaikka suoraan lentokentälle. Mutta vain kerran päivässä, ja tuohon aikaan.

Saatiin viedä rinkat varatun hostellin huoneelle hyvissä ajoin, että pääsimme välittömästi tutustumaan Meridan merkittävimpään nähtävyyteen. Teatro Romano ja Amfiteatro ovat upea laaja kokonaisuus historiaa ja yksi Unescon maailmanperintökohde.

Meridassa on niin paljon hienoa nähtävää, että kannattaa varata ihan kokonainen päivä aikaa ja sitten ostaa kerralla sellainen lippu, jolla pääsee useaan kohteeseen (eläkeläisille puoleen hintaan). Mekin olimme Meridassa jo neljättä kertaa, mutta vieläkin jäi paikkoja seuraavaan kertaan nähtäväksi.

Jo pelkästään kaupungin keskusaukio on niin kaunis, että siinä voisi istua pidempäänkin kahvikupposen jos toisenkin ajan. Mutta kun niitä nähtävyyksiä………..

Haluan sanoa sanasen majapaikasta. Se oli Apartamentos Harmonia, niin keskeisellä paikalla kuin olla voi. Täysin modernisoitu rakennus, siistit huoneet ja loistava palvelu. Ja ainakin näin sunnuntai-maanantai yöltä edullinen hinta, 49€ kolmelta hengeltä yhteensä.

Siinä aurinkoisena iltapäivänä Plazalla istuskellessa oli hyvä tehdä pieni yhteenveto päättyneestä miniCaminosta.

Niin kuin aikaisemmin jo todettiin, säitä meidän on vaikea itse valita. Siksi on jotenkin varauduttava ihan kaikkeen. Tähän aikaan vuodesta pitää jo olla lämmintä asustetta, vaikka syksy onkin lämpimämpää aikaa kuin kevät. Tuolla Extremaduran alueella ollaan sen verran korkealla, että nytkin ilma oli noin kymmenen astetta viileämpää kuin aurinkorannikolla. Sekä päivällä että yöllä.

Tällä kertaa meitä piinasi muutaman päivän ajan Ciaran myrsky, joka ikävästi puhalsi vastaan ja merkittävästi vaikeutti etenemistä. Sadeviitat toimivat kyllä, mutta sehän ei estä lahkeita ja kenkiä kastumasta.

Päivällä kävellessä käytettiin paitana merinovilla paitoja ohuen urheilupuseron alla. Kävelyn jälkeen illalla tuppaa aina olemaan kylmä. Eli kunnon fleece on paikallaan.

Tällä reissulla albergueissa oli hyvin peittoja/filttejä, silti en lähtisi ilman makuupussia matkaan.

Aterioinnista jäi tällä retkellä kirjaimellisesti hyvä maku suuhun. Onnistuimme löytämään mainiot ravintolat. Castuerassa jopa poliisien opastamana. Kaksi kertaa tehtiin menu itse. Ravintoloiden hinnat ovat ehkä hieman kohonneet, mutta mitään suurta nousua ei täällä ole havaittavissa. Kun menu ennen oli kympin luokkaa, on se tänään 11-13€. Ja edelleen tuolla sisämaassa juomat kuuluu hintaan.

Aamiaiset teimme pääasiassa itse, kun oli oma keitin ja kattila mukana. Eväitä ja vettä ei niin kamalasti tarvinnut kantaa, kun niin monella etapilla oli kyliä baareineen matkalla. Eikä sitä vettä tarvitse niin paljon kun on viileämpää.

Vähän menee toistamiseksi, mutta sanotaan vielä kerran. Tämä Camino Mozarabe Malagasta Meridaan sujui mielestämme mainiosti näin kolmena mini Caminona.

Tämä kolmas oli pisin ja vaati meiltä pientä tiivistämistä kerran bussilla ja kerran pirssillä. Silti tähän tuli kävelyä 194 km kahdeksassa päivässä, plus yhdeksäntenä päivänä 13km turistikävelyä Meridassa.

Ja toistan senkin, että Malagasta pääsee kätevästi bussilla sekä Lucenaan että Cordobaan. Samoin niistä, kuin myös Meridasta takaisin Malagaan. Vaikka suoraan lentokentälle.

ALSA’n busseihin, joita tämän välin bussit ovat, saa liput ostettua kätevästi netistä. Hinta on mikä on, eikä se muutu kysynnän mukaan niin kuin junalippujen hinnat.

Jonkinlaiset espanjankielen alkeet helpottavat huomattavasti. Sitten jos sellaiset on niin jo tällainen viikon kielikylpy tuo hyvää luontevuutta sekä kielen kuuntelemiseen että puhumiseen.

Eli ei muuta kuin reppu selkään ja menoksi.

Buen Camino

8.3 Päivä Don Benito - Merida ( 22 km kävellen)

 Hostal Galicia Don Benitossa oli ihan asiallinen majapaikka. Perjantai-ilta keskisuuren espanjalaisen kaupungin keskustassa vaan ei ole paras ilta, jos niin kuin nukkua haluaa. Viime yönäkin metelöintiä riitti noin aamu viiteen saakka. Eli nukkuminen on silloin sellaista koiran unta.

Puoli yhdeksältä astuttiin pilviseen aamuun. Ei satanut ja aika lämmintä oli. Ehkä kilometrin kävelyn jälkeen löytyi avoinna oleva kahvila, jossa saatiin hyvä aamiainen.

Sitten taipaleelle. Aluksi teollisuusalueen leveitä katuja, sitten melko vilkkaan maantien laitaa. Ylitettiin rautatie. Sen jälkeen siirryttiin pienelle hiekkatielle, joka vei ennen pitkää Medellin’in kaupunkiin.

Oli tultu noin 8 kilometriä. Oli tauon paikka. Katseltiin kaunista kaupungin keskustaa. Taustalla vuorella kohoavaa suurta linnaa. Rinteellä on myös roomalais aikainen amfiteatteri sekä kaksi kirkkoa.

Kysymällä löydettiin erinomainen kahvipaikka. Bar Alonso on nimi. Huippuhyvät tostadat otettiin.

Medellinistä lähdettiin eteen päin komeaa keskiaikaista siltaa pitkin. Sillan toisessa päässä on jäljellä myös pilarien arkut roomalais aikaisesta sillasta.

Vielä oli edessä noin yhdeksän kilometrin rutistus jälleen voimistuneeseen vastatuuleen. Alkoi vähitellen saataakin. Pontsot päälle, pontsot pois. Pariin kertaan.

Kolmen paikkeilla oltiin Santa Amalian pikkukaupungissa. Sinne meidän tämän kertainen minicaminomme kävelyosuus päättyi.

Alkujaan oli päätetty mennä loppumatka Merida’an bussilla, kun käytettävissä olevat päivä loppuivat. Harmiksemme olimme jo aamulla todenneet, että juuri tänään ei Santa Amaliasta mene bussi, kun on lauantai.

No uskottiin, että kyllä joku kyyti järjestyy. Ja niinhän siinä kävi. Mentiin kivaan baariin ja kysyttiin. Eikös vaan löytynyt Paco, joka heitti meidät Meridaan hyvin kohtuullisella 35 euron hinnalla.

Meridassa jäätiin pois kaupungin laidalla. Siitä sitten alberguelle kävellessä saatiin niskaan kunnon sadekuuro vaakatasossa. Housut kastui. Kengätkin ihan litimäriksi.

Alberguella päästiin heti sisään ja saatiin vielä alapedit. Eli toistaiseksi on tullut kahdeksan yöpyjää ja kaikki yläpedit vielä vapaana.

Meridan albergue on hyvin vaatimaton. Siis 16 paikkaa. Juuri kahdeksalle on filtit.  Suurehkossa salissa on yksi lämmitin.Yksi suihku/ wc naisille. Yksi miehille. On pieni keittiö, jossa on jääkaappi ja mikro. Kustannus on nykyisin 10€/henkilö.

Nyt sitten lepoa jaloille ja koko kropalle. Kävelyä tuli kahdeksaan päivään yhteensä 194 kilometriä ja joitakin kilometrejä kauppa- ym kävelyjä vielä päälle. Ei huono ja tuli todistettua, että pienillä apuajeluilla tämä väli Cordobasta Meridaan on toteutettavissa viikossa molemmat viikonloput mukaan lukien.

Jälleen kerran olemme kiitollisia ja onnellisia, että vielä kykenimme näinkin hurjan kilometrimäärän tekemään näin lyhyessä ajassa. Siis 24,25 km oli kävelypäivien keskiarvo. Taitaa sillä tämän ikäisten vanhusten päivittäiset liikunta suositukset täyttyä ja mennä vähän ylikin.

Onnellisia ja kiitollisia myös siitä, että saimme tämän reissun toteuttaa maailman parhaassa seurassa, Merja tyttäremme kanssa.

Tällä kertaa tällä osuudella oli kivasti myös muita vaeltajia liikkeellä. Se antaa mukavasti oman mausteensa camino elämään. Kun on sopivasti muitakin.

Säätä emme voi itse valita. Sitä säätelee ylempi taho. Sanotaan, että viileähkö oli ilma ja sadettakin saatiin, mutta ei liikaa. Varustauduttu oli sopivasti. Kutakuinkin kaikki mitä mukana oli, oli tarpeen.

Huomenna vielä perehdytään Meridan nähtävyyksiin ja hyvin aikaisin maanantai aamuna bussilla takaisin Malagaan.

Sellainen oli tämä meidän kolmas minicamino tällä Camino Mozarabe reitillä.

7.3 Päivä. Campanario - Don Benito. 27 km

 Tuulinen päivä tänäänkin. Tällä kertaa Ciaran myrsky puhalsi ihan vastaisesti. Se teki etenemisen huomattavasti hitaammaksi, ja tietysti raskaammaksi.

Onneksi ei ollut sadetta, ainakaan aamupäivällä. Reitti kulki kuitenkin välillä niin pientä peltotietä, että sateella olisi savi tarttunut pahasti kenkiin. Nytkin tarttui hiukan vielä eilisen sateen jäljiltä.

Viiden kilometrin kohdalla pidettiin tauko. Siinä saatiin tutustua La Mata nimiseen pronssikaudelta olevan asumuksen raunioihin. Paikalla on nyt hyvät opastukset, jotka kertovat että alueella on aikanaan ollut runsaastikin asutusta.

Seuraava kohde oli kylä vuoren rinteellä, Magacela. Kukkulan juurella kissojen isäntä opasti, että vuoren voi halutessaan kiertää, mutta voi sinne toki kiivetäkin.

Sinne on melkoinen kiipeäminen. Kilometrin matkalla on nousua 120 metriä. Hyvin siitäkin selvittiin ja ylhäällä oli tällä kertaa baari auki. Kello oli tasan kaksitoista kun astuttiin sisään ja hyvät tostadat ja kahvit nautittiin.Viereisestä kaupasta vähän lisää evästä/vettä ja ei kun eteen päin. 

Vielä muutama kuva komealta näköalapaikalta, josta on upea näkymä laajalle maaseudulle.

Seuraava kylä on La Haba. Siellä tehtiin pieni kierros, ennen kuin löydettiin hyvä baari. Taas vähän energia täydennystä ja matka jatkui. Edelleen vastatuuleen.

Komeita pilvimuodostelmia oli edessä ja saatiinhan sitä sadettakin. Sen verran ropsautti, että vedettiin sadeviitat ylle. No, siihen se sade sitten loppuikin. Sama vielä toistamiseen ennen saapumista Don Benito’on.

Don Benito on melko suuri kaupunki. Oikein piti ottaa suunnistusvälineet käyttöön, että löydettiin Hostellille josta oli varattu huoneet. Hostal Galicia on aivan perus hostelli ja sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.

Perus Hostellissa on myös oma ravintola, eli ei tarvinnut lähteä ruokapaikkaa etsimään. Sen sijaan aamupalalle näköjään täytyy etsiytyä muualle.

Se on sentään vasta huomisen juttu…………

6.3 Päivä Castuera - Campanario 23 km

 Kolmistaan saatiin nukkua Castueran hyvällä alberguella. Ja hyvin nukuttiinkin. Klo yhdeksältä lähdettiin.

Ensin etsittiin Dia market. Sen vierestä löytyi baari johon istuttiin kafe con leche’ille. Sitten taipaleelle.

Armoton tuuli oli heti aamusta. Ei satanut. Noin tunti käveltiin hyvää hiekkatietä, kunnes alkoi sataa. Alkuun hiljalleen tihuuttaen. Vähitellen sade voimistui ja aukeilla paikoilla se tuli aivan vaakatasossa vasemmalta.

Hiukan oli vaikeuksia löytää siedettävää taukopaikkaa. Mutta pakkohan se oli viimein pysähtyä sekä täydennykselle että tyhjennykselle.

Välillä rankkaakin sadetta myrskytuulen kanssa kesti noin kaksi tuntia. Sade lakkasi, aurinko tuli esiin, kova tuuli jatkui. Hetken vielä käveltiin pontsot yllä, jotta ne kuivuivat.

Ekana Merja kääri pontson rinkan sadesuojan alle. Sillä seurauksella, että ankara tuulenpuuska tempaisi sen irti ja vei pitkälle pitkin peltoa. Rinkka selässä rouvavaeltaja otti sadan metrin kiihdytyksen ja sai sadeviitan sekä suojan kiinni.

Paikka paikoin käveltiin suurten lammaslaumojen keskellä. Täällä lampaat olivat tottuneet kulkijoihin, kun eivät juurikaan karkuun juosseet.

Vähitellen reitti kääntyi siten, että meille tuli lähes myötäinen tuuli. Tie nousi ylemmäs. Välillä jo tuntui että tuulenpuuskat vievät mennessään. Hyvin kuitenkin selvittiin Campanarioon. Etappi oli huomattavasti pidempi kuin opaskirjat näyttävät. Meillä kyllä mittarit näyttävät 23 km, kun oppaissa on 18 km.

Kello oli jo puoli neljä kun astuttiin tuttuun La Seneca ravintolaan. Ystävällisesti isäntä järjesti meille herkullisen menu’n, vaikka oli keittiö jo menossa siestalle.

Vatsat täynnä asteltiin vielä puolisen kilometriä eteen päin. Siellä on poliisiasema aivan vastapäätä urheiluhallia. Poliisit ei olleet paikalla. Soitettiin ovessa olevaan numeroon ja saatiin neuvo, että hallilla on henkilö jolla on avain alberguelle. Henkilö löytyi ja hetkessä oltiin sisällä alberguella joka siis on urheiluhallin yhteydessä.

Alberguella on kolme kerrossänkyä, joissa hyvät paksut peitot. On jääkaappi ja mikro ja on wc/ suihkuhuone jossa aikalailla taskulämmin vesi. Varsinaista lämmitystä ei ole, mutta eiköhän me kolme saada sen verran lämpöä aikaan että taretaan. Muita ei ole tullut. Ainakaan toistaiseksi

5.3 Päivä Monterrubio - Castuera 19 km

 Eihän se ulkovessassa käynti yöllä meille niin outo asia ole. Kerran piti käydä. Kuukin valaisi.

Kiireettömästi aterioitiin aamulla. Sitten 9.30 taipaleelle. Kylällä oli hiljaista. Oli siis se Pyhäinpäivä. Hiljaista oli tielläkin. Kerran ajoi metsästäjä porukka ohi. Eipä juuri muuta.

Maisema muuttui taas vuoristoisemmaksi. Tuntui että oli ylämäkeä koko ajan. Sellaista loivaa. Tie oli asfalttia lähes koko matkan. Viljelykset tien varrella pääasiassa oliivia.

Lähempänä vuoristoa nähtiin taas useita kotkia. Myös haarahaukkoja nähtiin joitakin.

Pari evästaukoa pidettiin tien penkalla istuen. Yksi pidempi tauko. Mukavasti matka eteni, kun oli aika voimakas sivutuuli vasemman käden puolelta. Vaikka tuuli niin vaatteita sai vähentää vähitellen, kun tuli aurinko esiin.

Puoli kolmelta tultiin perille Castueran poliisien toimistolle. Siellä oli miehitys/naispoliisit paikalla. Ihan huippuystävällisesti ottivat vastaan. Heiltä saatiin myös opastus erinomaiseen ruokapaikkaan. Aivan keskusaukion laidalla, noin 50metriä reitin suuntaan on Las Cuevas ravintola. Siellä saatiin pienen odottelun jälkeen aivan mahtava menu. Odottelun aiheutti runsas asiakasmäärä näin pyhäpäivänä. Eikä olisi muutenkaan pyhänä ollut menu del dia’a, mutta kun älyttiin kysyä niin sellaisen hovimestari meille tarjosi.

Illalla vielä palattiin kaupungille vähän katselemaan menoa ja iloksemme oli keskusaukion laidalla oleva pieni kauppakin auki.

Loppu ilta viihdyttiin mainiolla alberguella. Hyvät lämpimät suihkut, kaksi kivaa neljän hengen huonetta. Iso keittiö/ruokailutila. On hella, on mikro, on jääkaappi ja on astioita.

Eikä ole aamulla kiire mihinkään, sanoivat poliisit. Huomennakin lyhyehkö etappi ja aamupäiväksi luvassa sadetta. 

Eli, katsellaan………kastutaanko…………palataan huomenna asiaan.

4.3 Päivä Hinojosa del Duque - Monterrubio 32 km

 Hinojosan albergue oli mukava. Espanjalais peregrino lähti aikaisin pitkälle etapille. Me nautimme hyvän aamiaisen kaikessa rauhassa.

Puoli yhdeksältä lähdettiin valoisalle tielle. Valoisuus tulee nyt aikaisemmin, kun viikonloppuna siirreltiin kelloja. Lämpöä oli ulkona yhdeksän astetta. Tuulta ei lainkaan. Tuntui kivalta eilisen tuulisen päivän jälkeen.

Reitti oli mukavasti polveilevaa hiekkatietä. Muutama talo alkumatkasta, sitten nekin loppuivat. Maastossa kasvaa pääasiassa rautatammia. Niiden ympäristössä viljellään jotain. Nytkin oli joitakin maajusseja äestyshommissa. Siellä missä ei ole viljelyä, onkin sitten lampaita suurissa laumoissa. Tähän aikaan näyttää lampailla olevan runsaasti ihan pieniä karitsoja.

Noin tunnin välein pidettiin taukoja. Jotain pientä aina pureskellen. Vähintään suolapähkinöitä tai taateleita. Kymmenen kilometrin paikkeilla sitten pidempi evästauko. Ja isommat eväät. Toinen sellainen sitten kohta kahden kympin jälkeen oikein komealla näköalapaikalla.

Sää pysyi koko päivän mainiona kävelysäänä. Puolipilvistä, ei sadetta, ei tuulta. Lämpöä kai noin 15 astetta.

Tasan kahden kympin kohdalla saatiin taiteilla itsemme yli joesta, jossa yllättäen oli vettä. Kiviä pitkin hyppien se onnistui kaikilta kastelematta kenkiä. 

Viimeiset kahdeksan kilometriä tultiinkin sitten aika haipakkaa asfalttitietä aina Monterrubioon saakka. Siinä matkalla jäi Andalucian maakunta taakse ja siirryttiin Extremaduran alueelle.

Monterrubiossa siis on nykyisin kunnallinen albergue. Avaimen saa ajuntamientolta aukioloaikana. No, nyt kun on pyhän aatto, eli huomenna 1.11 on täällä Dia de Todos Los Santos. Siis pyhäinpäivä, jota täällä vietetään silloin kun se oikeasti on. Siksi Ajuntamiento oli sulkeutunut jo kolmelta. Mehän tuon osasimme ennakoida ja soitimme ja sovimme, että soitamme kyseiselle henkilölle uudestaan kun olemme perillä,

Pienen terveyskeskus episodin jälkeen homma onnistui. Täti kun tuntuu olevan henkilö joka hoitaa käytännössä kaikki julkiset asiat kunnassa.

Albergue on tosiaan uusi. Alhaalla on kaksi pientä kahden hengen huonetta, hyvä keittiö, ruokailutila ja kylpyhuone. Yläkerrassa on suuri huone jossa pedit kymmenelle. Ilmalämpöpumppu lämmittää hyvin. Mutta ainoa miinus on että yöllä vessaan pitää mennä portaita ulkokautta.

Jonkinlainen seikkailu Extremadurassa oli tämä päivä. Mutta sellaista pientä tai suurempaakin seikkailua Camino onkin parhaimmillaan.

3.3 Päivä Villaharta - Hinojosa del Duque 22 km kävellen

 Hostal Cruce oli hyvä vaihtoehto meidän tapauksessa. Oli edullinen, mukava ja ateriointi sujui sekä illalla että aamulla. Siitä sitten yhdentoista aikaan hypättiin bussiin, jolla ajettiin Alcaracejos’iin.

Sieltä sitten kävellen eteen päin. Päivän etappi oli miellyttävää kävellä. Hyvää tasaista hiekkatietä.

 

Tuoksut kertoivat maalaiselämästä. Ensin oli useita maitotiloja. Loppupäivästä enemmän lampaita.

Sää oli kävelyyn sopivaa. Puolipilvistä, noin 15 astetta. Kuitenkin aikamoinen vastatuuli vähän hidasti etenemistä.

Useaan otteeseen ihmeteltiin tien varren puita. Mitenkä  vanhoja mahtavatkaan olla nuo mitä ihmeellisemmän muotoiset rautatammet.

Niiden terhot näyttivät maistuvan myös laitumilla käyskenteleville lampaille.

Päivän etapilla oli kaksikin kahvipaikkaa. Ensin noin neljän kilometrin kohdalla ja toinen noin puolimatkassa. Jälkimmäisen hinnoittelu maistui vähän monopoli aseman hyväksikäytölle, baari kun oli kylän ainoa.

Pitkäksihän se päivä meni, kun vasta puolen päivän aikaa lähdettiin kävelemään. Melkein ehti aurinko laskemaan, kun asteltiin Hinojosa del Duque’n keskusaukion laidalla olevalle Policia Local’in toimistolle. Soitto ovessa olevaan numeroon ja kohta karautti konstaapeli ottamaan kopiot passeista ja credencialeista ja saattoi meidät kulman takana olevalle alberguelle.

Alberguella oli jo aikaisemmin tullut espanjalainen mies. Kovin puhelias hän ei ollut, mutta toimeen toki tullaan.

Kamat vaan jätettiin ja kiiruhdettiin etäämmällä olevaan Mercadona kauppaan. Muutama kassillinen evästä ostettiin ja oma runsas menu oli pian alberguen pöydässä.

Alberguella siis on mikro, on jääkaappi, on lämmin vesi ja on wifi. Hanavesi sen sijaan ei ole juomakelpoista, joten vettä piti kantaa aika paljon kaupasta, kun huomenna on pitkä etappi, 32 km.

Siitä lisää sitten huomenna…………..

2.3 päivä. Cerro Muriano - Villaharta 20 km

 Bar X ei pettänyt tälläkään kertaa. Hyvä huone baarin yläkerrassa ja kerrassaan mainio menu illalla alhaalla. Ja vielä todella edulliseen hintaan kaikkine juomineen.

Uusi päivä alkoi tihkusateisen harmaana. Mutta lämmintä sentään oli. Omat aamupalat ensin huoneella ja kun tultiin talon takaovesta ulos niin heti oli avoin baari/kauppa edessä.

Siinä tavattiin paremmin eilen nähty italialainen mies hollantilaisen naisvaeltajan kanssa. Tavattiin heitä sitten päivän mittaan useamminkin.

Noin puoli kymmenen maissa vedettiin sadeviitat ylle ja lähdettiin astelemaan hyvä kevyenliikenteen väylää noin viiden kilometrin matka. Tuolla matkalla oli molemmin puolin sotilasaluetta. Turvallisen tuntuista. Oli panssarivaunuja ja muuta kalustoa satamäärin.

Sitten maisema muuttui. Polku kulki ”pusikossa” tien suuntaisesti aina ElVacar kylään saakka. Pieniä vesiesteitä oli matkalla, mutta ne pääsi hyvin ohittamaan.

El Vacar kylässä panaderia/kahvila imaisi sisään. Oli puolet matkasta takana ja tauon paikka.

Tauon jälkeen tihkusade jatkui. Pontsot päälle, pontsot pois. Sitä rataa jatkettiin. Maisema muuttui mukavasti vuoristoisemmaksi.

Ihan loppumatkasta oli tullut opastus eräälle fuentelle. Eli lähteelle, jossa opastuksen mukaan on juomakelpoista, hyvin mineraalipitoista vettä. Maistiaiset otettiin ja todella kyllä rauta maistui. Kyllä saa paikalliset hyvää kipparikalle juomaa, kun näyttivät käyvän oikein pullon kanssa hakemassa.

Perillä juuri ennen Villaharta kylää on edellisen isännän opastama Restaurante Santa Elisa ravintola. Sinne mentiin syömään. Ainakaan hänen mukaan ei Villahartassa enää muuta ruokapaikkaa olekaan.

Sen sijaan vuonna 2022 on avattu uusi albergue, sinne tiesimme kanssavaeltajien menevän. Heillä oli varaus. Se oli pitänyt tehdä jo perjantaina ennen klo 15.00. Meillä ei varausta ollut niin emme yrittäneetkään, vaan mentiin El Cruce hostellille.

Se oli vähän ennakointia huomiseen. Hostellin edestä kun päästään bussilla aamulla Alcaracejos’iin, josta jatketaan kävelyä. Eli ei yritetäkään kävellä Villahartasta Alcaracejos’iin, joka on lähes 40 km etappi. 

Tiedoksi kuitenkin lukijoille, että tuon etapin puolimatkassa on nyttemmin albergue, eli sen voi jakaa kahdelle päivälle, jos on päiviä käytettävissä.

Meillä kun on vähän niukkuutta käytettävistä päivistä niin teemme tällaisen ratkaisun tällä kertaa.

Että tämmöinen päivä tänään. Uudet jutut taas huomenna.

Ps. Nyt sitten taas näyttää siltä, että päivän kuvia ei saada ladattua.! Ollaan kai niin yhteyksien ulottumattomissa. Laitetaan kuvat kun ollaan taas ” ihmisten ilmoilla”.

1.3 Päivä. Jo kolmas miniCamino. Cordoba - Cerro Muriano 20km

 Kolmas minicamino Mozarabe - reitillä alkoi bussimatkalla Malagasta Cordobaan. Sinnehän me edellisen reissumme lopetimme..

Melko sopivaan aikaan, eli klo 9.00 bussi lähtee Malagasta ja on perillä klo 11.30. Maksoi kolmelta hengeltä 41,75€.

Juna olisi ollut ajallisesti sopivampi ja nopeampi. Mutta mutta, se olisi maksanut kaksi viikkoa aikaisemmin ostettuna noin nelinkertaisesti tuon hinnan.

Kovasti uskoimme, että tuollakin aikataululla ehdimme perille Cerro Muriano’on ennen pimeää. Varmuuden vuoksi varasimme meille kolmelle majoituksen tutusta paikasta, Bar X’stä.

Kolmantena meidän vanhusten lisäksi matkassa on jälleen tyttäremme Merja.

Cordobassa käytiin pienellä välipalalla ennen suuntaamista kohti lännessä häämöttäviä vuoria. Aterioinnin aikana vuorien yllä matalalla leijuneet pilvet katosivat kuin tilauksesta. Ilma selkeni ja lämpeni nopeasti. Hikeä pukkasi paitaan, kun maasto alkoi nousta. Ensin aika loivasti.  

Parin tunnin etenemisen jälkeen sai hakea jo turbo vaihdetta esiin. Alkoi polku olla aika haastavaa ja jyrkkyys lisääntyi. Pieni evästauko piristi kummasti. Taas jaksoi tunnin kerrallaan.

Muutamia eläimiä nähtiin. Siis lehmiä ja lampaita. Jokunen pyöräilijä karautti vastaan alamäkeen. Pari porttia piti avata ja sulkea, ettei karja pääse karkuteille

.

Toinenkin evästauko oli vielä pidettävä. Oli se maasto sen verran haastavaa, että vain noin kaksi kilometriä tunnissa päästiin etenemään.

Eli, vasta puoli seitsemän aikoihin oltiin perillä noin kuuden tunnin taaperruksen jälkeen. Saatiin hyvä huone baarin yläkerrasta. Ja ihan kohtuulliseen hintaan. Kolme petiä, oma kylppäri, lämmin vesi, talon pyyhkeet ja patteri sekä TV tarvittaessa.

Klo 20 jälkeen saatiin alakerran ravintolassa illallinen mielestämme ihan sopivaan hintaan. Ollakseen kuitenkin lauantai. Ruokailun ohessa talon isäntä kävi antamassa hyvät opastukset tulevan päivän etapillle.

Siinäpä kolmannen miniCaminon alkajaiset. Hyvin on alkuun päästy. Uudet uutiset taas huomenna.

6.2 päivä. Cordobassa

 Yö Cordoban loistavassa majapaikassa sujui hyvin. Ilman kiirettä tuntui mukavalta etsiä kiva kahvila, jossa nauttia aamiainen ihan rauhassa. Sellainen löytyi aivan majapaikan kulmilta. Niitä on siinä vanhankaupungin hostelli alueella suorastaan vieri vieressä.

Siinä istuskellessa tuli ulkona ihan ainoa sadekuuro koko meidän kuuden päivän patikoinnin aikana. 

Aamupalan jälkeen saatiin jättää reput majapaikkaan säilöön koko päiväksi, mikä helpotti huomattavasti kaupungissa kiertelyä. Kai ne olis muuten pitänyt viedä asemalle lokeroihin.

Cordoban nähtävyyksistä ehdoton ykkönen on Mezquita -Katedraali. Se on vain niin erikoinen maailmassa, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Se on yksinkertaisesti itse koettava.

Muuta nähtävää on liikaakin yhdelle päivälle. Meillekin tämä oli jo kolmas kerta ja vielä jäi paljon näkemättä.

Jos Luoja suo, niin syksyllä tullaan jatkamaan caminoa eteenpäin kohti Meridaa.

Ruokapaikan löytäminen Cordoban kaduilta lauantai-iltapäivällä ei ole vaikea rasti. Se onkin sitten eri juttu, mistä löytyy vapaa pöytä. Paikalliset täyttävät terassit mikäli sää suinkin sallii.

Hinnat terasseilla näyttävät hieman nousseen. Ihme olisi jos ei, kun kaikki nykyään kallistuu. Mutta kahviloiden hintoja näyttää kilpailu pitävän aisoissa ainakin Cordobassa, missä pastellerioita tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Samoin näyttävät nousseen majoitusten hinnat. Mutta hyvin maltillisesti. Albergueita on poistunut käytöstä. Niin varmasti muillakin vähän kuljetuilla reiteillä. Tähän kuuteen päivään oli vain yksi donativo albergue. Meitä iäkkäämpiä moinen asia ei haittaa. Etenkin näin viileiden öiden aikaan.Tärkeää on päästä lämpimiin tiloihin.

Majoitus mahdollisuuksia reitillä on hyvin. Nekin hinnat ovat pikkuisen kohonneet. Mutta nytkin oli jopa Cordobassa, jopa perjantai-iltana aivan siedettäviä hostelli hintoja. Kuin myös tarjontaa oli. Eli ei vielä mitään turisti ryntäystä tähän aikaan vuodesta.

Monta kertaa olen ”mainostanut” tätä reittiä suomalaisille. Kuinka helppo on tehdä tällaisia kuuden päivän minicaminoita. Jos aika on rajallista ja silti haluaa päästä caminotunnelmaan, tämä on hyvä vaihtoehto. Tai vaikka kaksi viikkoa.

Meille tämä viikko syksyllä ja viikko keväällä kävi hyvin. 126 kilometriä viidessä päivässä oli jo ihan riittävä kuntotesti. 25 kilometriä päivässä, noin 8 kilon rinkkaa kantaen meni sujuvasti ilman ongelmia meillä kaikilla. Ja hyvin olisi voinut jatkaa.

Mutta miellyttävän kokemuksen jälkeen oli hyvä palata lauantai-iltana bussilla takaisin Malagaan. Siis bussilla, vaikka junallakin pääsisi. Junalla puolet nopeammin, mutta myös yli tupla hinnalla.

Cordobasta eteen päin Meridaan tarvitaan noin kymmenen päivää. Eli pitää varata viikko plus molempiin päihin viikonlopun päivät. Tai sitten edetä jokunen väli jollain kuljetuksella.

Katsotaan miten saadaan syksyllä tuo toteutettua ja kerrotaan siitä sitten silloin……………

5.2 Päivä Santa Cruz - Cordoba 24 km

 Aluksi on pakko huomioida tänään Ukrainan sodan vuosipäivä. Siitä saimme toissa päivänä hyvän osoituksen, kun Baenan Plaza de Contitution aukiolla oli hallintorakennus valaistu Ukrainan värein.

Siis , Slava Ukraine .

Sitten tähän päivään. Yhdeksän aikaan astuttiin ulos. Mittarissa oli +1 aste. Eli merino asuille oli käyttöä. Ja pipo sekä käsineet oli kaivettu repun pohjilta.

Alkuun asteltiin kuusi kilometriä asfalttitietä. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Sitten käännyttiin hiekka tielle. Tai alkuun paremminkin savitielle. Maisema oli avara. Kumpuilevat peltomaisemat erivärisine kasvustoineen vaihtelivat. Tummemman vihreät oli jotain viljaa ja vaalean vihreät pääasiassa hernettä.

Usealla peltolohkolla näkyi traktoreita useimmiten ruiskutushommissa. Silloin tällöin tuli tielläkin traktoteita suuntaan tai toiseen.

Pari pidempää evästaukoa pidettiin. Viimeiset kymmenen kilometriä kohti Cordobaa olivat sellaista aika karkeaa hiekkatietä , joka pölisi ihan mahdottomasti silloin kun joku maajussi kaasutteli ohi.

Cordobaan kun tultiin niin ensimmäisessä baarissa pysähdyttiin ihan ansaitulle tuntuville kahveille.

Sitten kohta ylitettiin turisteja täynnä oleva Puente Romana silta. Majapaikka löytyi nopeasti ja helposti nyt jo tutun vanhankaupungin pienen pieneltä kujalta. 

Oikein viihtyisäksi entisöity pikku kaksio kaikilla mukavuuksilla. Huippuystävällinen isäntä. Ja sijainti ei juuri parempi voisi olla. Paikan nimi on Apartamento en Casa Patio.

Pari tuntia lepäiltiin. Sitten oli aika tämän caminon päätös aterian. Se löytyi lähes seuraavasta kulmasta.

Vielä päälle pikku kävely läheiselle plazalle. Siellä oli käynnissä kunnon karnevaalimeininki. Erilaisiiin asusteisiin pukeutuneita joukkioita kuljeksi kaduilla kuka mitäkin soitinta soitellen.

Tänään kävelykilometrejä tuli 28, joista reittikilometrejä oli 24,5.

Yhteensä tälle viiden päivän caminolle tuli kilometrejä 126, eli yli 20 km per päivä.

Tässä tämä nyt oli. Koitetaan tehdä jonkinlainen yhteenveto vielä lähipäivinä.

 

4.2 Päivä Castro del Rio - Santa Cruz 23km

 Yllättävän hyvä illallinen Castro del Riosta löytyi. Hyvin nukuttiin täysin vatsoin. Ei ollut kylmä omissa makuupusseissa, vaikka albergue aika vaatimaton on. Ei siis esimerkiksi lämmitystä.

Aamulla ulkona oli +6 astetta. Vähän enemmän piti laittaa lämmintä ylle. Hanskatkin olisi ollut hyvä olla. Mutta nehän oli tietenkin repussa alimmaisena. Ei niitä sitten tullut kaivettua.

Ehkä kolmen kilometrin paikkeilla tuli eteen sellainen ylämäki, että vilu sai kyytiä. Aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien lomasta.

Kohta sitten saatiin Espejo’n teräväpiirteinen kukkula näkyviin. Sieltä löytyi hyvä baari. Tunnin mittainen kahvitauko pidettiin.

Siitä kun jatkettiin ihan uusin jaloin huomattiin että reitti ylös kukkulalle ja sieltä alas on merkitty kokonaan uudella tavalla.

Kaupunki on kyllä viehättävä, kulkee sen mitä reittiä vaan. On herkullisen näköisiä appelsiinikujia ja on upeita näkymiä kukkulan eri näköalapaikoilta.

Tuli kyllä tällainenkin kadunkulma vastaan. Että vähän arvaamalla pitää joskus edetä. Meille se oli helppo rasti, kun kaupunki on ennestään tuttu.

Iltapäivällä aurinko lämmitti. Pilviä oli, mutta ei paljon. Sen sijaan tuuli melkoisesti ja tietysti vastaan. Pusero piti pitää yllä ja lätsä päässä.

17.30 oltiin perillä Santa Cruz’issa. Suoraan asteltiin tuttuun Casa Jose’en. Saatiin huone ja illallinen saadaan illemmalla, kun keittiö jälleen avautuu.

Kilometrejä tuli tänäänkin reilut 23 ja huomenna on edessä sellaiset ainakin 25, ennen kuin ollaan Cordoba’n kaduilla…………

3.2 Päivä Baena - Castro del Rio 21 km

 Mainio kävelysää jatkui jo kolmatta päivää. Se ilahdutti. Kevät Espanjassa, tai talveahan tämä oikeasti on, on ollut hyvin epävakaista. Kylmää ja tuulista. Kuinka nyt osuikaan tällainen lämpöaalto juuri näille meidän camino päiville. Ei valiteta.

Päivän etappi tuntui pitkälle. Ehkä siksi että ei ollut sitä kahvipaikkaa välillä. Olihan meillä eväitä. Ei se silti ole sama asia syödä eväitä jossain tien penkalla istuen, kuin siististi baarin terassilla kuumaa kahvia siemaillen.

Reitti kulki alkuun ylös alas oliivitarhojen hiekkateitä. Noin puolessa välissä siirryttiin asfaltille. Pientä, hiljaista tietä loppumatka. Hiljaista, jos ei lasketa paikallisten oliivifarmareiden traktorirallia.

Silloin kun ei traktori pörissyt niin saatiin kuunnella joenvarren pusikoista runsasta kaunista lintujen keväistä konserttia.

Lopulta noustiin ylös kirkonmäelle. Suoraan alberguelle, joka on ihan kirkon vierellä. Hetken kun kopisteltiin ovella, niin eräs herra peregrino tuli avaamaan. Opasti, ettei tarvitse enää mennä poliisiasemalle. Neuvoi avainkoodin, jolla saa lukon takaa avaimen. Sisällä on sitten pöydällä QR koodi joka pitää skannata ja sitä kautta hoidetaan kirjautuminen.

Kätevää. Ja nykyaikaista, sanoisin. Aulan seinälle on myös tullut donativo laatikko, jota ei ennen ollut. Muuten alberguella on kaikki ennallaan. Jääkaappi on mutta ei toimi. Mikro on, sitä ei kokeiltu. Pienen pienessä veskissä on suihku, josta saa halutessaan kylmän suihkun. Ei lämmintä.

Tänäänkään ei ehditty perille ennen neljää. Eli ateriointi jäi alkuiltaan. Aika vähäiseltä ravintolatarjonta näyttää tässä kylässä. Toistaiseksi sentään yksi löydetty, joka lupasi ruokaa klo 20.00 jälkeen. Ja meillehän se yksi riittää…………..