42. Vaelluspäivä. 25km
Erilainen vaelluspäivä oli tänään. Kävelin yksin. Yksin ajatusteni kanssa. Niitä kyllä riitti, ei siinä juttuseuraa tarvinnut. Tämä oli ensimmäinen kerta kaikilla kuudella Caminollamme, kun kävelin itsekseni. Tavallaan mukavaakin, mutta on sitä niin tottunut kaveriin että vähän outoa se oli.
Toisaalta, olen minä käytännössä paljonkin liikkunut luonnossa itsekseni. Tuhansia, tai jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä maratontreeniä on 25 vuoden aikana tullut juostua. Nyt näiden Camino kävelyjen vallattua ajan, alkaa maratontreenaaminen jäädä vähemmälle.
Vaikea on toistaiseksi sanoa, miten tämä Camino jatkuu. Ainakin tänään Arja tuli tämän etapin taksilla. Ja nyt ollaan taas kaksi yötä täällä Apartamentos asunnossa, jotta ”lääkärin määräämät” lepopäivät kuluvat. Ehkä ylihuomenna kokeillaan, tai sitten ei.
Minä läksin aamulla 8.00 aikaan yhtä aikaa nousevan auringon kanssa taipaleelle. Nopeasti aurinko kuitenkin piiloutui pilviverhon taakse. Ei satanut, ei tuullut ja lämpöä oli ehkä hiukan enemmän kuin viime päivinä. Oli siis hyvä kävelyilma.
Alkuun reitti meni tylsän tuntuisesti 8 kilometriä viivasuoraa asfalttitietä seuraavaan kylään. Siellä oli baari, tietysti kiinni. Kylän laidalla pidin tauon katsellen haikaran touhuja.
Siitä eteenpäin reitti lähti luontoon. Mitä pitemmälle etenin sitä pienemmäksi polku muuttui.
Kaunista luontoa ympärillä, lintujen laulua kuunnellen, käkikin kukkui, nautin täysin siemauksin yksinäisyydestä. Moneen tuntiin en nähnyt ketään muita kuin eläimiä.
Erään lehmäaitauksen kohdalla oli kolme mustaa selvästi karkuteillä. Kaksi sain ohitettua sujuvasti, mutta kolmas lähti kovaa vauhtia edelläni pitkin polkua. Juoksi poloinen varmaan kaksi kilometriä polkua pitkin kunnes jäljet hävisivät.
Yllättävän usein olemme nähneet karkuteillä olevia kotieläimiä. Mietityttää vaan, että miten ne joskus saadaan kiinni, kun ovat niinkin säikkyjä. Onhan niillä ne korvalaput, joista kyllä omistaja selviää.
Muutama lätäkkö oli sateiden jäljiltä ja yksi asetti vähän haastetta. Polun reunan puskat kun olivat piikkisiä ruusupuskia.
Yhdentoista maissa pidin evästauon, samalla sai ottaa puseron ja housunlahkeet pois. Aurinko oli tullut pilviverhon takaa pois lämmittämään kulkijaa.
Viimeiset lähes 10 kilometriä oli alamäkeä kohti edessä avautuvaa Ciudad Rodrigo kaupunkia. Noin 5kilometrin etäisyydellä seisoo yksinäinen kappeli. Kappeli oli kukilla koristeltu näin pääsiäisen kunniaksi. Ympärillä nostivat luonnon kukkaset kauniit kasvonsa kohti kappelia myös.
Olimme sopineet tapaamisen Apartamentoksen ovelle klo kolmeksi. Kuva kertoo, mihin aikaan minä olin paikalla.
Hyvä että olin, juuri samaan aikaan tuli nimittäin viereiselle Plaza Mayorille pääsiäiskulkue, joka loppui siihen. Jos olisin tullut sovittuun aikaan, en olisi kulkuetta nähnyt.
Sovittuun aikaan tulivat muut, Arja taksikuljettajan kanssa( ei päässyt ajamaan vanhaankaupunkiin pääsiäiskulkueen takia, niin toi kävellen perille.)sekä Apartamentosisäntä, ja pääsimme sisään oikein aistikkaasti saneerattuun apartamentos asuntoon. Vaihteeksi siis tällaiseen, jo tulikin albergueissa nukuttua monta yötä peräkkäin. Tästä eteenpäin tällä reitillä ei juuri albergueita olekaan, ennen kuin tullaan Portugalin Central osuudelle.
Että tämmöinen päivä tänään.... Uudet jutut taas huomenna.
Siitä eteenpäin reitti lähti luontoon. Mitä pitemmälle etenin sitä pienemmäksi polku muuttui.
Kaunista luontoa ympärillä, lintujen laulua kuunnellen, käkikin kukkui, nautin täysin siemauksin yksinäisyydestä. Moneen tuntiin en nähnyt ketään muita kuin eläimiä.
Erään lehmäaitauksen kohdalla oli kolme mustaa selvästi karkuteillä. Kaksi sain ohitettua sujuvasti, mutta kolmas lähti kovaa vauhtia edelläni pitkin polkua. Juoksi poloinen varmaan kaksi kilometriä polkua pitkin kunnes jäljet hävisivät.
Muutama lätäkkö oli sateiden jäljiltä ja yksi asetti vähän haastetta. Polun reunan puskat kun olivat piikkisiä ruusupuskia.
Yhdentoista maissa pidin evästauon, samalla sai ottaa puseron ja housunlahkeet pois. Aurinko oli tullut pilviverhon takaa pois lämmittämään kulkijaa.
Viimeiset lähes 10 kilometriä oli alamäkeä kohti edessä avautuvaa Ciudad Rodrigo kaupunkia. Noin 5kilometrin etäisyydellä seisoo yksinäinen kappeli. Kappeli oli kukilla koristeltu näin pääsiäisen kunniaksi. Ympärillä nostivat luonnon kukkaset kauniit kasvonsa kohti kappelia myös.
Olimme sopineet tapaamisen Apartamentoksen ovelle klo kolmeksi. Kuva kertoo, mihin aikaan minä olin paikalla.
Hyvä että olin, juuri samaan aikaan tuli nimittäin viereiselle Plaza Mayorille pääsiäiskulkue, joka loppui siihen. Jos olisin tullut sovittuun aikaan, en olisi kulkuetta nähnyt.
Sovittuun aikaan tulivat muut, Arja taksikuljettajan kanssa( ei päässyt ajamaan vanhaankaupunkiin pääsiäiskulkueen takia, niin toi kävellen perille.)sekä Apartamentosisäntä, ja pääsimme sisään oikein aistikkaasti saneerattuun apartamentos asuntoon. Vaihteeksi siis tällaiseen, jo tulikin albergueissa nukuttua monta yötä peräkkäin. Tästä eteenpäin tällä reitillä ei juuri albergueita olekaan, ennen kuin tullaan Portugalin Central osuudelle.
Että tämmöinen päivä tänään.... Uudet jutut taas huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti