Keskusaukiota hallitsi useampi ulkoterassi. Ja sivukadulta löytyi se, mikä on peregrinolle oikeastaan elinehto, Supermarket. Täydennystä tulevaa etappia varten.
Tämän päivän etapille lähdettiin ikäänkuin Amazing Race meiningillä. Tiedettiin, että matkaa seuraavaan etappikaupunkiin on 33 kilometriä, tulossa lämmin, aurinkoinen ja tuuleton päivä. Matkalla on kolme kylää/kaupunkia. Lähdössä oli +3 astetta, vaatetus sen mukainen. Jo parin kilometrin jälkeen piti vähentää liikoja. Toiset pari ja tarkeni jo shortseilla ja t-paidalla.
Maasto tällä seudulla on kumpuilevaa, pellot viljavan näköisiä. Kasvina oli pääasiassa rypsi. Pienen metsikön kohdalla oli yllätys. Puiden latvuksissa oleili useita kotkia, aika läheltä niitä pääsi näkemään. Olivat joko Hanhikorppikotkia tai Keisarikotkia, todennäköisimmin jälkimmäisiä.
Ensimmäinen kylä ohitettiin, baari kylässä on, mutta ei ollut auki.
Yksi pidempi evästauko pidettiin pellonpientareella. Matkalla oli myös ikivanhojen asumusten raunioitunut keskittymä.
Pian sen jälkeen tuli Ataquines kaupunki näkyviin. Ohikulkevan valtatien varressa näkyi kauas keltainen rakennus, sen katolla iso teksti Hostal. Oikaistiin pellonreunaa suoraan kohti noin puoli kilometriä, tietä myöten olisi ollut kahden kilometrin matka.
Tultiin valtatien varteen, olikin aita? Sellainen miehen korkuinen verkkoaita. Ei kun reput pois selästä ja kiipeämään. Herra edeltä, sitten reput, viimeiseksi Rouva vaeltaja. Oli siinä ohiajavilla näkemistä. Vanhukset kiipeämässä aidan yli, kuin pahaset pikkupojat omenavarkaissa.
Siinä sitten oltiin Hostallin pihassa. Auki oli, huone löytyi, ja tunnin kuluttua ravintolan puolella oikein hyvä menu. Rohkenimme sanoa, että koko reissun paras lihapata-annos Secundona.
Aterian jälkeen suunnistettiin keskustaan. Nautittiin aurinkoisesta iltapäivästä kirkkopuiston penkeillä ja poikettiin viereiseen baariin kahveille. Baarissa varmaan suurin osa kylän ukoista oli tyypilliseen tapaan korttia pelaamassa. Joku sentään katsoi jalkapalloa TV’stä. Tyypilliseen tapaan kaikki iäkkäitä ukkoja, ei yhtään nuorta, eikä yhtään naista. Kuvassa yksi pöydällinen, korttirinkejä oli neljä pöydällistä.
Päivään lähdettiin epävarmoin tunnelmin. Ei tietoa, mihin illalla päänsä kallistaa. Eikä tietoa saako syödäksensä ja missä. Ja kun vielä on lauantai. Kaupat menevät aikaisin kiinni pienissä kylissä, jos sellaista on yleensä ollenkaan,
Hyvin kävi. Sopivasti 17 km kävelyä, ja keidas löytyi. Huomiseksi jäi 16 km etappi ja edessä suurempi kaupunki, Medina Del Campo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti