Pökkelöt. Vastasi rouva-vaeltaja, kun tiedustelin jalkojen kuntoa viimeisen vaelluspäivän jälkeisenä aamuna.
Braga on oivallinen kaupunki päättää toista kuukautta kestänyt vaellus reissu. Oikeasti kaksi Caminoa. Ja viikon siirtymä siinä välissä.
Tällaisessa historiallisessa kaupungissa, kuin Braga, on samaa tunnelmaa, kuin on ollut useassa muussa kaupungissa, joissa olemme Caminomme päättäneet. Santiago tietysti tärkeimpänä.
Meille Santiagoon saakka meneminen ei tälläkään kertaa ollut tavoitteena. Viisi kertaa olemme sinne jo Caminon päättäneet.
Santiago de Compostelan Katedraalilla saa aivan omanlaisensa tunnelman lähinnä siksi, että siellä on suuret joukot muitakin vaelluksensa päättäviä. Yleensä on vaellettu yhdessä muiden kanssa.
Täällä olemme kahdestaan. Koko Torres osuudella emme tavanneet yhtään kanssavaeltajaa.
Se ei meidän tunnelmaa yhtään alenna. Olemme onnellisia ja kiitollisia. Suurin kiitos osoitettiin jo eilen iltamessussa Korkeimmalle siitä, että olemme saaneet elää nämä mahtavat päivät. Kokea nämä uskomattomat elämykset, tapahtumat ja suuren luonnon kauneuden. Kohdata mitä erilaisempia ihmisiä omassa aidossa ympäristössään.
Tämä Portugal on hieno maa. Ja portugalilaiset ovat ystävällisiä, iloisia ja välittömiä ihmisiä. Juttelevat mielellään, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Portugalin luonto on hyvin erilaista, kuin Espanjan. Siihen saimme läpileikkauksen kulkiessamme maan poikki idästä länteen.
Uskomattoman luonnon kauneuden koimme siellä Douro-joen varsilla. Sitä emme etukäteen tienneet miten vuoristoista seutu oli, nyt se on koettu.
Tänne Braga’an nyt päädyimme. Loppuosa Camino Torresista jatkuu kohti Santiagoa Portugal Central reittiä pitkin. Sen loppuosan olemme jo vaeltaneet vuosia sitten.
Braga oli muutenkin hyvä paikka lopettaa Camino. Upea suurehko kaupunki. Täältä on lyhyt matka Porto’on, josta pääsee kätevästi lentämällä pois.
Sattumalta tämä päätöspäivä osui vielä juuri Joulukuun ensimmäiseen päivään. Kaupungissa näyttää olevan suuren joulu avauksen meiningit käynnissä.
Joulu kaikkinensa on kiva juttu. Oman mausteensa se antaa tähän meidän tunnelmaan. Takki on kieltämättä vähän tyhjä. Jotenkin oudolla tavalla pääkin on ollut koko päivän tyhjä.
Vaikka kilometrejä itse asiassa ei niin runsaasti tullut. Yhteensä 616 kilometriä runsaan kuukauden aikana. Niin oli ne poikkeuksellisen rankkoja kilometrejä. Molemmat Caminot olivat niin super-vuoristoisia.
Toinen asia, mikä on ehkä päätä tyhjentänyt, on se että tällä Torres osuudella on koko ajan pitänyt olla skarppina niin reitillä pysymisen kuin myös majapaikkojen löytämisen kanssa.
No, eiköhän tästäkin toivuta. Hieman haikeana on tunne, että saattaa tämä jäädä meidän viimeiseksi tällaiseksi pidemmäksi Caminoksi. Ikää on. Eikä se vähene, vaikka kuinka toivoisi. Sitä ei sanota, etteikö lyhyempää, helpompaa voisi vielä……..,. Tai sitten helpommalla tavalla. Kulkuneuvoja käyttäen. Sitä osittain nytkin tehtiin pisimmillä etapeilla.
Tänään peilistä katsoo hyvin räjähtänyt Kulkuri ja Kaunotar on siipeensä saanut. Kroppa on saanut vuoristohoitoa ja yläpää loppuun kulutettu. Mutta kyllä tästä toivutaan.
Kaikki nähty luonnon kauneus. Kaikki lukemattomat kylät ja kaupungit jäävät muistojen kirjaan. Kiikkustuolissa niitä sitten muistellaan.
Niin muistellaan myös niitä alkumatkasta yhdessä kulkeneita kanssavaeltajia. Kivoja kohtaamisia ja kommelluksia. Ennen kaikkea yhteistä vaellusta ihanan tyttäremme Merjan kanssa.
Tänään uskoa tulevaan, tuleviin vaelluksiin antoi tunteellinen hetki messussa Bragan Sé - Katedraalilla.
Sen jälkeen ”juhla-ateria” Donna-Sé - ravintolassa.
Ateria juhlistettiin tietysti Douro viinillä.
Aterian päälle oli tilaisuus nähdä ”läheltä”, miten nuo Portugalin kuuluisuudet, Pasteis de Natat tehdään poikkeamalla itse ”tehtaalla” niitä maistamassa.
Kaiken kukkuraksi ilta päättyi paikalliseen Joulukadun avaukseen……..,….;
Hyvää Joulun Aikaa kaikille lukijoille.
PS. Koitetaan vielä saada jonkinlainen yhteenveto Camino Torresista lähipäivinä tänne blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti