Oli synkkä ja myrskyinen yö. La Dana niminen myräkkä tuli jostain välimeren suunnalta. Peitti alleen kai koko Andalucia maakunnan ja rannikko alueet pohjoisemmaksikin.
Oltiin saatu varoituksia eri tahoilta, että tiistaina ei ole mahdollista kävellä lainkaan. Eikä olleet turhia varoituksia.
Noin puolen yön aikaan se alkoi. Valtavalla rytinällä satoi vettä ja rakeita. Ukkonen jylisi ja salamoi. Aamuyöllä katkesivat sähköt koko kylästä.
Hyvinhän se nukutti viileämmässä. Aamulla herättyään sai kyllä vetää kaikki merinot ja fleecet ylle, kun ei ne sähköt palanneet edes klo 11.30 mennessä, jolloin meidän kyyti lähti. Pitää muistaa, että ollaan kuitenkin n. 1200 metriä meren pinnan yläpuolella. Eli ole enää mitään rannikon lämpötiloja.
Niin, siis kyyti lähti. Eilen illalla kun varattiin yösijaa Alquife’n yksityiseltä Casa Lacho alberguelta, Manuel isäntä sanoi jo, että jos tulee ongelmia niin soita hänelle niin hän hakee.
Niin sitten tehtiin. Neljänneksi kyytiin tuli italialainen Roberto. Matkalla nähtiin miten joet tulvivat ja tulvia oli jopa teilläkin. Ei olisi voinut edes maantietä pitkin kävellä saati sitten joen uomaa.
Tänään sitten on nähty kanssavaeltajien videoita ja uutiskuvia, miten todella joet tulvivat yli äyräidensä ja kaupunkien kadut ovat jokena vieden autoja holtittomasti mennessään. Kuvat ovat TV lähetyksistä.
Jälleen pitää nostaa hattua ja korkealle tälle Almerian Caminon Ystävien Yhdistykselle. Sieltä jo etukäteen varoitettiin meitä. Ja nyt kun tilanne on päällä niin tämä Manuel’kin ilmoitti meidän yhteyshenkilölle, että hän kyyditsee meitä.
Nyt kirjoitan tätä klo 16.30 niin ukkonen jyrähtelee edelleen ja salamoi. Sekä vähän väliä tulee vettä ihan kaatamalla. TV’stä nähtiin kuinka lähistöllä on tullut kananmunan kokoisia rakeita, jotka on rikkoneet autoista ikkunoita.
En kyllä eläissäni ole nähnyt näin kauan kestävää ukonilmaa. Eivätkä paikalliset ihmiset muista, että vettä olisi tullut näin nopeasti tällaisia määriä.
Vähän meillä ja kavereilla on ollut huoli norjalaisesta Hans Cristianista, joka lähti aamulla aikomuksena kävellä maantietä pitkin. Hänestä ei päivän mittaan kuulunut mitään, mutta juuri äsken saimme varmistamattoman tiedon, että hän olisi kääntynyt takaisin Hueneja’n alberguelle.
Tuli tästä sitten pakollinen huilipäivä. Paljon ei ole voinut edes kylään tutustua, mutta kaupalla sentään käytiin ja samalla reissulla ravintolassa aivan loistavat menu’t aterioimassa.
Iltapäivä on seurusteltu tilavalla olohuoneella. Meidän lisäksi on porukkaa Italiasta x2, Belgiasta, Ranskasta sekä USA’sta.
Ainoa pieni harmi jäi, kun tänne tullessa Manuel vain totesi, että tuossa vasemmalla on kolmeen kilometriin kohoavat valkoisena hohtavat Sierra Nevadan vuoret, mutta te vaan ette niitä pääse näkemään.
Que pena, voi harmi.
No, ehkä sitten huomenna. Ainakin sääennusteet näyttävät paremmilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti