Kaksi kertaa aikaisemmin olimme lähteneet Malagasta Camino Mozarabelle. Molemmilla kerroilla Meridaan saakka ja siitäkin eteen päin.
Molemmilla kerroilla on tullut mieleen, että tällä reitillä voisi hyvin toteuttaa camino vaellusta myös pätkittäin.
Nyt tuli tilaisuus sellainen toteuttaa. Seuraksemme saimme tyttäremme, joka sai opastetun kokemuksen caminoelämään ensikertalaisena. Nimenomaan hänen elämän/työtilanteensa rajoitti käytettävän ajan kuuteen päivään.
Aloituspäiväksi osui sunnuntai. Tällä kertaa se oli hyvä. Edellispäivänä oli lähtenyt viiden britin seurue, eli majapaikoissa olisi ollut ahdasta. On todella onnesta kiinni, minkälaista seuraa reitillä saa. Tällä kertaa me saimme olla majapaikoissa ihan keskenämme.
Meidän, kymmenen Caminoa kokeneiden mielestä tähän kuuden päivän ja viiden yön retkeen mahtui kyllä lähes kaikki se mitä caminolla yleensä kokee. Ainoastaan ne toiset vaeltajat puuttuivat.
Eli, ei ollut sitä kilpajuoksua pedeistä, ei sähläämistä alberguen keittiössä, eikä armotonta kuorsaamista yöllä, tai liian aikaista otsalampun kanssa tuikkijaa etsimässä tavaroitaan sängyn alta.
Sen sijaan oli rauhallista, kiireetöntä kävelyä pitkin päivää. Lupsakkaita keskusteluja paikallisten ihmisten kanssa. Mahdollisuus vaikka uppoutua meditatiiviseen oman elämän asioiden ajatteluun.
Kuuteen päivään mahtui tällä kertaa säiden osalta riittävästi vaihtelua. Kaksi päivää täyttä aurinkoa, kaksi puolipilvistä ja kaksi kokonaan pilvistä, joista viimeisenä päivänä saatiin sadeviitatkin testattua.
Reitti on kyllä niin hyvin merkitty, että juurikaan ei eksymisen mahdollisuutta ole, vaikka ei olisi näitä nykyajan gps vekottimiakaan.
Toinen ensikertalaisen näkemys oli majapaikkojen siisteys. Ovathan ne alberguet vaatimattomia. Mutta kyllä niissä ne perusasiat hoituvat. Mitä nyt aina ei vesi suihkussa ole lämmintä, ehkä se sitten huomenna.
Alberguet ovat tällä reitillä pääasiassa kunnallisia, vapaaehtois voimin hoidettuja. Kaksi kertaa mekin näimme jo siivouspartion tulevan juuri kun olimme lähdössä.
Eli on kyllä jopa ilo jättää jonkinlainen seteliraha Donativo laatikkoon, jotta seuraavillekin tulijoille riittää vessapaperia. Tosin joskus käy niinkin, että avainta poliisilta haettaessa saa kommentin, te olette meidän kunnan vieraana, ei se mitään maksa.
Tuon kommentin saaminen ja ymmärtäminen edellyttää tietysti edes jonkinlaista espanjan kielen osaamista. Englantikin on edelleen aika vierasta Andalucian maaseudulla.
Vielä sanoisin reitistä, että on siellä sen verran paljon vuoristoa että hyvä on olla kohtuullinen peruskunto ja jonkinlaista harjoittelua alla. Nuo meidän päiväetapit ovat käytännössä minimi. Lyhyempiin pätkiin siellä ei ole mahdollisuutta, kuin yhdellä välillä.
Varusteissa kannattaa huomioida tuo vuoristoisuus hyvien kenkien muodossa. Sauvat ovat verraton apuväline. Muut varusteet riippuvat vähän vuodenajasta. Syksyllä on lämpimämpää. Keväällä yöt ovat kylmiä, jolloin tarvitaan enemmän vaatetta.
Ei olisi ollenkaan huono ajatus käyttää esimerkiksi kahden viikon lomastaan yksi viikko tällaiseen liikunnalliseen aktiviteettiin, oli meidän ensikertalaisen mielipide tästä reissusta.
Seuraavaksi yritämme jatkaa Mozarabella välin Lucenasta Cordobaan. Sekin pitäisi onnistua viikossa.
Yksi pikku juttu vielä. Albergue majapaikkoihin pitää olla oman passin lisäksi myös ns. pyhiinvaeltajan passi. Sellaisen saa Malagasta caminon ystävien toimistosta tai sitten Suomessa Jaakontien Ystävät ry’stä.
Camino se on pienikin camino. Meillä tuli mittareihin kilometrejä 126. Vaatimustasolla - kohtuullisen haastava - kehtaa sitä Caminoksi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti