8. Vaelluspäivä. 26 km
Hyvin olivat säätieteilytalon ennustajaeukot arvanneet. Aamulla tosiaan oli nokassa sellainen nollakelin tuntu kun sen ovesta ulos sai työnnettyä. Samaa näytti mittarikin.
Illalla, puolikymmenen maissa nousi yhtäkkiä hiki otsalle ja vilu puseroon. Sähköt meni koko talosta. Huoneen seinällä lämpöä jauhava masiina tietysti sanoi työsopimuksn irti välittömästi. Talon emäntä kiiruhti oitis kertomaan, että vika on kauempana, ei talossa. Kestää puolituntia . Taisi olla tuttu juttu hänelle kun noin tarkasti osasi sanoa. Sen se kesti , sitten taas saatiin lämpöä.
Reittiä ulos kaupungista ei tarvinnut arvailla, edes pimeässä. Maps.me näyttää oivallisesti kaiken mahdollisen. Helppoa kuin heinänteko,suunnistaminen nykyään. Melkoinen ylämäki noin aamun avaukseksi sai veren kiertämään ja koneet käynnistymään. Sitten jatkettiin leppoisaa astelua junaradan pohjaa pitkin.
Aurinko nousi aikanaan. Se sai manteli, pähkinä ja luumupuiden kukat hehkumaan. Lukemattomien lintujen konsertti täydensi tunnelman. Paikkakunnan tädit olivat joukolla lähteneet myös aamulenkille. Muutama pyöräilijä pyrähti ohi tai vastakkaiseen suuntaan. Erikoisia luonnon taideteoksia sai ihmetellä, kuten myös sitä, että tunnelin päässä on edelleenkin valoa.
Puolen päivän aikoihin tultiin Dona Mencia nimiseen kaupunkiin. Siihen loppui kävely tasaista junaradanpohjaa. Ihan keskustassa aukiolla soi Despacito nupit kaakkoon volyymilla erään baarin suunnalta. Taitaa olla kahvitauon paikka , tuumattiin. Olikin taas kerran ainoa avoin baari koko kaupungissa. Dona Menciassa olisi ollut myös albergue. Tällä kertaa me halusimme kävellä pidemmälle, mutta Lucenasta tänne on periaatteessa hyvä päivämatka.
Lepohetki olikin paikallaan, sillä heti keskusaukiolta alkoi monen kilometrin nousu. Pari vuorta siinä sitten iltapäivän mittaan ylitettiin, niiden välisessä laaksossa oli kutsuvasti kaivonkansi tien varressa aurinkoisessa oliivitarhassa. Siihen juututiin istumaan ja eväitä nauttimaan. Paidat pois, lahkeet pois ja kengätkin. Sukatkin siinä kuivuivat hetkessä. Ei meinannnut malttaa lähteä jatkamaan niin mukava siinä lämmössä oli istuskella.
Hyvävoimaisina sitten saatiin määränpää, Baenan kaupunki näköpiiriin, vanha kaupunki, missä albergue sijaitsee on tuolla korkealla kukkulalla, aikamoisen nousun päällä.
Nousukin sujui ihmeen helposti, albergue löytyi sokkeloisten kujien takaa, ja oli jopa auki. Periaatteessa tänne voisi jo odottaa muitakin vaeltajia, koska tämä kaupunki on se missä yhdistyvät Malagasta ja Almeriasta tulevat reitit. Vaan eipä ole toistaiseksi muita näkynyt.
Yksityinen albergue, Ruta del Califato on tilava, hieno rakennus, aivan mahtavalla paikalla, mutta petipaikkoja on vain kymmenelle. Keittiötäkään ei ole, ei edes mikroa. Sikseen hinta, 10 eur hengeltä tuntuu vähän yläkanttiselta, kun ei edes lämmitystä ole. No, on sentään kasa filttejä.
Hyvä ruokapaikka on keskusaukiolla ja kauppa siinä lähellä. Aivan kukkulan laella on keskiaikainen linna, joka on käynyt läpi suuren restauroinnin ja avattu uudelleen 2010. Linna on entisöity mielestämme poikkeuksellisen aistikkaasti käyttäen kutakuinkin samanväristä kalkkikiveä kuin alkuperäinen on ollut. Ylhäällä kukkulalla on myös Dominikaanimunkkien vanha luostari, sekin keskiajalta.
Tällaiset seikkailut tänään, huomenna varmaan jotain muuta. Pysykää kanavalla.............................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti