14. Päivä. El Toboso - Villa de Don Fadrique. 25 km

El Toboso ei suuren suuri kaupunki ole. Tarjontaa turistille on kuitenkin runsaasti, on useita museoita, ainakin kolme kirkkoa ja useanlaista majoitus/ravitsemusliikettä. Kaikki tietysti johtuu kansalliseepoksen tapahtumapaikoista.

Kaupungilla olikin illalla vilkasta. Runsas turistimäärä taas johtui siitä, että Espanjassa alkoi lomakausi, Semana Santa, pääsiäisviikko. Se taas on yleisesti vapaa, niin työssäkäyvillä kuin koululaisillakin. Pääsiäisviikolla meillä peregrinoillakin voi joskus olla hankaluuksia majoitusten kanssa.

Itsellämme vaikeuksia ei ole toistaiseksi ollut. Vähän jo puntti tutisi, kun eilen etsimme majoitusta Toledo’sta ensi viikolle kahdeksi yöksi. Ihme kyllä, löytyi ihan keskustasta. Toledossa on toki albergue, mutta kun haluamme olla kaksi yötä niin on mukavampi olla molemmat yöt samassa. Alberguessahan saa periaatteessa olla vain yhden yön kerrallaan.

Tänään oli upea päivä peregrinolle. Paras tähänastisista. Heräsimme aikaisin. Keitimme omat kahvit. Talon aamiainen olisi ollut 7.00. Silloin olimme jo tien päällä. +4 astetta. Tuulta ei lainkaan, täysin pilvetön taivas.

Pari kilomtriä kun oli kävelty niin otasalampun valo huomasi Y-risteyksessä nuolet. Kummanko noista sitten valitset. Ilman maps’a olisi pitänyt arvata.  Oikeistolainen vaihtoehto kelpasi meille, se johdatti Quintanar del Orden kaipunkiin. Siellä saatiin hyvä kahvitauko keskustassa. Oli vasta toinen kerta tällä Caminolla, että oli päivän etapilla kahvitauko mahdollisuus.

Quintanar’ista jatkettiin aivan viivasuoraa, vanhaa radanpohjaa koko 6,5 km matkan seuraavaan kaupunkiin, La Puebla de Almoradiel’iin. Sielläkin oli baari auki. Toiset kahvit, ruhtinaallista.

Päivä lämpeni jo niin, että t-paita riitti ja lahkeetkin sai pitkästä aikaa lyhentää shortsi pituuteen. Iltapäivällä alkanut lievä tuuli vain vilvoitti, niin että oli suorastaan suuri nautinto kävellä.

Kaupungin jälkeen tuli toinen pulmallinen risteys. Ei tästäkään olisi ilman maps’ia selvinnyt. Tällä kertaa oli vasemmistolainen vaihtoehto se mikä piti valita.

Päivän etappi kulki kokonaisuudessaan läpi suunnattomien viiniviljelysten. Viiniä, viiniä, niin kauas kuin silmä kantoi. Oikeastaan muuta viljelystä ei ollut, eikä edelleenkään karjatiloja.

Puoli kolmen aikaan oltiin perillä. Pikaisesti heitettiin vaan reput huomeeseen ja talon isäntä vei meidät autolla etäämmällä olevaan ravintolaan menu’lle, jotta ehdimme hyvissä ajoin ennen keittiön sulkemista. Taksisin kävelimme hissukseen täysin vatsoin. Poikkesimme myös vielä avoinna olleessa pikku putiikissa ostamassa evästä huomiseksi.