WADI ACCI oli kaupungin nimi Rooman valtakunnan aikaan. Emme kyllä ollenkaan ole tienneet, että täällä, nykyisin Guadix nimeä kantavassa kaupungissa on näinkin paljon sen aikaista historiaa.
Niin kuin tämä aivan Katedraalin vierellä oleva Teatro Romano.
Muutenkin kaupunki on hyvin erikoinen. Kaupunkiin tultiin sisään sellaisen lähiön kautta, jossa on runsaasti luola-asutusta. Vastapainoksi keskustassa on aivan moderni ostoskatu.
Aamulla reitti ulos kaupungista kulki ainakin kymmenen kirkon kautta.
Pian reitti jatkui aivan uskomattomissa ”lännen elokuva” maisemissa. Niitähän näillä seuduilla on kuvattu satoja.
Kanjonit päättyivät lähes suoraan Purullena kaupunkiin. Ensimmäiset välikahvit.
Ulos kaupungista olikin sitten oikein talon kokoinen opastus.
Muutama kilometri maalaismaisemia ja tultiin Marchal kaupunkiin. Siinä sitten yksi erikoisimpia mitä on nähty. Lukematon määrä kaupunkilaisia asuu tällaisissa luola asunnoissa.
Näitä luola-asuntoja on näissä lähi kylissä kaikkialla. Ja uusia rakennetaan koko ajan.
Näissä Espanjan ilmasto oloissa noissa asumisessa on yksi todella hyvä puoli. Lämpötila pysyy koko ajan kuulemma +18 asteessa niin kesällä kuin talvella. Arvokas juttu, varsinkin kesä aikaan kun ulkona voi olla päivällä +40 astetta.
Graena nimisessä kylässä poikettiin vielä toisille kahveille.
Uskomattoman kauniit vuoristot jatkuivat, vaikka itse Sierra Nevadan lumihuiput pysyivät pilvien peitossa lähes kokonaan.
Viimein tuli jyrkkä laskeutuminen päivän etappiin, La Peza kaupunkiin.
Täälläkin meitä odotti yllätys. Iso hyvä albergue, mutta mutta eilinen Paco ystävämme toi tänne uuden hospitaleran. Ja yhdessä kannettiin sisään suuri määrä ruokatarvikkeita.
Paco sanoi, uusi, aloittava hospitalera laittaa teille sitten illaksi yhteisen aterian.
Niin siinä sitten kävi, että kun tarvikkeissa oli tarjolla pastaa, ja peregrinoissa kaksi italialaista, niin Luca’ han sen pastan sitten teki.
Kuvassa italialaiset Roberto ja Luca jakamassa pastaa. Argentiinalainen Vivian hospitalera oikealla.
Oli se kiva, että saatiin tällekin etapille kokemus yhteisestä illallisesta.
Näitä yhteisiä illallisia ei kovin usein ole ollut muilla reiteillä kuin ranskalaisella.
Nyt sitten on sellainen tilanne, että toden näköisesti emme saa huomen illalla blogia julkaistua, koska ainakin Pacon mukaan huominen majapaikka on niin kaukana kaikesta, ettei siellä ole edes puhelin yhteyttä, saati mitään nettiä.
Julkaistaan se sitten kun ollaan taas ihmisten ilmoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti