18. Päivä. Lepopäivä Toledossa

Toledo on UNESCO’n maailman perintökohde, ollut jo 32 vuotta. Sen arvoinen nähtävyys kaupunki on. Ei paljon idyllisempää, monilta aikakausilta kertynyttä historiaa voisi olla. Löytyy esihistoriallisia asuinkerrostumia, on roomalaisaikaista, on muslimiperintöä sekä ennenkaikkea keskiaikaista rakennuskantaa.

Vanhakaupunki on tiivis, pienellä alueella on lukuisia luostareita, suuria ja pieniä kirkkoja sekä museoita. Nyt pääsiäisviikolla kirkot ovat avoinna ja tapahtumia riittää.

 Jo illalla näimme yhden kulkueen, joka kuvasi Jeesuksen viimeiselle tuomiolle vientiä.(oletamme, ihan varma en ole). Myöhään illalla kuulimme vielä äänet toisesta kulkueesta huoneellemme. Tänään illalla on kolme eri kulkuetta.

Hyvin on Toledo historiansa hyödyntänyt markkinoinnissaan. Turisteja on aivan ähkyksi saakka. Ja turistit tuovat rahaa. Turistirahalla pidetään paikat kunnossa. On siistiä, kaunista ja toimivaa. Hostellit ja hotellit ovat varmasti täynnä tällä viikolla. Lisäksi kaduilla ja kujilla on päivittäin tuhansia päiväreppulaisia, jotka tekevät päiväretken Madridista. Tunnin matka junalla.

Ensimmäiseksi aamulla ( ei aikaisin) mentiin Turistitoimistolle. Kuinka ollakaan, tiskillä oli  kaveri, jonka olimme nähneet monta päivää sitten, ensimmäinen  näkemämme peregrino. Japanilainen. Juteltiin hetki. Hän oli samalla asialla kuin me. Selvittämässä huomisen etapin bussimahdollisuutta. Etappi on 40 km, ilman mitään välillä. Onneksi osan siitä pääsee bussilla.

Kierros Katedraalin lähistöllä riitti. Lepopäivän ratoksi KÄVELIMME kaupungista ulos johtavaa Caminoreittiä eteenpäin. Se kulkee upeasti Tejo joen rantaa. Satakielet pitivät konserttia, haikarat pyrähtelivät rantakaislikoista. Etäämmällä on erikoinen, vanha ” teollisuusalue”. Rakennukset ovat tyyliltään muslimiaikaisia. Joen kulku on monin paikoin ohjattu rakennusten alle. Siellä on sulkuja joissa vesi ryöppyää kohisten.

Laaja rakennusalue on nyt Yliopiston käytössä ja näyttää olevan suuren restauroinnin alla. Caminoreitti jatkuu joen rantaa useita kilometrejä. Sieltä edelleen avoimelle maaseudulle. Me kiersimme takaisin uudemman kaupunginosan kautta. Sopivasti osuimme Dia marketin kohdalle täydentämään evästarpeita sekä hetken kuluttua kivan ravintolan ovelle. Oli menu’n aika.

Että sellainen lepopäivä. Reppu sai levätä huoneella. Illalla vielä katsomaan kulkueita.

Sitten on Toledo nähty. Se oli suurin ”haave” tälle Caminolle. Huomenna Camino jatkuu. Saa nähdä miten. Sää ainakin muuttuu karmeasti. 15 astetta kylmempää ennustetaan. Tänään tosin ylin oli +29 astetta.
Hän näkee ken kävelee..............tai ajaa bussilla.......