5. Vaelluspäivä. 16 KM
Palataas hetkeksi eiliseen. Se ruokapöytä siis siirrettiin siihen lämpöpuhaltimen alle. No, mitäs sitten syödään kun ei haluta mennä ”ulos” syömään, sitäkin kun tulee ihan riittävästi vielä. Ja kun käytössä on vain mikro, se vaatii vähän mielikuvitusta. Lähellä oli kauppa. Meidän valinta tällä kertaa oli, että ostimme kaksi Tortillaa, siis perunamunakasta 1,55 kpl. Lisäksi purkki lihapullia kastikkeessa 0,35 kpl. Salaattipussi alkupaloiksi 1.00 kpl ja kaksi 0,5 L olutta 0,60 kpl. Eipä ollut kallis ateria kahdelle ja Tortilloista jäi toinen lähes kokonaan tämän päivän evääksi. Tortillat mikrossa 4 minuuttia ja ei ku syömään.
Illalla yhdeksän aikoihin istuttiin pöydän ääressä lämpimässä, kun alhaalta kuului että joku tuli. ( albergue on toisessa kerroksessa). Tuli kaksi poliisia, mies ja nainen. Olivat nähneet valoa ikkunassa ja tulivat ottamaan henkilötiedot, passit ja credencialit, joilla siis albergueen yleensä saa tulla. Toinen luki numerot passista ja toinen kirjoitti paperille. Mites se vanha vitsi kahdesta poliisista meni .. Avain oli saatu päivällä lähibaarista, ei siellä mitään passeja kysytty. Juteltiin hetki konstaapelien kanssa, että hyvähän se on että meitä pidetään silmällä, hah, haa. Asia tuli selväksi, toivottivat hyvät yöt ja lähtivät. Meitä kyllä jäi huvittamaan, että onneksi ei oltu vielä tehty makuuhuonetta siihen puhaltimen alle.
Yöllä ei ollut yhtään kylmä. Aamulla ei pidetty kiirettä, edessä oli ”vain” 16km. Kotona oli jo sovittu että sellainen sana kuin kiire ei kuulu sanavarastoon tällä Caminolla. Vasta 8.30 lähdettiin +4 asteiseen aamuun. Reitti johti heti alkuun oikein haasteeliseen alamäkeen rotkon pohjalle ja heti takaisin ylös. Yhteen kilometriin meni aikaa 45 minuuttia. Siinä vaiheessa oli jo niin lämmin että merino alusasut piti riisua. Hyvä että riisuttiin, sillä nousua jatkui vielä monta kilometriä. Koko vuorenrinne oli yhtä oliivitarhaa ja tarhoissa touhua riitti.
Leikkaamisen ja äestämisen lisäksi porukat olivat korjaamassa tummia oliiveita. Se on kai joku tietty lajike joka kerätään tummana. Kerääminen tapahtuu yksinkertaisesti. Verkko laitettaan puun alle ja oksia haravoidaan haravalla tai jopa jonkinlaisella ravistimella joka on raivaussahan päässä. Verkosta sitten vaan oliivit laatikoihin tai suoraan traktorin lavalle.
Oliivi on Andalucian maakunnalle taloudellisesti merkittävä. Koko maailman oliivituotannosta Espanja tuottaa noin kolmanneksen ja tuosta Espanjan osuudesta noin85% tuotetaan juuri Andalucian alueella . Keskimäärin yksi oliivipuu tuottaa puristettuna n.2.2 litraa oliiviöljyä, joten siitä vähän ymmärtää miten paljon niitä puita pitää olla, että maailma pysyy öljyttynä.
Vaikka jälleen kerran noustiin korkeuksiin, yli 800 metriin niin jo 11.00 aikoihin oli niin lämmin että sai otta lahkeet ja puseron pois. Eikä tuulta ollut nimeksikään. Pian sen jälkeen oli vuorossa kahvipaussi Cuevas Bajas kylässä. Korkealta oli upeat näkymät kauas horisonttiin, tämä kaupnki etualalla ja jo huominenkin näkyi.
Hiukan kahden jälkeen tultiin Encinas Reales pikkukaupunkiin. Ajuntamiento/ kaupungintalo löytyi helposti. Astuttiin sisään, ystävällinen virkamies soitti heti jollekin ja opasti meidät Policia Local huoneen ovelle. Sanoi, odottakaa hetki. Kohta tuli naispuolinen poliisi, tervehti kädestä pitäen, pyysi passit, otti kopiot ja leimasi credencialit. Hetki juteltiin, sitten lähti POLIISIautolla viemään meidät alberguelle, matkalla opasti hyvät ruokapaikat.
Albergue on pieni, kymmenkunta sänkyä, tilavat pesupaikat, ei keittiötä, ei edes mikroa. Lämmitystä ei ole, mutta huoneet on niin pieniä, että uskomme tarkenevamme makuupusseissa merinot yllä, saapas nähdä.
Oliivi on Andalucian maakunnalle taloudellisesti merkittävä. Koko maailman oliivituotannosta Espanja tuottaa noin kolmanneksen ja tuosta Espanjan osuudesta noin85% tuotetaan juuri Andalucian alueella . Keskimäärin yksi oliivipuu tuottaa puristettuna n.2.2 litraa oliiviöljyä, joten siitä vähän ymmärtää miten paljon niitä puita pitää olla, että maailma pysyy öljyttynä.
Vaikka jälleen kerran noustiin korkeuksiin, yli 800 metriin niin jo 11.00 aikoihin oli niin lämmin että sai otta lahkeet ja puseron pois. Eikä tuulta ollut nimeksikään. Pian sen jälkeen oli vuorossa kahvipaussi Cuevas Bajas kylässä. Korkealta oli upeat näkymät kauas horisonttiin, tämä kaupnki etualalla ja jo huominenkin näkyi.
Hiukan kahden jälkeen tultiin Encinas Reales pikkukaupunkiin. Ajuntamiento/ kaupungintalo löytyi helposti. Astuttiin sisään, ystävällinen virkamies soitti heti jollekin ja opasti meidät Policia Local huoneen ovelle. Sanoi, odottakaa hetki. Kohta tuli naispuolinen poliisi, tervehti kädestä pitäen, pyysi passit, otti kopiot ja leimasi credencialit. Hetki juteltiin, sitten lähti POLIISIautolla viemään meidät alberguelle, matkalla opasti hyvät ruokapaikat.
Albergue on pieni, kymmenkunta sänkyä, tilavat pesupaikat, ei keittiötä, ei edes mikroa. Lämmitystä ei ole, mutta huoneet on niin pieniä, että uskomme tarkenevamme makuupusseissa merinot yllä, saapas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti