Valmistelun aikaa

Viime vuonna, 2017, kävelimme kaksi pitkää Caminoa. Ensin keväisessä Portugalissa Lissabonista Santiagoon ns. Rantareittiä pitkin. Ja syksyllä oli vuorossa vaativa Camino Norte/Primitivo. Jälkimmäisestä olemme nyt palautuneet vajaan kahden kuukauden ajan.

Juuri valmistuneen tilaston mukaan kaikilta Caminoreiteiltä saapui Santiagoon vuonna 2017 yhteensä 301006 sellaista pyhiinvaeltajaa joille kirjoitettiin todistus, Compostela. Tuohon tilastoon tuli meistä neljä merkintää. Lukumäärä on ollut viimeiset vuodet kasvamaan päin, eniten Portugalin reitillä ja sen kyllä aistimme keväisellä vaelluksellamme. Sen syvällisemmin vaellusten suosion kasvua analysoimatta voi yhdeksi selkeäksi syyksi todeta tehostuneen markkinoinnin, jota espanjalaisten viranomaisten taholla tehdään. Esimerkiksi Koreassa, jossa on esitelty Caminoa jopa matkailumessuilla. Kuulin, että Helsinginkin matkamessuilla äskettäin oli Jaakontien Ystävät ollut esillä. Samoin oli samana viikonloppuna matkamessut Madridissa ja siellä taas oli ainakin Andalucian, Extremaduran sekä usean muun Espanjan maakunnan edustajat esittelemässä Caminoreittejään.

Pohditaanpa kuitenkin hiukan asioita jotka saavat ihmiset lähtemään Caminolle, ja miten ne liittyvät meihin.

Löytääkseen itsensä.
Hyvin monilla Caminolle lähtijöillä on ns. selvitettävää omassa elämässään. On suunta kateissa. Kieltämättä Camino on oivallinen ympäristö selventämään oman elämän koukeroita, ainakin jos tekee riittävän pitkän vaelluksen. Meidän motiivit eivät alkujaankaan olleet tällaisia.

Tutustuakseen ilmiöön nimeltä Camino de Santiago.
Monet ihmiset saavat ensi kosketuksensa tähän aiheeseen jostain tiedotusvälineestä, lehdestä, tv'stä, tai  jopa elokuvasta, kuten USA'ssa on käynyt elokuvan The Way myötä. Näinhän meillekin kävi - tv-ohjelman Löytöretki ansiosta. Pikku hiljaa juttu muhii ja kiinnostus kasvaa, kunnes liekki tulee niin voimakkaaksi, että on pakko lähteä katsomaan mitä se on ihan oikeasti. Valitettavasti monilla on liian vähän aikaa "olla" Caminolla riittävän kauan löytääkseen sen jujun, sen oikean Caminomoodin. Meille ainakin se on yleensä vaatinut vähintään sellaisen kolme viikkoa, ennen kuin on fyysisesti ja henkisesti asettunut pyhiinvaeltajan "saappaisiin" ja reppu "kasvanut selkään kiinni".

Täyttääkseen jonkun lupauksen, itselleen tai jollekin toiselle.
Tämä motiivi oli erittäin tärkeä entisinä aikoina. Oli hyvin tavallista, että mentiin kilvoittelemaan
jonkun kenties sairaan tai vammaisen puolesta ja rukoiltiin viimeistään perillä Santiagon Katedraalilla , usein jonkun ihmeparantumisen toivossa. Tai oltiin itse sairaita jo vaellukselle lähdettäessä. Vaikea sanoa kuinka usein tällainen on nykyään motiivina, mutta varmasti sellaistakin tapahtuu. Jossain määrin meilläkin.
Tämä motiivi myös avaa jonkin verran sitä, miksi Caminoreittien varrella näkee niinkin runsaasti ristejä ja muistomerkkejä edesmenneiden vaeltajien matkan päättymisen muistoksi.

Kävellä pyhiinvaellus jonkin asian tai ihmisen muistoksi.
Meillä jokaisella on ennemmin tai myöhemmin joku läheinen asia tai ihminen , jota on hyvä muistella ns. omassa rauhassa. Tällaiseen ” muisteluun” on Caminolla mitä parhain ympäristö. Muistokävely oli meidänkin päällimmäinen motiivi ensimmäisellä Caminollamme. Tähän liittyen on todettava, että siitä kiven jättämisestä Rautaristin juurelle on jäänyt lähtemätön positiivinen muisto meille molemmille. Uskon asioitahan nämä ovat, tässä kohtaa uskomme on meitä auttanut, molempia.

Nauttiakseen suurenmoisista luontoelämyksistä.
Ikuisina aikoina ihmisillä on ollut luonnossa "pyhiä" paikkoja. Ja jos nykyihmisiltä kysytään niin on metsä monille edelleen sellainen "pyhä" paikka. Yhtä hyvin voimme kohdata Korkeimman tuhat vuotta vanhassa tammimetsässä lintujen konserttia kuunnellen kuin tuhat vuotta vanhassa kultaa kimaltelevassa katedraalissa urkujen pauhatessa. Espanjan luonto on rikas ja monipuolinen. Useamman Caminon käveleminen on ollut kuin suuri löytöretki tuon laajan maan luontoon. Unohtamatta myöskään kaunista Portugalia.

Tutustuakseen historiaan ja kulttuuriin.
Historiaa, ennen kaikkea uskonnon historiaa eri Caminoreiteillä on ylen määrin. Vaikka ei historiasta paljonkaan tietäisi on eri reiteillä oivallinen mahdollisuus kokea miten ” ennen” on eletty niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Usein on ollut tunne  kuin kävelisi jossain historiakirjan sivuilla. Emme ole olleet kumpikaan mitään historia experttejä, mutta selvästi kiinnostus vanhoihin kulttuureihin ja rakennustaiteeseen on kasvanut Caminoiden myötä.

Tutustuakseen toisiin samalla asialla oleviin ihmisiin.
Yli tuhannen vuoden ajan noilla reiteillä ovat ihmiset vaeltaneet, varhaisina vuosina jopa yli miljoona ihmistä vuodessa. Noiden vaeltajien jalanjäljissä kulkeminen on monelle motiivi lähteä Caminolle tänä päivänä. Ja meitä jalanjälkien seuraajia on kaikkialta maailmasta. Sen verran ulospäin suuntautuneita olemme mekin, että olemme mielestämme hyvin sopeutuneet kulkemaan ja toimimaan yhdessä eri maalaisten, niin nuorien kuin ikäistemmekin kanssa.  Jo nyt on Caminoiltamme jäänyt  useampia ystäviä eri puolilta maailmaa joiden kanssa olemme olleet säännöllisesti yhteydessä.

Suorittaakseen jonkin liikunnallisen suorituksen.
Onhan Camino toki aina liikunnallinen juttu, vaikka vain sen minimin sata kilometriä kävelisi, puhumattakaan Norte/Primitivosta joka mielestämme menee jo extreme-liikunnan puolelle. Tilastot kertovat, että uskonnollisista syistä Caminon kävelee nykyään vain alle puolet kaikista. Meille kyllä monet muut seikat antavat Caminolta enemmän kuin pelkkä liikunta. Tietenkin otamme ilolla vastaan sen hyvänolon tunteen jonka päivittäinen välillä rankkakin liikunta antaa.

Itsetutkiskelu, mietiskely ja rukoilu.
Nämä kaikki kolme ovat Caminolla luonnollisia asioita. Missäpä paremmin voisi itsetutkiskelua harjoittakaan kuin pitkällä , koko päivän kestävällä vaelluksella usein aivan yksin kauniissa luonnossa esimerkikiksi jossain vuorilla. Kyllä siellä on monta kertaa tullut laitettua elämän asiat tärkeysjärjestykseen. Ei voi kieltää, etteikö esimerkiksi suhtautuminen kaikenlaiseen kulutukseen ja yleensä tavaroiden omistamiseen olisi tuolla reppuselässä kaiken tarvitsemansa kuljettaen muuttunut. Oma mietiskelymme on toistaiseksi rajoittunut kävelyn ohessa tapahtuvaksi, mutta hämmästyttävän usein olemme kohdanneet myös päivittäistä joogaa harjoittavia vaeltajia. Rukoileminen onkin sitten hyvin henkilökohtainen juttu, toteamme vain että tilaisuuksia sellaiseen on ilman muuta päivittäin. Kirkko ja uskonto ovat toki olleet aina meille läheisiä, vaikka emme missään kirkollisissa tehtävissä ole olleetkaan. Caminolla pistäydymme usein kirkoissa, jos vain ovet ovat avoinna, sytytämme muutaman kynttilän poisnukkuneiden läheisten muistoksi - tulevalla Caminolla noita kynttilöitä ikävä kyllä tulee yksi lisää. Messuihinkin osallistumme silloin kun siihen sopiva tilaisuus tulee. Ranskalainen reitti toki on yli muiden tuossa kirkollisessa suhteessa. Muilla reiteillä sitä ei koe läheskään niin runsaasti.

Ehkä meidän motiivimme ovat sekoitus vähän noita kaikkia. Pääasia on, että lähdemme. Pääasia siksi, että olemme jo sen ikäisiä että realistisia vaellusvuosia ei edessä enää kovin runsaasti ole. Nyt se on tehtävä, eikä sitku. On sitten joskus kiikkustuolissa mitä muistella. Nyt ei ole sen aika, eikä meillä vielä sitä kiikkustuoliakaan ole.

Tämän tapaisilla mietteillä olemme nyt valmistautumassa uuteen, kuudenteen  Caminoomme.

Työnimenä on Camino Mozarabe, vaikka itse asiassa kyseessä on kolme eri reittiä. Vaellus alkaa Malagasta ja kulkee Mozarabe reittiä Meridaan saakka. Meridasta vaellus jatkuu Via de la Plataa pitkin Salamancaan, josta siirrymme kolmannelle osuudelle, Camino Torresille, joka johtaa Portugalin puolelle liittyen Portugalin Central reittiin Ponte de Limassa. Tämä on siis suunnitelma, olemme kuitenkin joustavia muutoksille tarvittaessa.

Katsotaanpa hiukan tarkemmin.

Camino Mozarabe osuus tulee olemaan melko arvoituksellinen lähinnä säiden suhteen. Helmikuussa voi olla vielä aika vilpoisaa, koska reitti kulkee melko korkeallakin vuoristossa. Suunnitelmissa on käyttää siihen 24 päivää. Alustavasti pidetään yksi vapaapäivä - Cordobassa. Matkaa tälle osuudelle tulee 458 kilometriä. Oppaana tulemme käyttämään Malagan Caminonystävien Yhdistyksen laatimaa hyvää opasta.

Via de la Plata osuus on meille jo ennestään tuttu. Matkaa tälle osuudelle tulee 295 kilometriä ja tarkoitus on käyttää siihen 15 päivää. Opasta tuskin tälle osuudelle tarvitsemme, mutta toki käytämme Gronze.com'in tietoja hyväksemme. Vapaapäivät olemme suunnitelleet pidettävän sekä Meridassa että Salamancassa.

Camino Torres osuus onkin sitten huippumielenkiintoinen. Sen pituus on 570 kilometriä ja siihen on suunniteltu 29 päivää. Idean tälle reitille saimme viime vuoden Portugalin vaelluksellamme eräältä Caminonystävien yhdistyksen kaverilta. Reitistä tiedetään julkisuudessa hyvin vähän, vaikka se on alkujaan jo 1700-luvulta. Reitti kantaa Diego Torresin nimeä, joka oli 1700-luvun alkuvuosina Salamancan Yliopistossa matematiikan ja astrologian professorina ja laati reitistä ensimmäisen oppaan vuonna 1737. Salamancan Yliopiston sivuilta löytyy erittäin yksityiskohtainen päivitetty opas tästä reitistä ja sitä tulemme käyttämään.

Onhan siinä matkaa  -  yhteensä 1323 kilometriä.

Monenlaisia oppaita siis tulemme käyttämään, mutta yhtään opaskirjaa emme mukaan ota. Mukaan otamme vain........

iPhone seiskan........

Siinä on kaikki. Sillä aiomme ottaa kuvat, päivittää blogia, lukea reittiohjeet sekä katsoa kartalta missä milloinkin olemme. Totta kai siitä luetaan uutiset ja sillä pidetään yhteyttä kotiväkeen joka huolehtii talostamme poissa ollessamme. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että nuo kaikki oppaat ovat espanjan kielisiä, mutta opintojemme tässä vaiheessa tulemme niiden kanssa kyllä toimeen. Ainakin puhelinnumerot ymmärrämme jo hyvin, hah, haa.

Muutenkin kyllä naurattaa se, että tällaiset tumpelot vanhukset tulevat toimeen näiden viimeistä huutoa olevien teknisten vempeleiden kanssa. Mutta niin sitä vaan viime Caminolla jo suunnistettiin kännykän reittikartoilla ja nytkin on reittipiirrokset saatu ladattua Maps.me karttojen päälle. Periaatteessa siellä pitäisi osata kulkea keltaisia nuolia seuraamalla, mutta kerrankos ne on jääneet huomaamatta ja silloin on hyvä tietää missä on ja minne pitäisi mennä.

Blogin päivittäminen noin pienellä laitteella tulee tietysti olemaan haasteellista, joten oletettavasti päivitykset tulevat olemaan lyhyenpuoleisia, mutta yritämme nyt kuitenkin. Ihan jokapäiväistä päiväkirjaa emme lupaa. Katsotaan nyt sitten miten tiheään tuo onnistuu. Tämä päivitys on  harjoitusmielessä sillä kirjoitettu ja kuva saatu mukaan, että mahdollista kaikki on.

Valmistautuminen noin pitkään reissuun on ollut käynnissä tavallaan säästöliekillä. Kävelyä on tullut sen jokapäiväisen seitsemän kilometrisen lisäksi kerran viikossa sellainen kuudentoista kilometrin lenkki. Henkisessä valmistautumisessa on ollut vielä enemmän puutetta havaittavissa. Sen verran hektistä  vuodenvaihteen aika on ollut, ja sellaisena näyttää jatkuvan koko tammikuun ajan. Toisaalta uskomme siihen, että jo viisi pitkää Caminoa koettuna antaa hyvän henkisen pohjan tulevalle taipaleelle.

Varustehankinnat ovat hyvässä vaiheessa. Uudet kengät, samanlaiset kuin kahdet aikaisemmat, on hankittu. Uudet vesisäiliöt reppuihin on ostettu ja myös uudet sadeviitat, vaikka ei niissä vanhoissa ollut kuin pieniä reikiä, mutta kuitenkin. Vielä ihan pikku juttu pitää hoitaa. Uudet patterit otsalamppuihin. Ne ovat jo kaksi reissua kulkeneet ja on niitä aika runsaasti käytetty, kun olemme sellaisia aikaisia liikkeelle lähtijöitä.

Pari viikkoa on enää lähtöön, joten kohta alkaa olla aika ryhtyä keräilemään kamppeita kaapeista sekä suorittaa alustavia pakkauskokeiluja. Siinä sitten viimeistään huomaa, josko jotain vielä puuttuu tai täytyy jättää pois.

Toisaalta on oikeinkin hyvä, että on kaikenlaista muuta tekemistä tiedossa loppuajalle, niin ei tuo reissu ihan kokonaan täytä päivittäisiä ajatuksia.

Maltetaan vielä vähän.....