Valmistautuminen retkeen on tällä kertaa tapahtunut Alicanten liepeillä, Torrevieja’n kaupungissa. Helpompaa täällä näin kevättalvella kuin kotioloissa, on vähemmän liukkaat ja märät polut, eikä tuo lämpökään haitaksi ole ollut.
Mukavasti on kilometrejä kertynyt, niin sauvojen kera kuin ilman niitäkin. Ekalla viikolla jo käveltiin tuonne Orihuelan kylään, jossa on Decathlon urheiluliike. Kävelysauvat oli ykköshankinta, mutta löytyi älyttömän runsaista valikoimista mukaan toki muutakin - kun sai niin halvalla. Arjalle uusi reppu, vähän tilavampi 40L. Vanha 30 litrainen olikin jo kärsinyt ainaisesta liian täyteen sullomisesta. Tilaa kun tuli lisää niin rouva vaeltaja sai myös uuden ultrakevyen toppatakin viileitä iltoja ja aamuja varten.
Kävelysauvoista sen verran taas, että pidennys/ lyhennysmekanismi on muuttunut. Helppokäyttöisemmäksi ja hyvin tuntuu toimivan. Hintakin oli vain halventunut, nyt vain 7.99/ kpl. Sauvoja ei pääsääntöisesti voi käsimatkatavaroissa kuljettaa, siksi me olemme aina ostaneet uudet, kun pelkillä reppuvarusteilla reissaamme.
Vaikka täällä Välimeren rannikolla nytkin lämpötilat ovat kesäisiä, ovat yölämpötilat heti sisämaan vuoristossa toistaiseksi nollan vaiheilla ja majatalot usein vailla lämmitystä. Se ainakin on opittu keväisillä vaelluksilla, että lämpimiä varusteita pitää olla eri tavalla kuin syksyisin.. Ja makuupussi on ihan pakollinen varuste.
Edellisessä päivityksessä totesin miten ihmisen keho asettaa vanhemmiten yhä suurempia haasteita liikkumisen suhteen. Onnellisia saamme kuitenkin olla, että vielä kykenemme ottamaan nämä caminohaasteet vastaan.
Tavoitteellisuudesta ei tarvitse enää puhua. Lähdemme nöyrin mielin taivaltamaan. Uusi, tuntematon reitti. Onkohan muita kulkijoita?? Yksin/kaksin kulkemisessa on puolensa. Vaikka muita vaeltajia reitillä olisikin, on pelin henki yleensä se, että toisen vaeltajan yksin oloa kunnioitetaan. Seuraan ei tuppauduta. Kuulostellaan onko keskusteluhalua. Aina ei ole ja se siitä sitten.
Sitten ovat ne henkilöt ja porukat joiden kanssa syntyy yhteys kuin itsestään. Heitä on kaikkialta maailmasta. Joistakin syntyy ystäviä loppuelämäksi, eikä sitä koskaan voi etukäteen tietää kenen kanssa synkkaa. Yksi syy miksi Camino niin koukuttaa.
Alicantessa on Caminon Ystävien Yhdistyksen toimisto, aivan keskustassa. Avoinna tiistai-iltaisin ja perjantai-aamuin. Kävimme siellä. Saimme viimehetken ohjeet ja aloitusleimat passeihimme. Vaellukselle lähtijöitä oli runsaasti, tietysti ei tiedä minä päivänä kukakin on lähdössä.
Alicantessa Camino alkaa Katedraalilta ja reitti ulos kaupungista on helppo ja selkeä. Eikä kaupungin katuja ole kovinkaan monta kilometriä. Reilussa puolessa tunnissa olimme jo kaupungin laidalla, kun kävimme ”tutustumiskävelyllä”. Ja todella selkeästi merkitty.
Seitsemäs/kahdeksas Camino. Periaatteessa tuttua. Monella tavalla uusi haaste. Rennolla otteella lähdemme taivaltamaan. Ei päivittäisiä kilometritavoitteita, jonkinlainen suunnitelma on. 750 km. Aikaa 33 päivää. Santiagoon saakka siis ei missään tapauksessa tällä kertaa. Emme kaihda käyttää kulkuneuvoja tarvittaessa, ettei päivittäinen urakka tule liian suureksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti