Kului tunti, siinä kohdassa jossa olimme. Hitain askelin kulkue lähestyi. Pysähtyi n.100m välein. Edellä kulki Ristinkantaja ja joukko huputettuja ” tuomareita”, (ettei heitä tunnistettaisi). Teline, jota kantoi ehkä 20-30 miestä, kuvasi Jeesusta kantamassa ristiään, tässä kuvauksessa avustaja auttoi.
Kuvaelmatelineen jäljessä tulivat sureva lähipiiri, lapsiakin. Heidän jälkeensä soittokunta, viimeisenä suuret rummut, jotka löivät tahdin kantajien askeliin.
Virallisen ohjelman mukaan kulkueen nimi oli Cristo de la Humildad. Kristuksen nöyryys. Myöhemmin, noin puolen yön aikaan oli vielä toinen kulkue. Sen kuulimme huoneellemme. TV’stä näimme suorana, kuinka kaikissa Castilla La Mancha’n alueen isommissa kaupungeissa oli kulkueita omine aihepiireineen.
Monia eri pääsiäisajan tapahtumia on meidän kohdallemme osunut näillä vaelluksillamme. Aikanaan Pitkäperjantai Santiagossa, viime vuonna Palmusunnuntai Salamancassa, jne. Unohtumattomiin kokemuksiin lisättiin nyt Suuren Tiistain ja Suuren Keskiviikon tapahtumat mahtavassa Toledossa.
Eilen ounastelimme tälle päivälle jonkinlaista seikkailua. No, sellainen siitä tulikin. Aamulla astelimme kohti linja-autoasemaa vanhankaupungin kujia, parikin kertaa sekoillen. Vettä satoi. Maps’kin sekoili, kun näyttö kastui. Löytyi asema lopulta.
Kysyin infosta, miltä laiturilta bussi Noves’iin lähtee. Ei lähde tänään, vastasi mies tiskin takaa. Aha! Kulkee vain työpäivinä. Nyt on lomaviikko, ei kulke bussi. Aha!!
Mietittin hetki. Keksin, että aika lähellä Noves’ia on isompi kaupunki Torrijas, Avila’an menevän moottoritien varrella. Ei kun kysymään uudelleen. Si, si, kyllä menee Torrijas’iin. Puolen tunnin kuluttua. Laiturilta 20. No, sinne sitten.
Samaan bussiin tuli myös nainen suuren repun kanssa, tuli juttusille. Australialainen, joka on kävelemässä Camino Levantea. Ilmeni, että Levanten etappikaupunki on juuri Torrijas. Meillä Sureste’llä taas Noves, noin 10 km kävelymatkan etäisyydellä.
Noves’iin tultiin. Albergue täällä on kirkollinen. Siispä käveltiin kirkolle. Siellä oli runsaasti väkeä. Monet kirkollisissa asuissa. Ilmeisesti valmistelemassa illan tapahtumaa, viimeinen ehtoollinen. Sellaisen näimme viime pääsiäisenä aivan pienessä kylässä, jonka nimeä en nyt muista. Ehkä saamme osallistua uudelleen tänään.
Kirkolla saimme tiedon, missä on albergue ja että albergueta vastapäätä asuu Victoria. Hänellä on avain. Sisään päästiin. Albergue on tilava. Kolme makuuhuonetta, kaksi petiä kussakin. Pesutilat ja keittiö. Varsinaista lämmitystä ei ole, mutta onneksi oli pari hyvin lämmintä päivää niin on talo lämmennyt siitä. Onhan tämä vaihtelua parin päivän hostelliasumisen jälkeen. Vaihtelua samoin kuin on vaihtelua säässäkin. Eilen lämpöä oli + 29 astetta, tänään vain +11. Aikamoinen ero siis.
Tapasimme kirkolla seurakunnan papin, valmistelemassa illan tapahtumia. Alkuillasta on messu, myöhemmin ehtoollistapahtuma ja täälläkin jonkinlainen kulkue illalla.
Yllättävän hyvin tämänkin päivän seikkailuista päästiin onnelliseen loppuun. Taas löytyi jonkinlainen ratkaisu yllättäviin tilanteisiin. En oikein osaa suomeksi kääntää sitä sanotaa, jota usein kuulee käytettävän. Englanniksi.........,, Camino provides......Camino tarjoaa, olisi kirjakäännös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti