Ensi askelet Almogia’an

Yksi askel, sillä alkaa pitkäkin matka. Se on nyt otettu,Malagassa. Katedraalilla oli juuri sunnuntaimessu, kun astuimme sisään. Kysyimme ovimieheltä voisimmeko saada leimat pyhiinvaeltjapasseihimme. Mies ohjasi meidät sakastiin. Leimat saatiin ja ystävälliset toivotukset pitkälle Caminolle. Hetken osallistuimme messuun. Lämpimin tuntein otimme sen kuuluisan ensimmäisen askeleen Katedraalin edessä.

Reitti ulos kaupungista on helppo. Yhtä suoraa katua kymmenkunta kilometriä ja ollaan Puerta de la Torressa, jossa otetaan tiukka vasen ( hyvin merkitty), alitetaan A7 moottoritie ja ollaan Junto de. Los Caminos kylässä. Oli kahvin aika, ja bocadillon. Siitä alkoi kauniit maaseutupolut. Rinteet loisti kukkaketona ja manteli- sekä pähkinäpuut kukkivat.

Aamulla sanottiin uutisissa, että talvi loppuu tänään Andaluciassa ja niin kävi. T- paita ja shortsit oli oikea asu puolen päivän jälkeen. Emme tuota kotoa lähtiessä osannet kuvitellakaan, saati sitten vielä eilen kun uutisissä näytettiin miten pohjois Espanjassa on metrikaupalla lunta ja ennätys pakkaset. Ihme miten ne vaeltajat ranskalaisella reitillä voi yleensä kulkea. Onneksi ollaan täällä etelässä.

Kadestaan asteltiin oikeastaan ihan meditatiivisessa tilassa, niin tunteikasta oli jälleen kokea aitoa Caminoa, sen henkeä parhaimmillaan, ylä- ja alamäet meni kuin tanssien vaan. Kerran tuli kymmenkunta koiraa vastaan omistajineen, tervehtivät iloisesti- koiratkin. Muutama sunnuntaipyöräilijä myös.

Just kello neljä oltiin Almogian  Bar   Centrolla ja saatiin vielä syödäksemme. Albergue löytyi helposti ja avainkin kun soitettiin ovella olevaan numeroon. Kylmähän täällä oli, mutta lämpöpuhallin toimii ja lämmittää. Vesi suihkussa myös lämmintä. Muita Peregrinoja ei näy, kuten arveltiinkin. Paperien mukaan noin kerran viikossa täällä on majoituttu.

Kuvia en nyt tähän saa, jotain häikkää tekniikassa, lisään sitten kun ne löytyy 😰