Seitsemän korvilla olimme yhtä aikaa ulko-ovella lähtemässsä niin tarjouduin opastamaan ulos kaupungista. Tiesin reitin olevan hieman kinkkinen, pimeässä. Niinpä sitten yhdessä kävelimme aina sinne missä alkaa ankara nouseminen kivikkoista polkua ylös vuorelle.
Yöllä oli satanut, mutta aamusta enää hetkittäin ja sekin oli sellaista sumusadetta. Sitä tiheämpää mitä ylemmäs vuorelle nousi. Tihkusta huolimatta en vetänyt pontsoa ylle, vaan sinnittelin t-paidalla ja sortseilla. Tarkeni kyllä kum lämpöä oli mittarissa 18 astetta. Näkyvyys vuorella oli tälläkin kertaa kutakuinkin nollassa.
Ei tullut montakaan kuvaa otettua koko päivänä. Muutenkin oli matalapaineesra johtuen vähän sellainen maanantaipäivän olo, olikin maanantai oikeasti. Ja täällä Espanjassa maanantai on usein sitä, että paikat tuppaavat olemaan kiinni. Niin baarit kuin nähtävyydet. Niin kävi, että kun lähes viiden tunnin kävelyn jälkeen tulin Larrabetsuun, niin ei kumpikaan baari ollut auki, Plazaa kauempaa en etsimään lähtenyt. Plazan penkillä pidin evästauon( kengät pois). Sitten jatkoin.
Jos oli luonto ja maasto kaunista Larrabetsuun saakka, sumusta huolimatta, niin siitä eteenpäin onkin sitten ihan muuta. Asfalttia ja asutusta. Siispä päätin nopeasti, että hyppään Lezamassa junaan ja ajan Bilbaoon. Kerran olen jo loppuosuudella olevan Monte Avrilin ylittänyt ja nähnyt kauniin ”laakeutumisen ” vuorelta alas Bilbaoon. Nyt nipistin vähän aikataulua, niin kuin olin jo etukäteen itselleni luvannut. Sumuisena päivänä sen juna-ajelun salli itselleen mielellään.
Usein olen blogissani kertonut näistä espanjalaisten omitusista tavoista ja mieltymyksistä. Korttipelistä, härkätaistelusta, härkäjuoksuista, jne. Jalkapallo nyt ei niin kummallisuus ole, mutta sen merkitystä tavalliselle espanjalaiselle voi vain ihmetellä. Eilenkin kun Athletic Bilbao pelasi niin Gernikan kaupungissa kaikki mahdolliset kapakat olivat pullollaan pelin katsojia ja uskomaton oli se huuto ympäri keskustaa kun Bilbao onnistui tekemään maalin. Jalkapallosta vielä, että tämän päivän etapilla, siinä Lezaman liepeillä on aivan suunnattoman kokoinen Athletic Bilbaon harjoitus ja valmennuskeskus, ihan samaan tapaan kuin FC Barcelonalla on siellä Montjuich vuorella.
Tänään sitten kun astuin ulos juna-asemalta niin törmäsin yhteen kummallisuuteen. Nimittäin noihin jonoihin lotto- tai muu pelikioskilla.
Kioskeja on vähän joka nurkalla ja aina on ihmisiä jonossa ostamassa arpoja. Nytkin ne ostavat jo Joululottoarpoja. Ja tietysti viikottaisia arpoja. Se on kai jonkinlsinen peliriippuvuus sekin, kun olen nähnyt jonkun repivän jopa kymmenittäin arpalippuja yhteen menoon samalta istumalta. Sen sijaan niitä hedelmäpelejä, joihin ihmiset Suomessa koukuttuvat, en täällä ole nähnyt.
No niin, tulin siis Bilbaoon. Tulin ja ajattelin, että nyt minulla on lopulta aikaa käydä siellä Guggenheimissa sisällä. Mutta arvatkaapas mitä............
Arvatkaa toisenkin kerran..........
Eihän se ole auki........ kun on se kuuluisa maanantai.
Ei näytä kyseinen museokuuluisuus lainkaan avata oviaan tälle vaeltajalle. Kai minua nyt rankaistaan siitä, että olin aikanaan sitä mieltä ettei Helsinkiin ole järkeä kyseistä museota rakentaa. Olin silloin, kun en lainkaan ymmärtänyt koko ideaa. Nyt kun tiedän miten valtava taloudellinen merkitys museolla on ollut Bilbaon kaupungille ja koko Baskimaan taloudelle niin olen ehdottomasti toista mieltä. Kirjoitin asiaa jo viime vuoden blogissa.
Ei sitten. Kun ei niin ei. On täällä vielä toki nähtävää vaikka kuinka monta kertaa tulisi. Jo pelkästään Ravintola elämään uppoutuminen tapaksineen ja pinxoineen on elämys. Joka pienimmässäkin kuppilassa on oma pieni maailmansa ja omat pinxovalikoimansa, eikä se ole kallista lainkaan, vaikka koko päivän aterioinnin laskisi pinxojen varaan. Tuota pikkupurtavaa näkee kyllä kirjoitettavan monella lailla, on tuo pinxo, pintxo, pinxtzo, pincho tai vielä jotain muuta.
Oma lukunsa ovat pastelleriat. Sellaisessa nyt kirjoitan hyvän cafe cortadon äärellä. Ovesta sisään tullessani soi sisällä musiikki, joka ei paremmin voisi sopia vaeltajan tunnetilaan, eli Frank Sinatran...
My Way
I did it my way..... niin siinä lauletaan...,. Ja niin tein tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti