En ollut ollenkaan päättänyt , minne saakka tänään kävelisin. Sanoinkin eräälle kysyjälle, että kunhan kävelen. Päivä valkeni taas hieman usvaisena, mutta sekös vaan kaunisti Cantabrialaista kunpuilevaa maisemaa. Aamupäivällä oli hyvä sää kävellä.
Juurikaan ketään en reitillä tavannut, siis kulkijoita. Niin harvalseltaan meitä liikkuu, että aasitkin ihmettelivät että mikäs kameli se siinä tuollainen kyttyrä selässään menee.
Lehmät loikoilivat tyytyväisinä katsellen kun isäntäväki korjasi niille heinää talven varalle. Maitotilan seinällä olikin mainos: ”jos lehmät asuvat tällaisessa paikassa niin maito ei voi olla huonoa”.
Reitti täällä Cantabrian maakunnassa on edelleen erittäin hyvin merkitty. Puisten tolppien tilalle ovat tulleet pienet betoniset paalut. Joissain paikoissa betonisiin laitetut puiset laatat ovat vaikeqsti havaittavia ainakin pimeällä. Sitten on vielä aivan uusia sinipohjaisia laattoja jotka erottuvat hyvin. Ja on tietysti vaihteleva määrä miitä tuttuja keltaisia nuolia.
Comillas’iin oli matkaa 23 kilometriä. Olin siellän. 12.30 . Menin suoraan alas Plazalle meininkinä juoda kahvit. Tarjolla oli hyvän näköistä tortillaa, otin sellaisen ja sen kanssa sitten oluen. Mietin siinä, että etsinkö hostellin vai jatkanko. Alberguelle en millään halunnut mennä. Olen näet kauan aikaa ollut tietoinen, että Comillasin alberguella on ötökkäongelma. Minun vereni täkäläisille ötököille ei tunnu kelpaavan, mutta en silti halua kuljettaa niitä eteenpäin muiden riesaksi.
Aika kauan siinä Plazalla emmin mitä tehdä. Vielä oli päivää jäljellä. Kuulin kirkosta kaunista laulantaa. Menin sisään. Siellä oli messu meneillään ja kirkko aivan täynnä kirkkokansaa. En kauan viipynyt, reppu selässä hikisenä. Lähdin kävelemään takaisin yläs, otan huoneen samasta hostellista kuin viimeksi. Puolivälissä jyrkkää nousua muutin mieleni. Enkä. Jos menen hostelliin niin sitten vasta seuraavassa kaupungissa, joka on San Vicente de la Barquera.
Ei kun eteenpäin. Iltapäivä kuumeni, paita hikosi, otsalta valui hikeä silmiin. Ensimmäisen kerran piti ottaa lätsä repusta käyttöön. Muutaman kilometrin käveltyäni tein valinnan. Siinä tuli risteys, josta saattoi jatkaa rannan kautta kohti San Vicenteä tai sitten kääntyä tiukasti vasemmalle El Tejo’ a kohti. Valitsin nyt sisämaan reitin, koska viime kerralla menimme rannikkoa myötäillen.
Hieno se rannikon tie oli, mutta en pettynyt valintaani. Pidän vaan niin paljon näistä Cantabrian kumpuilevista teistä ja poluista että kävelen niitä yhtä mielelläni kuin rantapolkujakin. El Tejo’ssa oli baari auki, en tarvinnut mitään. Pian sen jälkeen reitti menee aivan mahtavan Golfkenttäalueen läpi. Ihailin niitä viheriöitä, vaikka en itse pelaakaan. Kotona kuitenkin meidän joka viikkoinen ”pitkä lenkki” menee Golfkentän läpi.
Golfkartanolla olivat liput puolitangossa. Siinä mulla välähti, että olisiko joku vainajien muistopäivä, kun kirkossakin oli keskellä päivää niin runsaasti väkeä.
Minun oppaani ja Gronze.com’in mukaan täällä San Vicentessä ei pitäisi olla albergueta. Mutta kylläpäs on. Tuolta El Tejo’n kautta kun tulee niin tien varressa oli suuri mainosplakaatti alberguesta, pitää tulla kilometri pois reitiltä, niin se on siinä.
Siis yksityinen albergue, oma yhden hengen huone, omalla kylppärillä. Lisäksi illallinen ja aamupala, kaikki yhteensä 25€, ei paha, vai mitä. Minusta ainakin tuntuu nyt että tein oikean valinnan kun jatkoin matkaa Comillasista. Eikä tuo 34km nyt niin paha ollut kun maasto ei turhan rankkaa ollut.
Katsotaan minne kulkija huomenna päänsä kallistaa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti