Olisi saanut usemmankin, jos jokaisesta lävestä olisi kuvan ottanut. Tyydyin muutamaan. Rantapaseo on kuitenkn pari kilometriä pitkä. Sitten alkoikin oikea aamujunppa ylös vuorelle.
Olin ottanut aamun laiskasti ja lähdin liikkeelle vasta klo 8.00. Piiitkässä ylämäessä riittikin sitten ohitettavia. Ihmetteli muutamat vanhan ukon menoa, vaikka en omasta mielesäni mitenkään lujaa kävellyt.
Aikansa kun olin tallustellut, kuulin pariskunnan keskustelevan, luulin kieltä saksaksi ja kysyinkin, oletteko saksalaisia. Ei kun suomalaisia, se olikin ruotsia mitä puhuivat. Olivat Vaasasta.
Monenlaista maastoa matkalla oli, kivikosta kauniisiin lehtometsiin.
Ja monenlaisia kulkijoitakin, kuten pariskunta yksipyöräisillä pyörillä. Täytyy olla sirkuksessa töissä, että tuon hallitsee. Meillä tavallisilla taapertajilla on tarpeeksi tekemistä näillä poluilla ilman pyöriäkin.
Oriossa puolen päivän aikaan pidin pidemmän tauon. Klo 14.00 oli Zarautz jalkojn alla. Heti kaupunkiin tullessa on ravintola jossa oli paljon asiakkaita, sehän on hyvän paikan merkki. Sinne, Hauskaa on se, että kun neljä henkeä menee syömään, tuodaan pullo viiniä. Kun kaksi menee niin tuodaan pullo viiniä. Ja kun menee yksin niin edelleen tuodaan se pullo viiniä.
Puolitoista tuntia oli aikaa ennen kuin hostelliin pääsi niin oli hyvä käyttää se ateriointiin, ei tullut ns. Hukka-aikaa. Hostel Zarautz sijaitsee ovelasti junaradan ”takana”, sinne oli vähän etsimistä, mutta löytyi.
Äkkiä laitoin kamani kaappiin ja kiiruhdin rannalle ja saman tien mylviviin aaltoihin. Parempaa en hikisen päivän jälkeen keksisi. Hiukan on sellainen turistimainen olo nyt, mutta ei tässä kaupungissa paljon muutakaan tekemistä ole, rannan kahvilassa tätä kirjoittelen.
Huomenna uudet kuviot, hasta manana.
Ajaa, vaasalaiset tutut Kristiina ja Rune Käld ovat samalla polulla. Terveiset, jos vielä näet.
VastaaPoistaKiitos, kerron jos tapaan.
VastaaPoistaRune onkin tuossa kuvassa mukana, jossa ihmeteltiin noiden pyöräilijöiden taitavuutta
VastaaPoista