Niin kadehdittavaa elämää näin ohikulkijan silmin katsottuna. Rauhallista ja leppoisaa. Kiire ei asu näissä taloissa. Niin tavallista elämää kuin olla voi. Mitään erikoista nähtävää ei ole. Mutta kun tällaiseen kaupunkiin/kylään tulee peregrinona, olet ikään kuin kunniavieras kaikkien tavallisten asioiden keskellä.
Oma viehätyksensä on siinä, että et tullessasi yhtään tiedä mitä edessä on, et edes sitä, että varmasti saat yösijan. Et sitä, on kylässä ruokapaikka tai alberguessa keittiötä tai onko kauppaa tai onko se auki.
Ensimäiseksi kannattaa tulla kylän keskellä olevaan baariin, jos sellainen on. Siellä on kaikki, siellä tiedetään kaikki. Siellä autetaan. Niin kuin kävi meille eilen.
Illalla samassa baarissa on koko kylän elämä. Isät, äidit, mummot, vaarit, lapset jaloissa pyörimässä. Meteli täyttää talon. Jotkut pelaa korttia tai Dominoa. Jotkut katsoo jalkapalloa telkkarista. Jotkut syö, toiset juo. Kaikki tuntevat toisensa, tunnelma on korkealla, jollei ihan katossa asti.
Oma juttunsa on se, kun sitten menet kauppaan ovat samat ihmiset tiskin takana. Onhan siellä alberguessa lämmittimet päällä? Pidetään huolta viimeisen päälle.
Peregrinona, jalkaisin, reppu selässä, hitain askelin, ilman kiirettä täällä ollaan läsnä. Nähdään paikallista elämää aivan toisin silmin kuin esimerkiksi autolla matkaillessa. Patikoivaa peregrinoa kohdellaan toisin kuin tavallista turistia. Ja se tuntuu hienolta, se on yksi asia joka saa meidät tänne aina vaan uudestaan. Tässä on sitä jotain.
Alberguen päiväkirja kertoi reitin kulkijoista. Vuodesta 2003 eiliseen on ollut 930 yöpyjää. Tämän vuoden maaliskuussa 5 yöpyjää, sitä edelliset viime lokakuussa. Nyt meitä on ollut kolmena yönä peräkkäin. Yhtään suomalaista ei ollut koko kirjassa ennen meitä???
Huomio oli myös se, että suurin osa oli nimenomaan Alicantesta lähteneitä, vaikka eilen tähän reittiin
yhtyi Valenciasta tuleva Camino Levante. Tästä eteenpäin Sureste ja Levante ovat yhtä ja samaa.
Sitten tähän päivään....
Ei kai se aina niin helppoa kuulukaan olla..... pyhiinvaellus, Oli päivän teema.
Ylimmillään + 6 astetta, armoton vastatuuli. Sadetta vasten kasvoja, lähes räntää. Mutaa joka tarttui kenkiin. Ja paikka jossa tämä kaikki alkoi oli nimeltään Horna. Oli Hornassa kyllä kirkkokin.
Viime keväänä koimme samanlaista takatalvea Espanjassa, mutta nyt oli vieläkin kylmempää. Kaikki mahdolliset vaatteet päällä tallusteltiin päivän etappi. Käsineitä ei minulla ole mukana, ei kun villasukat käsiin niin hyvin toimi.
Sadeviitat otettiin Hornan jälkeen pois, ja alle viiden minuutin oli pakko vetää taas takaisin. Niin nopeasti pilvet toivat uusia sateita.
Loppumatkasta seurattiin ” vieraan” caminon nuolia tänne Chinchillaan. Tämä on oikeasti Valenciasta tulevan reitin etappipaikka. Sopi hyvin meidän päivämatkoihin. On hieman sivussa Sureste reitistä. Mutta näitä kahta yhdistämällä päivämatkat ovat meille inhimillisempiä.
Täältä löytyi edullinen hostelli, edullinen, hyvä menu. Mitä sitä muuta kummempaa kulkija tarvitseekaan. Ja löytyi myös ensimmäinen kanssavaeltaja, korea/japanilainen, ei ole vielä jututettu.
Huomenna sitten Albaceteen, joka on isompi kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti