Hostal Galicia Don Benitossa oli ihan asiallinen majapaikka. Perjantai-ilta keskisuuren espanjalaisen kaupungin keskustassa vaan ei ole paras ilta, jos niin kuin nukkua haluaa. Viime yönäkin metelöintiä riitti noin aamu viiteen saakka. Eli nukkuminen on silloin sellaista koiran unta.
Puoli yhdeksältä astuttiin pilviseen aamuun. Ei satanut ja aika lämmintä oli. Ehkä kilometrin kävelyn jälkeen löytyi avoinna oleva kahvila, jossa saatiin hyvä aamiainen.
Sitten taipaleelle. Aluksi teollisuusalueen leveitä katuja, sitten melko vilkkaan maantien laitaa. Ylitettiin rautatie. Sen jälkeen siirryttiin pienelle hiekkatielle, joka vei ennen pitkää Medellin’in kaupunkiin.
Oli tultu noin 8 kilometriä. Oli tauon paikka. Katseltiin kaunista kaupungin keskustaa. Taustalla vuorella kohoavaa suurta linnaa. Rinteellä on myös roomalais aikainen amfiteatteri sekä kaksi kirkkoa.
Kysymällä löydettiin erinomainen kahvipaikka. Bar Alonso on nimi. Huippuhyvät tostadat otettiin.
Medellinistä lähdettiin eteen päin komeaa keskiaikaista siltaa pitkin. Sillan toisessa päässä on jäljellä myös pilarien arkut roomalais aikaisesta sillasta.
Vielä oli edessä noin yhdeksän kilometrin rutistus jälleen voimistuneeseen vastatuuleen. Alkoi vähitellen saataakin. Pontsot päälle, pontsot pois. Pariin kertaan.
Kolmen paikkeilla oltiin Santa Amalian pikkukaupungissa. Sinne meidän tämän kertainen minicaminomme kävelyosuus päättyi.
Alkujaan oli päätetty mennä loppumatka Merida’an bussilla, kun käytettävissä olevat päivä loppuivat. Harmiksemme olimme jo aamulla todenneet, että juuri tänään ei Santa Amaliasta mene bussi, kun on lauantai.
No uskottiin, että kyllä joku kyyti järjestyy. Ja niinhän siinä kävi. Mentiin kivaan baariin ja kysyttiin. Eikös vaan löytynyt Paco, joka heitti meidät Meridaan hyvin kohtuullisella 35 euron hinnalla.
Meridassa jäätiin pois kaupungin laidalla. Siitä sitten alberguelle kävellessä saatiin niskaan kunnon sadekuuro vaakatasossa. Housut kastui. Kengätkin ihan litimäriksi.
Alberguella päästiin heti sisään ja saatiin vielä alapedit. Eli toistaiseksi on tullut kahdeksan yöpyjää ja kaikki yläpedit vielä vapaana.
Meridan albergue on hyvin vaatimaton. Siis 16 paikkaa. Juuri kahdeksalle on filtit. Suurehkossa salissa on yksi lämmitin.Yksi suihku/ wc naisille. Yksi miehille. On pieni keittiö, jossa on jääkaappi ja mikro. Kustannus on nykyisin 10€/henkilö.
Nyt sitten lepoa jaloille ja koko kropalle. Kävelyä tuli kahdeksaan päivään yhteensä 194 kilometriä ja joitakin kilometrejä kauppa- ym kävelyjä vielä päälle. Ei huono ja tuli todistettua, että pienillä apuajeluilla tämä väli Cordobasta Meridaan on toteutettavissa viikossa molemmat viikonloput mukaan lukien.
Jälleen kerran olemme kiitollisia ja onnellisia, että vielä kykenimme näinkin hurjan kilometrimäärän tekemään näin lyhyessä ajassa. Siis 24,25 km oli kävelypäivien keskiarvo. Taitaa sillä tämän ikäisten vanhusten päivittäiset liikunta suositukset täyttyä ja mennä vähän ylikin.
Onnellisia ja kiitollisia myös siitä, että saimme tämän reissun toteuttaa maailman parhaassa seurassa, Merja tyttäremme kanssa.
Tällä kertaa tällä osuudella oli kivasti myös muita vaeltajia liikkeellä. Se antaa mukavasti oman mausteensa camino elämään. Kun on sopivasti muitakin.
Säätä emme voi itse valita. Sitä säätelee ylempi taho. Sanotaan, että viileähkö oli ilma ja sadettakin saatiin, mutta ei liikaa. Varustauduttu oli sopivasti. Kutakuinkin kaikki mitä mukana oli, oli tarpeen.
Huomenna vielä perehdytään Meridan nähtävyyksiin ja hyvin aikaisin maanantai aamuna bussilla takaisin Malagaan.
Sellainen oli tämä meidän kolmas minicamino tällä Camino Mozarabe reitillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti