Tänä aamuna hätäisimmät lähtivät jo puoli viiden aikoihin. Itsekin heräilin hiljalleen ja valmistauduin kaikessa rauhassa. Lähibaari aukesi klo 6.00. Heti silloin olin tiskillä. Kahvit ja tostadat sisuksiin ja 6.15 oli reppu selässä pimeällä kadulla.
Pimeässäkin silta näytti aika pahasti notkahtaneen. Täällä on kevät ja kesä olleet niin sateisia, ttä vettä on joessa virrannut tavallista vuolaammin saaden 1800 luvulla rakennetun sillan yhden pilariarkun pettämään.
No. Verryttelystä kävi se sakkolenkki. Sitten nimittäin alkoi taas melkoinen nousu. Siinä kyllä heräsi, jos kellä oli unihiekkaa vielä silmissä. Ylhäällä sai jo heittää otsalampun reppuun ja ihailla auringon ilmestymistä vuoren takaa, ei tosin niin kauniisti kuin eilen.
Tasaista taaperrusta oli kymmenkunta kilometriä, tosin koko ajan vähän ylös tai alas. Noin kympin kohdalla, klo 9.00 asetuin Olaz kylän kirkon kohdalla olevan baarin terassille välipalalle. Siinä patonkia pureskellessani tuli neitokainen paikalle ja avasi ovet, eli sain myös sen cafeconleccen ihan pyytämättä ja yllättäen. Maksoin siitä kyllä.
Kahvi tulikin hyvällä hetkellä, sillä siitä alkoi koko päivän kovin nousu. Katsoin kelloa lähtissäni jatkamaan ja kun uudelleen katsoin kelloa nousun huipulla, olin kiivennyt koko ajan ylöspäin tasan tunnin pysähtymättä kertaakaan. Matkaa siinä. oli ehkä kaksi kilometriä tullut. Yritän aina toimia niin että ””vedän” koko ylämäen kertavedolla ylös asti ja sitten henkäisen, huohotan tai läähätän tarpeen mukaan. Alamäessä oikeastaan sama juttu. Reippaasti kun kipittää, kyllä se hikeä pukkaa alamäessäkin.
Siellä ylhäällä olikin komeat näkymät. Ihan uudet minulle. Viime vuonna vaelsimme niin sateessa ja sumussa, ettei noista maisemista mitään nähnyt. Nyt eniten ihmettelin, miten paljon mänty puissa on ruskeita oksia kaikkialla. Ehkä niitä oli viime vuonnakin mutta emme niitä havainneet.
Polku tänään oli hyvä kulkea. Oli kivikkoa.........
Oli kaunista metsäpolkua.........
Oli tosin näitäkin, vuorilla on aina niin kosteaa, ettei nuo tietyt kohdat kai kuivu koskaan.
13.30 olin perillä Markina Xemenissä. Suunnistin suoraan tietämääni yksityisen Albergue Pitis’ in baarille. Pääsin heti sisään taas ensimmäisenä
Nopean suihkun ja pyykin jälkeen suunnistin takaisin baarille, jossa emäntä oli laatinut kulkijallle ravitsevan menu’n pastoineen ja viineineen.
Lauantai- iltapäivä. Se on mukava viettää kylän plazalla katsellen paikallisten puuhia lapsineen, koirineen ja korttipeleineen. Peregrinojakin alkaa pikkuhiljaa plazalle kokoontua iltaa istumaan. On aika rentoutua edes hetken.
Huomenna camino jatkuu Gernikaan
Oi niin kauniita maisemia, hyviä kuvia olet saanut. Olisinpa mukana...xxx
VastaaPoistaKiitos, maisemia on, kun ei ole sumu haittana. Paljon kun ottaa kuvia niin joku voi olla hyväkin.
VastaaPoista