2. Päivä. Almogia - Villanueva de la Concepcion 19 km

Aikaisin heräsi koko tupa. Valot päälle, tohina alkoi. Yksi vessa, yksi mikro, kuusi henkeä. 7.00 aikaan oltiin jo tien päällä. Itse asiassa todella pienellä polulla joka alkoi lähes heti alberguelta suuren navetan takaa.

Otsalamput kiiluivat pusikossa, kuun sirppi ei paljon valaissut.

Tunnin kuluttua sai valot sammuttaa, viileähkössa aamussa, +18 astetta, oli sopivaa astella. Olihan sitä ylä- ja alamäkeä, mutta helpompaa kuin eilen.

Pari evästaukoa pidettiin” puskassa”. Ilma lämpeni iltapäivän puolella +26’teen. Hiki virtasi ja juomavettä kului. Luonto on kyllä tähän aikaan rutikuivaa, silti aina siitäkin löytää jotain kaunista, kuten vaikka nämä ohdakkeisen kukinnot tien varsilla.

Lopulta päivän päätteeksi likistettiin viimeiset pisarat kohtalaisessa nousussa vuoren rinteessä valkoisena hohtavaan kaupunkiin.

Albergue löytyi tutusta paikasta. Pikasuihkut ja pyykit ja etsimään ruokapaikkaa. Meson, jossa viime kerralla syötiin, oli suljettu kokonaan. Kysyttiin keskusaukiolla korttia pelaavilta ukoilta, missä saisi syödäksensä. ”Parlamentti” neuvoi ison tien varteen. Siellä on kaksi ravintolaa. Kysyin, kumpi on parempi. Vastaus, ylempänä oleva, mutta sormet näytti, mas dinero= enemmän rahaa.

Alempaan (Restaurante Oasis) mentiin ja saatiin erinomainen ateria kympillä per nenä juomineen.

H&M vetäytyi päikkäreille, me palasimme takaisin terassille kahvikupin ja tuopin ääreen. Nestetäydennys huolehdittava näinkin kuumissa oloissa.

Myös nuoripari oli saapunut ja lisäksi oli yksi espanjalainen nainen koiran kanssa. Hiukan oudoksutti, kun naisella on koira mukana. Yleensähän albergueihin ei koiria saa tuoda. Ehkä tämä on poikkeus sääntöön, kun koira voi olla alberguen sisäpihalla. Täti kyllä kysyi meiltä, että onko koira häiriöksi. Tulkitsin sen niin, että hospitalera on käskenyt kysyä ja jos kieltäisimme, niin hän olisi poistunut koirineen.

Ei toki. Ja on alberguella myös oma kissa, joka jo loikoili nuorenparin parivuoteella, jonka he olivat kehittäneet irtopatjoista keskelle patiota. Olisikohan viime yö vanhusten kanssa ollut liian ”äänekäs”. Itse en ole kuullut kun nukuin ihan sikeästi koko yön. Ehkä vain viilennys mielessä nuorilla.

Vielä tässä täytyy varautua ilta- ja aamupalaan, sekä huomisen etapin eväisiin. Se hoituu aivan keskusaukion tuntumassa olevalla Coviran kaupalla.

Huominen etappi on lyhyempi, mutta sitäkin kauniimpi. Täytyy oikein ajan kanssa nauttia upeista vuoristomaisemista.

Uudet uutiset taas huomenna............