Upea Antequera

Vähän ennen kello kuutta kuului naapurisängystä - laitetaanko valot päälle? Ei laiteta, sanoin äkäisesti. Ei silti etteikö voisi laittaa, mutta reaktio liittyi siihen kuinka olimme kotona viimeisen kuukauden aikaan kyllästyneet Olli Heleniuksen lauluun - valot päälle. Sitä kun toitotettiin Radio Suomen kanavalla päivästä toiseen, joskus kolmekin kertaa päivässä. Unen tokkurassa pelästyin, ei kai taas.

No, valot kuitenkin laitettiin päälle. Kahdestaan kun ollaan niin ei ole sitä peregrinoa joka aina haluaa nukkua pidempään. Useimmiten se on pyöräilijä, joka ei halua lähteä pimeään, vetää mielenosoituksellisesti peittoa korville. Ei ole myöskään sitä joka jo viiden aikaan alkaa otsavalolla tuikkia nukkujia silmiin, etsiskellessään levällään olevia kamojaan.

Me kyllä todella herättiin. Makuupussista, kolmen filtin alta kun nousi kymmenasteiseen huoneeseen, niin kyllä heräsi heti. Aamupalallakin istuttiin keittiössä filtteihin kääriytyneinä. Kyllä meitä nauratti.

Puoli kahdeksalta lähdettiin viileään aamuun, +6 astetta. Päivän teema oli kiertää El Torcal vuori, 10 kilometriä koko ajan ylöspäin, vuori koko ajan harmaana hahmona oikealla, vehreät laaksot vasemmalla. Ylhäällä, noin 1000 metrissä meidät otti vastaan epätodellisen tuntuinen maailma. Vaikea sanoin kuvata, kuvat kertokoon minkälainen.

Pitkä evästauko pidettiin ihastellen ja ihmetellen Las Chimeneas vuoren tuulen tuivertamia rosoisia muotoja. Lopulta uskaltaudutiin laskeutumaan pienen pientä polkua pitkin pohjoisrinnettä alas kohti Antequera’a. Sinne oli vielä noin kuusi kilometriä matkaa.

Alhaalla oli iso joukko oikeita vuorikiipeilijöitä köysineen ja hakkuineen, kypärät päässä juuri lähtemässä uhmaamaan pohjoista seinämää pystysuoraan ylös.

Tuhannesta metristä oli tultu alas noin 500’aan ja lämpö nousi niin että t- paita riitti. 13.30 oltiin Antequeran turistitoimistolla josta saatiin opastus Santiago- kirkolle, jossa albergue löytyikin. Kirkko oli auki, albergue sen sijaan kiinni. Seurakunnan puhelinnumerossa vastasi automaatti. Alberguen portailla istuen sitten varattiin hostellista huone. Lähellä, hyvä, halpa ja on LÄMMIN.

Upea kaupunki näyttää olevan. Äkkiä laskien ainakin 17 kirkkoa, useampi toimiva luostari ja paljon muita kauniita rakennuksia. Lähistöllä on myös kaivauksissa löydettyjä esihistoriallisia luolia sekä tietysti mahtavat mahdollisuudet vaeltamiseen vuoristoisessa kansallispuistossa. Ilmankos kaupungilla näkyikin monia reppuselkäisiä turisteja- ei kuitenkaan Peregrinoja. Menisihän täällä useampikin päivä jos turisti olisi, mutta näin Peregrinona vain syodään, käydään kaupassa ja nukutaan. Ja huomenna taas eteenpäin.