”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa.....”
Näin sunnuntaiaamuna, täällä kaukana kotoa ja kaukana kaikesta, tuntuu hyvälle ajatella tuollaisia. Silloin askeleet menevät kuin siivillä, ei huomaakaan kuinka kohta taas on jonkun kylän kohdalla jossa ukot ovat kokoontuneet kylän ainoaan baariin korttipöydän ääreen.
Minulle ensimmäinen sellainen oli tänään Serdio. Siellä oli suuri jahtiporukka metsästysretken päätteeksi rentoutumassa. Sunnuntaisin täällä usein näkee metsästäjiä koirineen. Koiria kuljetetaan tällaisissa hauskoissa peräkärryissä. Tässä ei koiria ollut kun olivat ”töissä”.
San Vicentestä eteen päin on reitillä myös tolppia joissa on punaiset nuolet. Ne ovat opasteita Camino Lebaniegolle, joka erkanee Nortesta noin kilometri Serdion jälkeen. Siitä se reitti alkaa nousta ylös kohti Picos de Europa vuoristoa, joka kohoaa yli kahden kilometrin korkeuteen. Sinne tekisi mieli joskus mennä, mutta näin valmistelematta en moista nyt ajatellutkaan. Tiedän vaan, että sellaisen hienon parin viikon vaelluksen siellä voi tehdä.
Yksi mahdollisuus lisäksi on se, että vaeltaa Lebaniegoa seuraten Leon’iin, sieltä sitten Camino San Salvadoria seuraten Oviedoon. Se olisi kahden viikon keikka. Ja saisi vuoristoa oikein kyllikseen. Sellaista haluan joskus harkita.
Se Picos de Europa vuoristo ei kovin monen kilometrin päässä täältä ole, mutta niin olivat pilvet tänään alhaalla, että yhtään kunnon kuvaa en niistä saanut.
Tämän päivän etappi piti sisällään kolme kunnon nousua. Ensimmäinen heti kun lähdetään San Vicentestä. Toinen sitten kun Unquerassa sillan yli on menty ja samalla siirrytty Asturias’in maakuntaan. Heti alkuunsa huomasi, kuinka asturialaiset haluavat tuoda lippunsa esille kaikissa mahdollisissa paikoissa. Se on vedetty niin korkeaan salkoon kuin vain mahdollista. Useimmiten kyllä samaan Espanjan lipun kanssa.
Niin, se kolmas kunnon testaus oli La Franca’n jälkeen. Kolme sellaista vartin ylämäkivetoa siten, että ylhäällä puuskuttaa oikein kunnolla toimii hyvänä harjoituksena tulevia Primitivon päiviä ajatellen.
Vähän ennen neljää olin perillä Pendueles’issa. Täällä on useita majoittumismahdollisuuksia. Minä valitsin tutun Bar Castillu’n. Peti yläkerran neljän pedin huoneessa maksaa 15€/hengeltä. Kahden hengen huone 30€. Illan menu 9.00€ . Aamupalankin saa jos haluaa, minulle 7.30 tuntuu liian myöhäiselle. Pyykit täti pesee samaan hintaan ja ne ovat aamulla kuivana eteisessä. Sen muistan toimineen viime kerrallakin.
Toistaiseksi olen saanut kaveriksi yhden vaeltajan itäisestä naapurimaastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti