Hyvä oli nukkua Encinas Reales’in alberguella. Nyt kokeiltiin toista huonetta kuin aikaisemmilla kerroilla. Se oli hyvä valinta. Se huone on lämmin, syystä että lämminvesiboileri on siellä ja toimii ikään kuin patterina. Edellyttäen tietysti että muita ei ole tullut aikaisemmin.
No, nyt ei ollut. Eikä siis missään paikassa tämän kuuden päivän minicaminon aikana.
Aamulla oli pilvistä. Hiukan tihuutti. +13astetta. Koukattiin poliisiaseman kautta viemässä avain sovittuun paikkaan. Sitten taipaleelle.
Koko ajan tihuutti silleen hiljakseen, ettei katsottu tarpeelliseksi ottaa sadeviittoja repuista.
Parin kolmen kilometrin jälkeen tuli jo tutuksi tullut vesieste.
Ei muuta kuin kengät ja sukat pois ja kahlaamaan. Tähän aikaan vuodesta vesi sentään on lämmintä.
Siitä eteen päin reitti on suhteellisen kaunista. Pikkuhiljaa nousuvoittoista. Pari oikein kunnolla piiiiitkää ylämäkeä. Yhden ylämäen alle, melko tasan puolimatkaan on tehty oikein levähdyspaikka pöytineen ja penkkeineen. Siinä oli hyvä pitää lounastauko.
Tauolta kun lähdettiin niin kohta saatiin vetää sadeviitat ylle. Alkoi sen verran kovaa satamaan. Eipähän sitte oltu niitäkään turhaan kannettu.
Hyvin toimivat, nuo halpis bontsot, kun ei juurikaan tuullut.
Lucenan teollisuusalueella on ravintola. Siinä pysähdyimme päiväkahveille. Sieltä on vielä viitisen kilometriä itse kaupunkiin. Sade oli kahvitauon aikana loppunut ja saatiin vielä pieni annos D-vitamiinia tällekin päivälle.
Perillä Lucenassa mentiin suoraan lähellä bussiasemaa olevalle terassille päätösaterialle. Aivan loistava Menu olikin La Valle nimisessä paikassa. Siinä sitten aterioinnin lomassa kerrattiin reissun tapahtumia, niin että oli liki että ehdittiin bussiin. Reilun tunnin matka Malagaan. Ja se Camino oli sitten siinä.
Koitan vielä huomenna laatia jonkinlaisen yhteenvedon reissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti