Oli kyllä ihan kuuden tähden albergue Albolodoy’ssa. (meitä asujia oli kuusi). Tuntui hyvältä laittaa donativo laatikkoon vähän extraa.
Aamiainen laadittiin talon antimista kaikessa rauhassa. Ei ollut hoppua kun kellot oli siirtyneet yöllä normaaliaikaan.
8.30 astuttiin ulos pilviseen, 8 asteiseen aamuun. Lähdettiin jatkamaan tallustelua pitkin jo tutuksi tullutta joen uomaa.
Pari kilometriä oli menty. Keltaiset nuolet loppuivat. Otettiin maps.me esille ja huomattiin että siinä jutellessa oli menty ohi siitä paikasta missä piti alkaa nousta ylös vuorelle.
Parin sadan metri huti. Mutta siitä se sitte alkoi. Kiipeäminen. Noin kilometrin matkaan kului ehkä tunti. Vertikaalista nousua oli noin 350 metriä. Pitkin vuoren rinnettä. Sik sakkia, parhaimmillaan vain noin puoli metriä leveällä polulla. Vähän oli samanlaista kuin Caminito del Rey’llä, mutta ILMAN KAITEITA.
Ylhäällä oltiin jo noin kilometrin korkeudella. Eli ilma viileni huomattavasti. Vaikka ei tuullut.
Seuraavaksi oli vuorossa laskeutuminen takaisin joen uomaan. Se osuus tultiin ihan kunnon tietä.
Muutama kilometri tasaista uomaa. Ympärillä uskomattomat vuoristo maisemat. Jos oli oltu yö kuuden tähden ”hotellissa”, niin nyt oli kyllä kymmenen tähden maisemat.
13 kilsan jälkeen oltiin Nacimiento kylässä. Bar Centro oli auki. Tapas’ta pöytään vähän sillä mielellä, että jos ei yöpymis kohteessa saada mitään niin sentään hengissä selvitään.
Siinä ruokaillessa tuli ulkona oikein kunnon sade. Kadulla tuli vettä virtanaan ja baarin henkilökunta varoitteli, että joen uomaa on nyt vaarallista jatkaa.
Siispä saatiin ohjeet, miten päästään majapaikkaan maantietä pitkin. Tulihan siitä pari kilometriä lisää käveltävää. Mutta parempi niin kuin kahlata vedessä joen uomaa. Tai ainakin astella mutaista polkua missä savi tarttuu kiinni kenkiin.
Perillä Ocana kylässä oli kuin olikin oikein ravintola auki. Saatiin heti kaivattua lämmikettä. Oli näet tullut kaikille aika vilu sateessa vastatuuleen astellessa.
Vielä enemmän lämmitti se kun täti lupasi, että saadaan illemmalla vielä kunnon ruokaa syödäksemme.
Albergue täällä on ihan perus sellainen. Yhdeksän petiä. On lämmitykset ja on lämmin vesi suihkussa. On jonkinlainen keittiö jääkaappeineen. Sillä vaan ei nyt ole käyttöä kun ei ole mitä laittaa. Kun on se sunnuntai, eikä kauppa auki.
Näyttää siltä, että sateinen sää jatkuu huomennakin. Pitääpä pistää vähän pitkähihaista ylle aamulla. Mutta joen uomassa kävely taisi jäädä tähän. Aletaan lähestyä Sierra Nevada vuoristoa. Siis ilma ei kun viilenee.
On meillä Merinovillaa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti