17. Päivä. Mora. - Toledo. 33 km

Eilen illalla nautimme tunnelmasta niin Espanjan sydänmailla kuin vain voi. Niin paljon oli vielä etäisyyyttä Toledo’on, että Mora’an ei juurikaan turisti eksy. Kyllä siellä paikalliset piti aika kummajaisina suomalaisia. Tiesivät kyllä että Suomi on kallis maa pohjoisessa, ei muuta. Illalla kommentoitiin lyhyesti TV’ssä Suomen vaalit. Politiikkaan emme ota kantaa, mutta Espanjan uutisissa perussuomalaiset määriteltiin selvästi äärioikeistolaisiksi????

Voin tässä vastata” kaikkien kuullen” eiliseen kommenttiin, kun tuo varsinainen kommenttiin vastaaminen ei tunnu toimivan. Ensiksikin, aina kun mahdollista, ostamme illalla kaupasta leipää, juustosiivuja, kertapakattuja. Lisäksi ilmakuivattua kinkkua. Se säilyy hyvin. On meillä pieni 1,5 litran ” kylmäpussukka” noita varten.  Useimmiten kaupasta saa joko jogurttia neljän kpl pakkauksissa tai sitä Arroz con lecheä= riisipuuroa. Maksaa vähän yli euron paketti. Niistä kaksi käytetään aamulla ja kaksi jää evääksi.

Noista muodostamme aamiaisen ja eväät. Lisäksi aamiaiseen kuuluu jokin hedelmä, appelsiini, kiwi tai päärynä. Evääksi vielä joku niistä. Mukana meillä on pieni ”uppokuumennin”, sillä keitämme aamuisin kahvit ja illalla teeveden. Se on ollut aivan verraton tällä reitillä, kun majoitukset ovat olleet pääasiassa hostelleissa, siis ilman keittiöitä.

Eväisiin kuuluu vielä myslipatukat. Niitä saa hyvin ihan pienistäkin kaupoista. Suolapähkinät antavat keholle suolaa lämpimässä liikkuessa. Se on tärkeää. Ja vielä, kuivattuja hedelmiä saa aika hyvin kaupoista. Tälläkin kertaa on ollut taatelia, aprikoosia ja viikunaa.

Se vain on niin, että ”polttoainetta” tarvitaan, että jaksetaan. Ja sittenkin ” välikahvit” ovat taivaallisia, jos reitillä sellaiseen on mahdollisuus. Tällä reitillä toistaiseksi harvoin. Ja aina menemme heti syömään kun tulemme etapilta perille, jos vain olemme ennen neljää, jolloin keittiöt suljetaan pääsääntöisesti.

Pääsiäisviikko näkyy kyllä kylissä. Ihmiset kaupungeista ovat tulleet kotiseuduilleen ja ovat lomatunnelmissa. Rentous ja vapaus näkyy. Tunnelma on hyvä ja heihin saa helposti kontaktia.

Kirkollisesti pääsiäisviikolla on tapahtumia runsaasti. Usein vain on niin, että ne kulkueet, processiones, tapahtuvat sellaiseen aikaan jolloin peregrino on joko taipaleella, tai sitten nukkumassa. Ne kun ovat usein myöhään illalla, esim. Klo 22.30 tai 23.00. Ehkä nyt jaksamme huomenna täällä Toledossa mennä tuollaiseen aikaan osallistumaan, kun pidämme vapaapäivää. Palmusunnuntain kulkue Temblequessa oli klo 11.30. Silloin olimme vielä tien päällä.

Toinen, mikä on mukavaa pääsiäisen aikaan, siis jo ennen Semana Santaa, että kirkot ovat yleisesti avoinna. Usein niissä on myös paikalla joku, joka mielellään kertoo niiden historiasta ja samalla muustakin kylän elämästä.

No niin. Sitten tähän päivään.

Don Fadrique’n isäntämme, Juan, opasti meille, että tämän päivän etappi on jokseenkin Problema Grande. Matkaa on 33 km ja siitä alku sinne Almonacid’iin maantietä pitkin. Ja, bussi Mora’sta Toledoon menee moottoritietä pitkin, joten joko sinne suoraan bussilla, tai koko matkan kävellen.

Me halusimme kävellä. Kävi niin kivasti, että isäntämme oli juuri tänään menossa Toledoon. Pääsimme hänen kyydissä Almonacid’iin, josta jatkoimme kävellen. Aamusta kävelysää oli mitä mainion. Pikkuhiljaa kuitenkin lämpeni. Lievä tuuli vilvoitti.

Toledoa lähestyttäessä oli useampi lähiö. Viimeisenä niistä Cobisa, siellä pidimme kahvitauon. Cobisan jälkeen reitti alkaa hiljalleen laskeutua alas vehreään jokivarteen. Joen toisella puolen kohoaa komeana Toledo’n kaupunki.

Tois’puol jokkee käveltiin useampi kilometri, ennen kuin tultiin Puente Romana’lle jota pitkin siirryttiin vanhaan kaupunkiin. Jokivartta tullessa vastaan tuli kymmeniä turistibusseja ja muutama ”leikkijuna” täynnä kaikenmaalaisia turisteja.

Olen lukenut jostain, että Toledo’on saapuminen olisi kaikista upein verrattuna kaikkien Caminoreittien kaupunkeihin. Siitä voi kyllä varauksetta olla samaa mieltä. Oli se niin ainutlaatuinen, että piti ihan hissukseen astella, välillä penkeille istahtaen nauttia näkemästään ja tallentaa se muistikuvien joukkoon. Toki muutama kuvakin otettiin.

Vanhakaupungin kaduilla tieto siitä, että Toledo on yksi vilkkaimmista turistikohteista Espanjassa, todentui. Kadut aivan tupaten täynnä ihmisiä. Siellä joukon jatkona astelimme reppuinemme ja keppeinemme kohti hostellia, Caminoreittiä pitkin.

Matkalle osui sopivasti kellariravintola, joka imaisi meidät sisään. Nälkä oli, eikä ollut kiitettä, kun hostellihuone oli varattuna. Hyvän menu’n jälkeen mukava, hienossa vanhassa talossa oleva, idyllinen hostellihuone löytyi melkein kulman takaa.