12 Vaelluspäivä. 18 km
Yöllä oli satanut. Aamulla, kun lähdettiin ei enää. Hyvä niin. Kaupungista oli helppo lähteä, reitti oli hyvin merkitty. Yhdessä risteyksessä kuitenkin käveltiin ohi. Ehkä 100 metriä, kun ei huomattu kylttiä. Kyltit Cordobassa on laitettu korkealle talojen seiniin, kuten tässä erään kirkon kulmalla. Tuo pieni laatta isojen kuvien alla.
Kaupunkialuetta käveltiin noin tunti, useampi kirkko, luostari ja vehreä aukio oli matkalla. Viimeisessä baarissa, Bar Pedro, pysähdyttiin kahville. Siitä edettiin vielä toinen tunteroinen, ennen kuin tultiin asumattomille seuduille ja alkoi kiipeäminen Sierra Morena vuoristoon. Kiipeämistä olikin sitten koko loppupäivän.
Polut olivat mukavia ja maisema muuttui täysin aikaisemmasta. Poissa olivat oliivitarhat. Tilalle tuli Rautatammet ja korkkipuut. Polku oli paikka paikoin kivistä. Selvästi meidän pohkeissa on tallella jonkinlainen lihasmuisti syksyn jäljiltä, niin ketterästi me molemmat harpoimme ylös päin kiveltä kivelle.
Reitti on edelleen aivan loistavasti merkitty. Ei suorastaan ole mahdollista eksyä, kun menosuuntaan on useampiakin nuolia ja sinne mihin ei pidä mennä on selvät X- ruksit.
Ennustettua sadetta ei kuulunut, ei kaivattukaan. Evästauolla, puolimatkassa saatiin ottaa puserot ja lahkeet pois, niin alkoi aurinko lämmittää. Ylhäällä oli jonkin verran tuulta, mutta se tuli takaa antaen hyvää boostia etenemiseen.
Muita vaeltajia ei edelleenkään nähty, siis ihmisiä. Sen sijaan pariinkin otteeseen kohtasimme polulla pieniä vaeltajia, nimittäin liikkeellä oli pitkiä, pitkiä toukkajonoja. Ne ovat Isokulkuekehrääjä yöperhosen toukkia, jotka kulkevat toisiinsa kiinnittyneinä pitkissä jonoissa ravintoa hakemassa Pinja männyistä. Ensimmäinen näkemistämme jonoista oli noin kaksimetrinen ja toinen jopa neljä metriä. Toukan " karvat" ovat hyvin myrkyllisiä, eli parempi olla silittelemättä. Kukin toukka on noin tulitikun mittainen.
Päivän etapin aikana noustiin alle sadan metrin tasolta aina 560 metriin. Täältä löytyi mukava, ystävällinen majatalo. Bar X on nimi. Hyvä lämmin huone, lämmin suihku ja erinomainen menu ovat se mitä peregrino tarvitsee ja arvostaa. Täällä sen saa kirjaimellisesti pyhiinvaeltaja hengessä.
Päivän kävelyllä jo oli puheena, miten syvästi Cordoba Mezquitoineen kosketti meitä. Nyt olemme oikeasti Caminolla. Tai sitten Camino on syvästi meissä sisällä. Tuohon tunteeseen oli kuin piste i'n päälle caminohenkinen vastaanotto tässä majatalossa.
Tälle päivälle lupailtua sadetta povataan nyt sitten huomiseksi. Saas nähdä, joko tulee sadeviitoille käyttöä. Olivat ne tänäänkin päällimmäisinä repussa, mutta aurinkorasvalla oli enemmän käyttöä.
Huomiseen. Samalla kanavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti