Eilen illalla, nukkumaan mentyä meillä oli pieni hässäkkä. Olin itse tehnyt klassisen aloittelijan virheen. Juonut liian vähän. Oli kuitenkin kuuma päivä ja 20km n.9kg reppu selässä.
Olin jo nukahtanut, kunnes ykskaks heräsin tunteeseen, että nyt loppuu happi. Huone oli pieni, neljä nukkujaa ja ikkuna hyvin raollaan. Muutamaan otteeseen piti käydä ulkona ottamassa happea. Lisäksi join runsaasti. Se helpotti.
Sain yön nukuttua. Kanssavaeltajat ehkä huonommin. Aamulla olo oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kukon laulun aikaan lähdettiin liikkeelle. Se on kyllä aika venyvä käsite. Se kukon laulu. Nytkin lähi talon kukko alkoi kiekua joskus kolmen aikoihin ja kiekui vielä puoli yhdeksältä kun astuttiin ulos viileähköön aamuun.
Ensimmäiset 8 kilometriä edettiin aikalailla koko ajan asfalttitiellä. Hiljaisella näin lauantaiaamuna. Tien varrella oli yllättävän vehreää. Oli appelsiinitarhoja. Mandariinia, viikunaa, granaattiomenaa ja jopa aprikoosia.
Tultiin ensimmäiseen kylään. Baari oli auki. Kahvit ja tostadat tomaatilla, suolaa päälle.
Kun on kuuma keli , niin kuin tänään, pitää muistaa juoda paljon. Ja kun juo paljon, pitää muistaa suola. Tänäänkin aurinko porotti koko päivä. Eli vettä kului. Eilis ilta muistettiin.
Seuraavat kahdeksan kilometriä oli sitten päivän kuntotesti. Kolme aikamoisen rankkaa vuoren ylitystä. Muutama alamäki oli jopa vähän haastavia. Hitain askelin varovasti niistä selvittiin.
Vuorilta oli upeat näkymät sinänsä hyvin karuun vuoristomaisemaan. Toisen nousun huipulle on tehty oikein levähdyspaikka pöytineen penkkeineen. Siinä vähän evästeltiin.
Kolmas alamäki toi sitten alas kylään jossa onneksi oli baari ja oli auki. Saatiin kahvit ja lisää vettä.
Vielä oli sitten kolmas kahdeksan kilometrinen. Se tallattiin taas tasaisella asfaltilla, joka seurasi kuivaa joen uomaa aina Albolodoy’hin saakka. Tien varrella oli kyllä reheviä puutarha viljelmiä. Oli muhkeita kesäkurpitsoja sekä munakoisoja.
Albolodoy kylä on hauskasti vuorten ympäröimässä solassa. Kylään asteltiin ja heti vastassa oli kirkko. Kirkolla hautajaiset ja väkeä mustissaan. Albergue on aivan kirkon tuntumassa ja juuri kun oltiin astumassa sisään kulki saattue ohi.
Ja mikä albergue. Kahdessa makuuhuoneessa yhteensä kaksitoista paikkaa. Mutta se että kylppärissä on pesuaineet ja keittiössä ruokatarvikkeita kananmunia ja hedelmiä myöten. Ja paria erilaista viiniäkin oli tarjolla.
Siitä se illallinen syntyi, eikä tarvinnut lähteä naapurissa olevaan tupaten täyteen ravintolaan aterioimaan. Ilomielin laitetaan donativo boxiin vähän extraa.
Emme me tähän ylenmääräiseen tarjoiluun muuta selitystä keksi kuin että joku paikallinen taho haluaa auttaa enemmän tai vähemmän uuvuksissa olevia vaeltajia, näissä muuten niin pienen kylän olosuhteissa.
Huomenna edessä on taas hyvin haastava päivä. Kahdesta syystä. On taas vuoristoinen etappi. Ja sitten on sunnuntai.
Sitten vielä pitää vähän muuttaa alkuperäistä reittisuunnitelmaa, kun Abla’n albergue on kiinni. On jäätävä 6km aikaisemmin tai sitten käveltävä vielä 2km lisää.
Näyttää siltä, että tuo kuusi kilometriä vähemmän huomenna on meidän valinta. Eli huomenna 22 km ja sitten seuraavana päivänä tulee 26 km.
No. Nukutaan nyt yön yli ja katsotaan sitten………
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti