Lähdettiin kokeilemaan tällaisia suomalaisille tuntemattomampia reittejä Portugalissa.Takana on jo viisitoista (15) caminoa Espanjan reiteillä sekä se Lissabonista Santiagoon Portugalissa.
Kokemusta siis on. Ja uskallusta riitti. Uteliaisuus nähdä uusia reittejä ja uusia paikkoja on hyvä motivaattori.
Marraskuun alku valikoitui ajankohdaksi lähinnä siksi, että oli syy vältää Suomen pimein ja harmain vuodenaika. Toisaalta Portugalin etelä osissa on vielä siedettävän lämmintä, mutta ei kuitenkaan enää liian kuuma.
Tietoa reitistä/reiteistä oltiin löydetty espanjalaisista sivustoista. Www.caminosantiago.org on hyvä sivusto. Sieltä löytyy reittikartat. Myös ladattavat gps reitit. Sekä sanalliset opastukset. Tosin kyllä vain espanjan kielellä.
Vastaavat opastukset löytyvät myös portugalilaiselta sivustolta www.caminhosdesantiagoalentejoribatejo.pt. Ne ovat sitten englannin kielisiä.
Faro’on oli helppo lentää Helsingistä. Ryanair vie perille Lontoon kautta erittäin edullisesti.
CAMINO CENTRAL DE FARO
Faro on kohtuullisen suuri kaupunki, joten alkuun reitti on aikalailla kaupunkikävelyä. Reitti alkaa tietysti katedraalilta. Sataman jälkeen siirrytään junaradan meren puolelle.
Ensimmäisenä päivänä me etenimme Faron Montenegro nimiseen lähiöön. Siten lyhensimme toisen päivän etappia viitisen kilometriä.
Montenegro lähiöstä löytyi kiva hostelli mukavaan 35€/2hh hintaan. Majoitusten suhteen tiesimme reitillä olevan haasteita. Perinteisiä albergueita reitillä ei ole, ennen kuin myöhemmin Lissabonista eteen päin.
Me lähdimme siitä, että hotelli/hostelli linjalla mennään. Oppaissa löytyy kyllä yhteystiedot kunkin kylän kohdalla paikalliseen seurakuntaan. Eli eräänlaista kotimajoitusta voisi olla mahdollisuus saada pappiloista tai jonkin seurakuntalaisen kotona. Sitten on vielä se Bombeiros. Eli yöpyminen kunkin kylän paloasemalla. Se kyllä onnistuu täällä Portugalissa. Siitä meillä on kokemusta. Tällä kertaa emme siihen lähteneet.
Toisen päivän etappi kulki sekin melkolailla asutuilla seuduilla. Koko ajan noustiin vähitellen pois rannikon tasaisilta alueilta.
Loule on isohko kaupunki. Hiukan oli haasteita löytää ulos kaupungista. Mutta sitten maaseudulla reitti oli hyvin merkitty.
Etappi Salir’iin oli jo aivan maaseutua. Korkeuseroja alkoi olla enemmän. Etappi oli pitkähkö ja majapaikan sijainti aivan kaupungin päinvastaisella laidalla vielä lisäsi käveltävää matkaa.
Salir on pieni kaupunki korkealla kukkulalla. Niin kuin lähes kakki kaupungit täällä päin tuppaavat olemaan.
Kun ollaan näin korkealla meren pinnan tasosta, n.300m, niin ilma viileni useita asteita. Yöt jopa noin kymmenen astetta.
Samalla kun lämpötila laski, laskivat myös kaikki hinnat. Kahvikuppi-indeksi putosi noin 30%.!
Salir’ista eteen päin oli kaksi seuraavaa etappi kylää sellaisia, että majapaikkaa meidän kriteereillä ei löytynyt. Lisäksi osuus on hyvin vuoristoista.
Me siirryimme suoraan Almodovar’iin kyydillä. Bussia ei sillä välillä ole. Ei myöskään taxia Salir’issa. Saimme vinkin, että täällä toimii Uber hyvin. No, ei kun lataamaan Uber appi ja tilaamaan.
Kohta istuttiin sähkö-Skodan kyydissä tosi mutkaisia vuoristoteitä kohti Almodovar’ia.
Almodovar’in jälkeen maasto tasaantui huomattavasti. Sellaista savannin tapaista. Puita oli vielä, lähinnä rautatammea ja korkkitammea. Niiden varjoissa käyskenteli pääasiassa lampaita.
Viljelykset ovat lähinnä erilaisia hedelmäpuita. Myös viinin viljelyä on siellä täällä.
Sitten meinasi mennä sormi suuhun, kun tuli viikonloppu. Seuraava etappikaupunki oli Castro Verde. Perjantai-ilta ja ainoa yöpaikka sika/kallis hotelli.
Ilmeni, että syy oli moottoripyöräilijöissä. Heitä oli kaikkialla. Lähettyvillä oli viikonloppuna suuret MotoGP kilpailut ja sadat tuhannet paikalle saapuneet katsojat täyttivät koko eteläisen Portugalin hotellit.
Mekin tapasimme hotellissa pari suomalaista, jotka olivat vuokranneet prätkät Lissabonista..
Castro Verdessä nostettiin kädet pystyyn. Tutkittiin ja tutkittiin. Reitti eteen päin menee niin pienien kylien kautta, että ei minkäänlaisia hostelleja useassa kylässä. Olisi vain ne pappila tai paloasema.
Castro Verdestä reitti kääntyy länteen kohti Santiago do Caçem’ia ja sieltä pohjoiseen kiertäen Lissabonin sisämaan kautta yhtyen lopulta Lissabonin reittiin Santarem’issa.
Päätettiin, että tutustutaan nyt saman tien
CAMINO NASCENTE’en
Kun täällä lähistöllä ollaan. Ja aikaa on.
Sellainen camino reitti alkaa rannikolla, lähempänä Espanjan rajaa olevasta Tavira nimisestä kaupungista.
Keltaiset nuolet lähtevät Santiago Katedraalilta, suunnaten itään kohti rantaa. Rannikolla reitti seuraa Rota Costa Atlantico pyöräilyreittiä noin 20km matkan, kunnes kääntyy kohti sisämaata.
Sisämaassa reitti kulkee hyvin lähellä Espanjan rajaa. Etäisyydet kylästä kylään ovat pitkiä, ja majapaikat ainakin meidän kriteereillä vähissä.
Mertola nimisen kaupungin jälkeen reitti kääntyy kauniin luonnonpuisto osuuden kautta kohti Beja kaupunkia. Beja sijaitsee kukkulalla, keskellä laajaa ”preeria” aluetta, missä ei ole puun puuta silmänkantamattomiin.
Kaiken kaikkiaan tämäkin reitti on erittäin hyvin merkitty. Mutta tarkkana pitää olla. Sillä siellä täällä on vanhoja nuolia jotka kuuluvat jo unohdetulle camino Este reitille
Beja ’n jälkeen kun on ”preeria” osuudesta selvitty, tulee yhden päivä etapin mittainen hyvin kaunis kumpuileva ”vuoristo” ennen kuin saavutaan historialliseen Evora kaupunkiin.
Evora on laajan Alentejo maakunnan pääkaupunki. Vanha kaupunki on suurehko, muurien ympäröimä, ja sijaitsee tietysti kukkulalla.
Kaupungissa on runsaasti roomalais aikaista historiaa. Esimerkiksi Keisari Augustukselle rakennetun temppelin pilaristo sekä hyvin säilynyt pitkä ja korkea aquedukti.
Kivoja pikku kujia riittää kuljettavaksi enemmänkin. Kujilla ja pikku aukioilla on lukematon määrä idyllisiä kuppiloita, jotka näyttivät täyttyvän arki-iltaisinkin niin paikallisista kuin turisteista,
Evorasta camino Nascente jatkuu pohjoiseen kohti Trancosoa, missä se risteää meille tutun camino Torresin kanssa. Tavirasta Trancosoon on oppaassa reitillä 30 etappia.
Kuukauden camino, jos ilman vapaapäiviä sen tekisi. Siihen vielä noin kolme viikkoa niin pääsisi Santiagoon saakka.
Näillä molemmilla reiteillä ovat päiväkohtaiset etapit pitkähköjä näin iäkkäille vaeltajille. Nuorempi hyväkuntoinen niistä kyllä selviää. Maasto ei kuitenkaan kovin vaativaa ole.
Mutta sitten ne majapaikat? Ei niissä Bomberos’in dormitorioissa mitään vikaa ole. Hyvin ne perus-albergueta vastaavat. Ja ovat ilmaisia.
Meille iäkkäämmille nuo molemmat seikat toistaiseksi riittivät ja Evorasta siirryimme bussilla Lissaboniin, josta jatkamme caminoamme jo tutulla reitillä kohti Portoa…………
Ehkä kirjoitan siitä oman tarinan……..
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti