Parin umpikujan katsottuamme löysimme lopulta sillalle, joka johti jatkoreitille. Siitä sitten nousu vuorelle ja aurinkoisessa aamussa reippain mielin upeita vuoristomaisemia ihaillen kohti Sax nimistä kaupunkia.
Sax’in kaupunkia ”vartioi” linna 225 metriä korkealla, jyrkkäreunaisella vuorella. On ne vaan ihmeitä aina nuo linnat. Siis se, että miten ihmeessä sen ajan ihmiset on ne saaneet rakennettua sen aikaisilla apuvälineillä. Ei ollut koneita, eikä Pekkaniskoja nostamassa v. 1702, jolloin tämäkin linna on aloitettu rakentaa.
Sax’issa pidettiin kahvi/ lepotauko. Siitä eteenpäin reitti kulki läpi laajojen viljelysten peltoteitä pitkin. Edelleen tiet oli niin kosteita, että savi tarttui pahasti kiinni. Aurinko helli kyllä tänään niin että puolilta päivin selvisi jo shortsilahkeilla ja t- paidalla.
Pelloilla ja joutomailla oli runsaasti villikaneja näkyvillä. Linnustoa oli mm. viiriäiset, kyyhkyt ja muutamat haukat. Monenlaista etanaa ja koppakuoriasta on tiellä, mutta on nähty jo kaksi sellaista isompaa matoa, tosin yliajettuina. Ovat hyvä muistutus, että pitää aina vähän hätistää, jos aikoo mennä pusikkoon asialle tai toiselle.
Villenassa mentiin heti ensitöiksi aterioimaan, oli vielä vaille neljä ja keittiöt avoinna. Hostelli löytyi fantastisen vanhankaupungin pieneltä kujalta. Huone aivan superidyllinen, ikkunasta näkymä linnalle. Siis tätäkin kaupunkia vartioi samanlainen linna vuorella.
Eli linnasta linnaan oli tämän päivän teema.
Saas nähdä mikä muodostuu huomisen teemaksi. Ainakin asuminen jatkuu hostellilinjalla, kun albergueita ei näissä kaupungeissa toistaiseksi ole. Muita reppuselkäisiä emme ole toistaiseksi tavanneet, vaikka tässä kaupungissa esimerkiksi ovat kaksi reittiä, Sureste ja Lana yhdessä. Huomenna Lana alkaa jo suunnata pohjoisempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti