11. Vaelluspäivä. 26 km
Yöllä sää oli pilvistynyt. Samalla yölämpötila oli noussut noin kymmenen astetta viimeaikaisista. Sääennuste lupaili pilvistä koko päiväksi. Optimisti laittoi aurinkorasvaa kasvoille ja käsiin ynnä kinttuihin, pessimisti kaivoi sadeviitat päällimmäiseksi reppuun.
Arja on meistä se optimisti. Se toissapäiväinen onks tässä järkee, kuuluu niihin hetkiin, kun päivän pitkä etappi on uuvuttanut fyysisesti ja henkisesti, energiat kulutettu loppuun, eikä enää mikään ole kivaa. Sen tunteen tietää jokainen joka on pitkiä vaelluksia tai pitkiä juoksuja tehnyt. Jossain vaiheessa väistämättä optimististakin tulee pessimisti.
Se siitä. Kahdeksalta ulostauduttiin pilviseen aamuun. Jo kilometrin kävelyn jälkeen piti ottaa alle laitetut merinoalusasut pois. Tuli hiki. Kuutisen kilometriä oli ensin hiljaista maalaistietä, asfalttia. Sitten käännyttiin hiekkatielle, joka polveili mukavasti. Sellaista oli kiva ja helppo kävellä.
Oliiviviljelmät alkoivat loppua ja tilalle tuli viljapeltoja. Oli hernettäkin ja kaalia, osa pelloista toki vielä ruskealla mullalla. Muutamin paikoin oli uudennäköisiä puita istutettu. Niissä oli vaaleanpunaisia kukkia aluillaan, olisiko kirsikoita, arveltiin.
Ensimmäisen evästauon aikana pilvet alkoivat kaikota ja optimistin varusteille tuli käyttöä. Maisema alkoi muuttua yhä loivapiirteisemmäksi. Tuulta ei ollut lainkaan. Ylämäissä pukkasi hikeä paitaan ja otsalle. Muutama motoristi pörräsi tuhatta ja sataa hirmuinen pölypilvi perässään. Autoilijat osasivat hiljentää kohdalla.
Toinenkin evästauko pidettiin ei ollut minkäänlaista ravitsemusliikettä koko päivän etapilla, pelkkää peltoa vaan. Ja muutama isohko maalaistalo.
Saapuminen Cordobaan oli erikoinen. Vielä kilometri ennen kaupunkia siitä ei näkynyt mitään.
Taakse päin katsoessa ei ikinä uskoisi että on suuren kaupungin laidalla. Sitten se vaan tupsahtaa eteen. Muutama kortteli ja oltiin jo aivan keskustassa.
Komean roomalaisaikaisen sillan kupeessa oli useampi terassiravintola houkuttelemassa. Nälkäkin jo oli. Eikä meillä ollut kiire hostellille, kun oli varattu. Yhtä ravintolaa vilkaistiin, oli pitkä jono . Toisessa sitten jonotettiin vartti,että päästiin pöytään. Espanjassa on varsin yleistä, että tullaan ulos syömään sunnuntai- iltapäivisin koko perheen joukolla, ja vielä kun sattui näin hyvä ilma.
En tiedä näkyikö 26 kilometriä naamasta kun saimme eteemme aivan supermahtavat annokset. Talon salaatti ja talon kanaa. Ja tietysti päivän b- vitamiinipirtelöt. Nautinnon täydensi yli 20 asteen lämpö ja d- vitamiinin lähde taivaalla.
Täysin vatsoin tallustelimme sitten lähellä olevalle hostellille. Hostel Maestre on nimi. Aiomme huilata täällä kaksi yötä, alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tietääksemme Cordobassa on niin paljon nähtävää, ettei edes olennaisinta ehtisi nähdä yhdessä iltapäivässä.
Päätän raporttini Cordobasta tähän. Palataan huomenna asiaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti