Mainio kävelysää jatkui jo kolmatta päivää. Se ilahdutti. Kevät Espanjassa, tai talveahan tämä oikeasti on, on ollut hyvin epävakaista. Kylmää ja tuulista. Kuinka nyt osuikaan tällainen lämpöaalto juuri näille meidän camino päiville. Ei valiteta.
Päivän etappi tuntui pitkälle. Ehkä siksi että ei ollut sitä kahvipaikkaa välillä. Olihan meillä eväitä. Ei se silti ole sama asia syödä eväitä jossain tien penkalla istuen, kuin siististi baarin terassilla kuumaa kahvia siemaillen.
Reitti kulki alkuun ylös alas oliivitarhojen hiekkateitä. Noin puolessa välissä siirryttiin asfaltille. Pientä, hiljaista tietä loppumatka. Hiljaista, jos ei lasketa paikallisten oliivifarmareiden traktorirallia.
Silloin kun ei traktori pörissyt niin saatiin kuunnella joenvarren pusikoista runsasta kaunista lintujen keväistä konserttia.
Lopulta noustiin ylös kirkonmäelle. Suoraan alberguelle, joka on ihan kirkon vierellä. Hetken kun kopisteltiin ovella, niin eräs herra peregrino tuli avaamaan. Opasti, ettei tarvitse enää mennä poliisiasemalle. Neuvoi avainkoodin, jolla saa lukon takaa avaimen. Sisällä on sitten pöydällä QR koodi joka pitää skannata ja sitä kautta hoidetaan kirjautuminen.
Kätevää. Ja nykyaikaista, sanoisin. Aulan seinälle on myös tullut donativo laatikko, jota ei ennen ollut. Muuten alberguella on kaikki ennallaan. Jääkaappi on mutta ei toimi. Mikro on, sitä ei kokeiltu. Pienen pienessä veskissä on suihku, josta saa halutessaan kylmän suihkun. Ei lämmintä.
Tänäänkään ei ehditty perille ennen neljää. Eli ateriointi jäi alkuiltaan. Aika vähäiseltä ravintolatarjonta näyttää tässä kylässä. Toistaiseksi sentään yksi löydetty, joka lupasi ruokaa klo 20.00 jälkeen. Ja meillehän se yksi riittää…………..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti