Verkkaisesti lähdettiin Azambujan alberguelta. Oltiin saatu hospitalerolta lupa viivytellä, kun oli sunnuntaiaamu.
Heti ensimmäiseksi oli rautatien ylitys. Monet monet portaat piti kiivetä, kun ei hissit toimineet kummallakaan puolella.
Ylhäällä katsottiin vielä silmäys kaupunkiin päin. Mitä ihmettä. Valtava ukkosrintama tulossa. Eipäs lähdettykään pidemmälle. Jäätiin asemahalliin odottelemaan ukkosen ajaksi. Puolessa tunnissa se meni ohi.
Sitten taipaleelle. Aika pian tuli aurinko esiin. Reitti kulki maalaisteitä. Hiekkatiet tietenkin ihan märkiä. Mutta sitten. Poliisiautokin tuli vastaan. Varmistivat vielä, että tiedetäänhän että kohta on vettä tiellä. Si,si, kyllä tiedetään. Ja uskalletaan mennä.
No, joo. Oli tosiaan.
Lahkeet ylös. Mutta jo valmiiksi märät kengät jalassa ei kun kahlaamaan. Nilkkoja myöten oli vettä. Paikoin ehkä vähän enemmän. Noin 300 metrin matka sitä oli. Olihan se kokemus sekin. Oikein ”vettä kengässä” leikki.
Pian tuli pieni kylä, jossa oli baari auki. Siellä kyllä naurettiin kanssavaeltajien kanssa. He kun olivat yrittäneet ohittaa paikan pellon kautta. Mutta eihän siitä muuta tullut kuin vielä lisäksi kengät täyteen savea.
Pari kilometriä oli enää majapaikkaan. Onneksi. Ja onneksi osuttiin taas kerran paikallisten opastamaan ravintolaan ihan viime hetkellä, että saatiin ateria. Ja hyvä sellainen saatiinkin.
Valadassa on edelleen pieni, yksityinen albergue. Vain kuusi paikkaa. Mutta sehän riitti viidelle. Huoneet on hyvät ja tilavat, mutta ovat yläkerrassa ja wc, pienen pieni keittiö ja olohuone alakerrassa. Ja mahdottoman jyrkät raput. Hintakin vähän suolainen, 22€ hengeltä, sisältäen kyllä kohtuullisen aamiaisen.
Valadan alberguella hyvästeltiin Paula-emäntä tasan kahdeksalta aamulla. Aikaisin siis, oli edessä vähän pidempi etappi, n.20km.
Oli sumua ilmassa, reitti kun seuraa vielä oikeastaan koko päivän Tejo joen rantaa. Suuria maatiloja oli matkalla. Oli karjaa, oli parsakaaliviljelmiä, oli laajoja viinitarhoja.
Sitten viimeiseksi oli liki kahden kilometrin nousu ylös Santarem’in kaupunkiin. (Näkyy kuvassa taustalla). Ylhäällä löytyi heti ruokapaikka ja aivan kulman takaa varaamamme majapaikka.
Seuraavaksi suuntaammekin tällä kertaa kaupunkiin nimeltä Fatima. Se jäi meiltä viime kerralla käymättä, niin käydään nyt uteliaina ”turisteina” katsomassa tätä portugalilaisille niin tärkeää kaupunkia.
Sieltä sitten uudet jutut…………….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti