Joelta nousi sankka sumu. + 6 astetta. Pipo päähän. Käsineet käteen. Kirkonkellot löivät yhdeksän kertaa kun lähdettiin.
Heti ylempänä ei sumua ollut. Loivaa ylämäkeä oli piiiiitkään ulos idyllisestä Amaranten keskustasta.
Itse asiassa kaupunkimaista asutusta oli koko päivän etappi. Kyliä toisensa perään.
Reitti ainakin yritti siellä täällä kulkea niin laitakaupungilla kuin mahdollista. Kerran mentiin muutama sata metriä jopa ihan pusikossa.
Kadut siellä ovat pääasiassa tällaista mukulakivi pintaista.
Talot vanhoja. Mutta uuttakin rakennetaan.
Vanhat roomalais tiet vievät useimmiten jonkun kirkon luo.
Kirkkoja oli monta päivän etapilla. Vielä enemmän oli ristejä sekä näitä toinen toistaan upeampia pienois kappeleita. ( oikeaa nimitystä en ole vieläkään saanut paikallisilta kysyttyä).
Pientalo alueella on pihoilla usein kaikenlaista puutarhaa. Ainakin erilaisia kaaleja kasvaa tähän vuodenaikaan.
Oli kyllä muutama viinitila. Ja joitakin suurehkoja kiivi- viljelmiä. Osaksi poimittuja, osaksi vielä puissa.
Yleisin kauppa-auto kujilla on kuitenkin Panaderia, eli leipäauto.
Loppupäässä päivän etappia oli jälleen muutettu reittiä. Meidän maps.me karttapohjalle ladattu reitti olisi vienyt ohi Felgueiras kaupungista. Nyt reitti on muutettu tulemaan aivan keskustaan. Hyvä niin, opastus toimii hyvin tällaisilla uusilla laatoilla.
On ollut hyvin merkitty jo viimeiset neljä päivää. Mutta, mutta, sitten kun joku hyväkäs on kadun kulmasta pöllinyt laatan ”matkamuistoksi”. Niin saa arvata.
Yhdessä kadun kulmassa arvottiin vasen vaihtoehto. Se oli väärä. Sata metriä oli menty, kun talon täti hihkaisi: ei sinne. Oikeisto oli sillä kertaa oikea valinta.
Meillähän tuo maps.me karttapohjalle ladattu reittipiirros on jo kuusi vuotta vanha. Eli ladattu silloin kun ensi kertaa yritettiin kulkea tämä Camino Torres. Ei siis ihme, että muutoksia on tullut. Mutta yritetään tällä selvitä vielä nämä muutama päivä jotka on jäljellä.
Tämä Felgueiras on hieman suurempi kaupunki. Noin 50.000 asukasta. Hajaantuu kyllä hyvin laajalle alueelle. Eli itse keskusta on vaatimaton. Muutama kaunis talo.
Yksi uusvanha, kirjasto. Tyypillisesti vanha julkisivu. Muuten uutta.
Ehkä komein, noin toiminnallisesti, on tämä Margaride leipomo, joka on toiminut tässä rakennuksessa aina vuodesta 1730 saakka.
Meidän Amazing Race jatkui tänäänkin ilmiömäisellä tuurilla ruokailun suhteen. Taas osattiin ”haistaa” paikallisten vakio ravintola. Siis ulkoa päin aivan tavallinen kahvila. Mutta peremmällä olikin suuri Comedor, ruokailutila. Päivän menu 7€ henkilö. Ja niin isot annokset perunaa/riisiä, sekä pihvi yli kaikkien ravintosuositusten.
Ehkä tämä viidentoista caminon kokemus on opettanut löytämään paremmin nuo paikallisten suosimat paikat. En tiedä.?!
Selvää tietysti on se, että hinnat turistipaikoissa ovat ihan toiset. Niin kuin on Aurinkorannikollakin. Sata kilometriä sisämaahan päin, niin ollaan eri maailmassa. Sama täällä. Porto’on on alle sata kilometriä, mutta onko tällaisesta Felgueirasista kukaan turisti kuullutkaan.
Pikkuisen alkaa olla raihnaisia nämä pitkän matkan patikoijat. Onhan tässä oltu jo yli kuukausi tien päällä. Ilta pitää käyttää tehokkaasti lepäämiseen, että jaksetaan vielä pari lyhyehköä päivää taivaltaa.
Tämän päivän osalta sanotaan …………..
Boa Noite
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti