Ei ollut ihan paras aamu Santaremin hostellillla. Yö nukuttiin aika levottomasti, kun oli laitettu aikainen herätys kännyköihin.
No sitten unenpöpperöisenä sain ensimmäiseksi keittiössä kapselikeittimeen kapselin niin jumiin, että ei auttanut kuin kiehauttaa vettä ja ottaa nescafe käyttöön.
Ajallaan päästiin matkaan, kolme kilometriä piti ensin kävellä juna-asemalle. Junalla päästiin kymmenisen kilometriä kylään, joka on reitillä. Maksoi peräti 1.60 hengeltä.
Kävellen jatkettiin. Kohta tultiin sellaiseen pellonreunaan, jossa oli aiempien sateiden jäljiltä sellaiset kura urat, että kengät saivat uuden värityksen ja kilon lisää painoa.
Samaan aikaan ilma lämpeni huomattavasti. T-paita riitti hyvin. Aamulla oli ollut +3 kun lähdettiin toppatakit yllä.
Yhden aikoihin oltiin Azinhaga kylässä. Keskustassa oli monta baaria avoinna. Otettiin kahvit ja syötiin omia eväitä.
Oli vielä 7 pitkää kilometriä jäljellä. Pitkää sikäli, että ne piti kävellä erittäin vilkkaan ja kapean autotien laitaa. Matkalla alkoi olla suuria hevoslaumoja laitumilla
Vasta noin klo 16.00 oltiin Golega nimisessä kaupungissa. Käveltiin alberguelle. Soitettiin. Sorry, albergue is not open. What perhana?????? Gronze sanoo: open all year.
No mitäs me sille mahdetaan.
Käveltiin Inn hostellille. Se oli auki. Täti antoi puhelimessa ovikoodin ja tuli myöhemmin hoitamaan muodollisuudet. Ja hinta oli sama kuin minkä albergue olisi maksanut.
Äkkiä sitten keskustassa olevalle kaupalle,
Matkalla pysähdyttiin katselemaan hevosurheilukeskuksessa olevia valjakko kilpailuita. Tämä Golega on Portugalissa vastaava paikka kuin Ypäjä Suomessa. Tosin aika paljon suurempi.
Valjakkokilpailut oli ihan kansainväliset. Kuulemma kilpailijoita oli jopa Norjasta asti.
Hostellilla meillä oli leppoisa ilta. Pastaa laitettiin hyvässä keittiössä omassa rauhassa. Muita asukkaita tuli vasta ilta myöhällä. Olivat nähtävästi juurikin hevosihmisiä.
Aamulla ei pidetty kiirettä. Oli lyhyehkö etappi tiedossa. Sää oli edelleen mitä mainioin, 16-18 astetta ja puolipilvistä. Eikä juurikaan tuulta
Jälleen kerran vähän kummasteltiin sitä, kuinka huonosti Gronze.com’in appi on ajantasalla. Jo ainakin kolme kertaa reitti ollut uudelleen merkitty ja Gronze näyttää edelleen vanhaa reittiä. Niin nytkin Gologasta ulos lähdettäessä.
Olemme aina olleet siinä käsityksessä, että juuri Gronzella on parhaiten ajantasalla olevat tiedot. Mutta eipä vaan. Eilinen oli hyvä esimerkki siitä. Alberguen tiedoissa lukee: open all year. Mutta niin vain oli kiinni.
No, onneksi noista on selvitty muutamilla voimasanoilla. Ja toistaiseksi tälläkin reissulla on aina jonkinlainen katto pään päälle löytynyt.
Tämän päivän kävely sujui mainiosti. Kahvipaikkaa ei matkalla ollut. Muutama ihan lepotauko pidettiin. 13 kilometriä tuli kävelyä hieman sivussa reitiltä olevaan Entroncamento kaupunkiin.
Kaupunkiin tultaessa alettiin katsella ruokapaikkaa. Aikaa kun oli, ennen kuin päästäisiin sisään hotelliin. Täällä Portugalissa on kyllä hieman erikoista se, että hyvin monet ravintolat ja myös kahvilat ovat sunnuntaisin kiinni.
Olemme tuohon jo tottuneet. Tavaksi on tullut kysyä paikallisilta. He yleensä tietävät ja samalla yleensä saa asialliset suositukset.
Niin kävi tänäänkin. Aivan loistavan kala-aterian saimme uskomattoman ystävällisen isäntäpariskunnan laatimana ja tarjoilemana. Lähtiessä vielä kiittivät suuresti kun olimme valinneet ateriapaikaksi juuri heidän ravintolansa
Sellainen lämpimän vastaanoton tunne on yksi niitä asioita, jotka takuulla jäävät mieleen tällaisella periaatteessa askeettisella vaelluksella.
Masut täynnä tallusteltiin sitten hotellille. Hotelli oli nytkin valinta kun se oli tosi edullinen. Edullinen, kun on sunnuntai-ilta. Samalla ennakoimme vähän huomista. On nimittäin jälleen luvassa sadetta ja myräkkää. Se alkoi jo nyt illalla. Tämä mahdollistaa sen että huomenna täältä pääsee tarvittaessa junalla seuraavaan kohteeseen. Joka on Tomar.
Tämä Entroncamento on vähän suurempi kaupunki. N.20 000 asukasta. Pieni kierros kaupungilla ja kaupassa osoitti, että täällä lähes enemmistö väestöstä on tummia. Varmaankin entisistä siirtomaista lähtöisin. Ainakin heidän vanhempansa.
Taannoin Santaremissa kävimme majatalon isännän kanssa pitkän keskustelun tilanteesta. Hän kertoi, että niin Santaremiin kuin tänne Entroncamentoon on tullut runsaasti asukkaita pois Lissabonista. Täällä on niin paljon halvemmat asunnot ja silti voi käydä Lissabonissa töissä. Junayhteydet ovat hyvät ja halvat. Puoli tuntia Santaremista ja vajaa tunti Entroncamentosta.
Ymmärtää hyvin, kun tietää, että suur-Lissabonin alueella on hinnat tuplaantuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sadepäivä tästä tuli. Siispä junalla Tomariin. Vanhukset alkaa olla jo niin räätistyneitä pitkästä, viiden viikon reissusta, että enää ei nappaa 25 km vesisateessa.
Täällä Tomar’issa oltiin kahdeksan vuotta sitten upeana huhtikuun viikonloppuna. En nyt ala kertomaan uudelleen siitä. Sen voi kukin lukea blogista, miten erikoinen ja historiallinen paikka tämä on.
Suurin nähtävyys täällä edelleen on Temppeliherrain 1100-luvulta peräisin oleva valtava linna aivan kaupungin kupeessa. Kuka tänne joskus eksyy, niin ei kannata tuota nähtävyyttä sivuuttaa.
Hauska yksityiskohta sattui, kun varasimme yöpaikan. Täällä on kiva hostelli rautatieaseman yläkerrassa. Eli ei ollut sateesta haittaa majoitukseen kävellessä.
Vaikuttaa aika hiljattain entisöidyltä. Väkisin tulee mieleen se albergue camino Nortella Deba kaupungissa. Mutta tämä on ihan tavallinen hostelli, myös aamiainen kuuluu hintaan.
Tämmöset jutut tällä kertaa. Uudet jutut lähipäivinä…………………
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti