Hyvin nukutun yön jälkeen Antequera jäi taakse. Jatkettiin matkaa kohti Rakastavaisten Kalliota. Kuvassa….
Hyvä oli astella tasaista asfalttitietä aamun viileydessä. Sitä riitti useampia kilometrejä. Viimeiset kilometrit ennen taukopaikkaa, Cartaojal kylää oli hiekkatietä keskellä oliivitarhaa.
Cartaojal’issa oltiin tasan klo 12.00. Hyvä aika lounastauolle. Ateriana tällä kertaa cafe con leche hyvän bocadillon kera. Puolet piti ottaa mukaan, kun olivat niin kookkaita.
Vähän oli baari kyllä nimensä mukainen. Casa Caro, kallis talo (caro = kallis espanjaksi). Mutta minkäs sille voi, kun on ainoa baari kylässä.
Kylän jälkeen oliivitarhat jatkuivat. Ja jatkuivat. Noustiin ylös vuorelle, josta oli näkymät laajalle andalucialaiselle maaseudulle. Oliivia, oliivia niin kauas kuin silmä kantoi.
Parikin taukoa vielä pidettiin, ennen kuin kuuden maissa oltiin perillä. Bar Pedrosta, alberguen vierellä on aikaisemmin saatu avain. Nyt ei saatu. Oli kiinni.
Soitettiin Policia Local’in mumeroon ja kohta kurvasi poliisiauto alberguelle. Passit tarkastettiin. Täti-poliisi kirjasi tiedot. Herra-poliisi löi leimat vaeltajapasseihin.
Nopeasti poikettiin kaupassa hakemassa aamupalatarvikkeet. Alberguella on kohtuullinen keittiö. Silti aterioimaan mentiin lähistön Chovi ravintolaan. Eikä ollut huono valinta. Todella maukkaat ja suuret annokset saatiin kohtuu hintaan.
Näillä eväillä kyllä jaksaa yön vetää hirsiä. Ja jaksaa huomenna taapertaa edessä olevan lyhyehkön etapin.
Kerrotaan siitä sitten huomenna……………..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti