Jollain soi herätys klo varttia vaille kuusi ja itse asiassa kaikki nousivat saman tien. Itselläni oli reppu pakattu jo illalla valmiiksi joten oli ensimmäisenä aamupalalla. Se oli ihan kunnollinen donativoksi. Yö oli levoton. Albergue sijaitsee sellaisessa paikassa, että liikenteen melu kuuluu läpi yön, saati kun vielä ikkunat oli auki. Ulkona oli yölläkin sellaset 20 astetta. Eli kunnon korvatulpat tai ehkä jopa kuulosuojaimet on tarpeen ainakin ensikertalaisille. Vieras tilannekin tekee jo oman osansa levottomaan yöhön. Sen olen pannut merkille useasti katsellessani miten uudet tulokkaat alberguessa toimivat.
Olin ensimmäinen uloslähtijä ja omissa mietteissäni sain kaiken päivää kulkea. Tutulla reitillä ei mitään ihmeellistä ollut. Kumma miten vuodessa oli jo unohtunut miten kivikkoinen se nousu Guadalupe kappelille on. Siitä eteenpäin oli nyt nousu Jaizkibel vuorelle hyvin merkitty, toisin kuin viime kerralla.
Rankka nousu ylös vuorelle palkittiin upealla auringonnousulla.
Vuorella käyskenteli hevosia runsaasti. Hevosihmisenä mietiskelin niitä jotka parhaillaan jenkeissä kilpailevat maaailmanmestaruuksista, että onko ne huippuuntrimmatut kilpahevoset sen onnellisempia kuin nämä täällä upeissa maisemissa vapaana laiduntavat maalaisserkkunsa. No . Mahtaako se ihmisissäkään olla kummempaa, kuninkaalliset on kuninkaallisia ja maalaiset maalaisia. Kummat sitten on onnellisempia, veikkaisin, että ainakin nämä vapaana laiduntavat, jos hevosista puhutaan.
Pasajes de Sa Juanin lahdelle laskeuduttaessa on kyltti Aterpe alberguelle, noin 20 km kohdalla. Se olisi hyvä päiväetepin päätös vähemmän kilometrejä kaipaavalle, mutta aukeaa vasta klo 16.00. Itse laskeuduin alas rantaan jossa tiesin saavani ison kupillisen cafe con lecceä ennen paattiin astumista. Paattiin joka vie lahden yli 80 sentillä.
Loppuosuus kohti San Sebastiania kulkee kaunista Ulia luonnonpuistoa pitkin ja laskeutuu jyrkästi kaupungin hienolle rantabulevardille.
Huone oli varattu aikaa sitten kivasta paikasta vanhankaupungin kujalta. Pikaisen suihkun ja pyykkäyksen jälkeen ennätin hyvin läheiselle kujan kuppilalle aterioimaan ennen klo neljää.
Rannalla katselin uimassaolijoita. Vähän jo teki mieli mennä mukaan. Vältin houkutuksen, ehkä jo huomenna. Vanhankaupungin kujia on aina kiva kuljeskella. On ne niin kauniita. Kirkon ulkopuolella oli useanlaisia taideteoksia. Sisällä tuntui hyvält käydä hiljentymässä ensimmäisen kävelypäivän päätteeksi. Kynttilät jäivät lepattamaan ajatusten myötä.
Hyvä mieli jää ensimmäisestä päivästä. Tästä on hyvä jatkaa. Huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti